Cantuccini & Vin Santo

Kesän jälkiruokaehdotus on suoraan Italiasta.

Kun ensin tankataan grilliherkkuja, on loppuilllasta pakko ottaa käyttöön "housujen hätävara-asento", eli löysätään vyötä ja avataan ylimmät napit. Silloin ei jälkkäriksi kannata ahnehtia kermakakkua tai tuhtia tornia muurinpohjalättyjä.

Homman nimi on seuraava, Vin Santo on toscanalaista väkevää ja makeahkoa jälkiruokaviiniä ja cantuccini tylsästi kuiva mantelipikkuleipä. Kaada viiniä lasiin, dippaa cantuccini sinne. Syö keksi ja juo viini.

Onneksi nykyään voi nauttia auringonlaskusta keskieurooppalaisen tyylikkäästi, Vin Santoa saa Alkosta ja cantuccineja kuulemma isommista K-kaupoista. Kyllä meitä hellitään, aikaisemmin moiset herkut olivat vain Stockmannin ruokaosaston välittömässä läheisyydessä asuvien yksinoikeus!

Ecco la mamma!

Chilikauralastut

Nämä tekevät aina kauppansa, tai ainakin kotiväelle ja naapureille on kelvannut toistaiseksi. Alkuperäinen resepti on saatu hämärin keinoin eräästä Helsinkiläisestä huippuravintolasta. Jos kerron sen nimen, niin saatan joutua epämääräiseen onnettomuuteen..

Reseptistä on olemassa jonkinlainen "Anoppi kokkaa"-variaatio, jota tuputetaan kaikkialla, jossa ohjeessa on yksi kananmuna mukana. Pidetään ne munat kuitenkin kanassa, kakuissa tai kalsareissa, pikkuleipiin ne eivät kuulu.

175 g voita
2 dl pikakaurahiutaleita
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/4 dl siirappia
2 rkl maitoa
½ tl leivinjauhetta
1 maustemitta Bih Jolokia-pulveria tms. chilijauhetta.

Voi sulatetaan ja sen annetaan jäähtyä hetki, itse jäähdytän sen kippaamalla sekaan siirapin ja maidon. Voin sulaessa toiseen kippoon laitetaan kaikki kuivakamat. Kaadetaan voi-maito-siirappi-liemi niskaan ja hämmennetään voimakkaasti. Taikinasta nostetaan kahden lusikan avulla peukalon pään kokoisia nokareita uuninpellille, max 12 kpl/pelti sillä nämä leviävät kypsyessään sangen melkoisesti!

Paistetaan 175'C kunnes kauniin ruskeita ja rapsakan oloisia. kts. kuva.