sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Arjen luxusta

Pullot ovat aina olleet hygieenisiä, olutpullon on voinut upottaa vaikka minkälaiseen rupaan koska korkki on tullut vähän reunan yli. Toista se on näin tölkkiaikakaudella.

Mikäli tölkit säilytetään pystyssä, muodostaa tölkin kansi vaakapinnan jolle kaikenlaiset homeet, pöpöt, virukset, räkä, pöly ja allergeenit pääsevät luonnollisesti laskeutumaan. Pahin tilanne syntyy kun tölkit puretaan pölisevästä pahvilootasta kaupan henkilökunnan toimesta isoihin laareihin ja rahvas pääsee esteettä sörkkimään likaisilla näpeillään alumiinisylintereitä.

Kuinka herrasmies voi olla varma, että nauttimansa olut on prolekontaminaatiovapaata? Joko nauttimalla sen laadukkaassa oluttuvassa tai ostamalla A le Coq premium-olutta jonka koristeellinen alumiinifoliohattu takaa, etteivät kakkaiset ja auringon kiloa näkemättömät duunarin sormet ole sitä hivelleet.


2 kommenttia:

  1. Tuo sama se on tullut joka kerta itsellenikin mieleen, kun huulet tapaa tölkin reunan. Tiedä kuka heittänyt hätäset, tai joku rotta siellä kakkinut ja riehunut, niin hyvältä se maistuu sillä hetkellä, kun kaataa lutkusta alas. Noh, kyllähän minä ainakin paidanhelmaan sitä pyöräytän ensin! ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä minäkin sen jossain pyöräytä. Paitsi silloin kun tahdon elää vaarallisesti, silloin hörppään vain suoraan!

    VastaaPoista