Sahtia mieli, osa kuusi - Mäskäystä käytännössä

Terve jälleen kaikille lukijoille! Eilen tein jälleen sahtia, nyt mainostamallani infuusiomäskäystekniikalla. Tosin oikaisin tässä hieman, pidin beta-glukanaanin hajoamiselle optimaalisen lämpötilan kuudella nestelitralla jonka jälkeen lisäsin vielä litran n.60-asteista vettä. Tähän litraan olin ensin laittanut n.11g katajanmarjoja ja desilitran vettä, porasin katajanmarjoja tehosekoittimella rikki, kaikki marjat eivät hajonneet mutta suurin osa kylläkin.

Eli koko prosessi aukikirjoitettuna:

Klo 18:35
Lämmitettyyn kattilaan 6l 40-asteista vettä sekä 6l (~3kg) sahtimallasta (Viking Malt). Voimakas sekoitus jonka jälkeen kattila takalevylle jota on hehkutettu täysillä vajaa minuutti (keraaminen liesi).

Tällä välin porasin katajanmarjat pieneen vesitilkkaan ja lisäsin 9dl ~80-asteista vettä.

Klo 19:00
Kuuma katajavesi mäskin sekaan, lämmön nosto liedellä 55-asteeseen.

Klo 19:10
Lämpö 55-astetta, kattilaan kansi ja kattila uuniin, uunin lämpö 65-70 astetta.

Klo 19:32
Mäskin lämpötilan nosto 67-asteeseen

Klo 19:45
Kattila uuniin jonka lämpö nostettu 75-asteeseen.

Nyt kattila saa olla uunissa 150 minuuttia jonka aikana mäskiä sekoitellaan kolmasti ja uunin lämpötila nostetaan vaiheittain 120-asteeseen.

Klo 21:05
Mäskin lämpötila 65-astetta, uunin lämpötila nostetaan 100-asteeseen.

Klo 21:40
Mäskin lämpötila 67-astetta, uunin lämpötila nostetaan 120-asteeseen.

Klo 22:15
Kattila pois uunista, mäskin lämpötila nostetaan liedellä 84-asteeseen, voimakkaasti samalla sekoittaen.

Klo 22:25
Lämpötila 85-astetta, mäski kauhotaan mehumaijaan ja ryhdytään valuttamaan. Ensimmäiset 6 litraa kaadetaan takaisin mäskin päälle kunnes vierre on kirkasta.

Klo 22:45
Vierre on kirkasta, mäskiä valellaan suoraan vedenkeittimestä otetulla kiehuvalla vedellä kunnes 10-litran keittokattila on saatu niin täyteen että siinä uskaltaa vielä käyttää sahdin.

Klo 00:45 Sahti on valutettu, kattilasta otetaan talteen 6dl vierrettä litran mittaan sekä pieneen lasiin ominaispainon mittausta varten.

Kun lasiin otettu vierre on jäähtynyt 20-asteeseen, voidaan sen kantavierreväkevyys mitata. Tässä tapauksessa mittari sanoo sen olevan 1065.

Sahtia mieli, osa viisi - mäskäys

"Mäskäys on oluenvalmistuksen vaihe, jossa idätetyistä jyvistä eli maltaista irrotetaan käymiskelpoiset sokerit lämpimän veden avulla. Yksinkertaisimmillaan mäskin lämpötila nostetaan tiettyyn pisteeseen, joka pidetään vakiona koko mäskäyksen ajan. Usein mäskiä pidetään kuitenkin tietyn mittaisia ajanjaksoja eri lämpötiloissa, joissa kussakin tapahtuu tietynlaista entsyymitoimintaa.
Mäskäyksessä on kaksi päämenetelmää: infuusiomäskäys ja keittomäskäys. Ensimmäisessä koko mäskiä lämmitetään kokonaisuutena, jälkimmäisessä siitä keitetään kerralla pieniä osia, jotka lisätään päämäskiin, ja jotka näin nostavat sen lämpötilaa."

Lähde: Wikipedia

Lupasin kirjoittaa sanasen mäskäyksestä ja kun blogini sahti-osion lukukerrat osoittivat kiinnostuneita olevan melkein neljäkymmentä kappaletta, päätin näin myös tehdä.

Mäskäys on itselleni toki tuttu asia oluenpanovuosiltani, mutta koska kertaus on opintojen äiti, raapustelen siitä nyt mielelläni tovin.

Kuten Wikipediasta lainaamani kappale kertoo, tarkoitus on saada maltaan sokerit irroitettua maltaista vierteeseen jotta niistä saadaan ravintoa hiivalle.

Alkoholi on muuten hiivan kakkaa ja pissaa!

Kappaleessa mainituista mäskäysmenetelmistä voimme heti unohtaa keittomäskäyksen, se on minulle aivan liian monimutkainen suoritus ja onnistuu parhaiten kokeneiden panijoiden ja ammattilaisten toimesta. Suosittu pilsnerolut on lähes aina (toivottavasti) mäskätty keittomäskäys-tyylillä.

Infuusiomäskäyskin on ehkä väärä termi sahdin mäskäykselle, koska siinä maltaat sekoitetaan koko vesimäärään. Sahdissahan vettä lasketaan vähin erin, aina kuumempaa ja kuumempaa kunnes mäski kiehuu. Erittäin mainiossa Sahtikirjassa, jota olen jo blogissani kehunut, löytyykin resepti sahdille kotikeittiössä, tämä resepti keskittyy infuusiomäskäykseen jossa siis koko ~3kg mallasmäärä lisätään kuuteen litraan esilämmitettyä vettä.

Yksi tärkeä tieto mäskäyksessä on lämpötila, se pitäisi tietää suhteellisen tarkasti - pelko pois! Ei sentään asteen tarkasti! - mutta suunnilleen. Kokenut sahdintekijä arvioi lämpötilat sormellaan ja itseasiassa yhtään enempää kokkaillut henkilö osaa myöskin aistinvaraisesti arvioida lämpötilan suunnilleen kymmenen asteen tarkkuudella ja se alkaakin jo riittämään, lämpöä tarkempaa on kuitenkin mäskäysaika.

Kaupoista saa nykyään pikkurahalla erilaisia digitaalisia lämpömittareita, halvimmillaan Biltemasta (9,90€), tarkkuutta hakeva kaveri tekee vertailumittauksen tarkaksi tiedetyn (ja yleensä kalliin) lämpömittarin kanssa ja näkee siitä pitääkö mittari paikkansa ja jos ei, paljonko se heittää. Lasiset lämpömittarit ovat tarkkoja ja edullisia eivätkä niistä lopu patterit. Niiden haittapuolena on heikko kestävyys ja valitettavasti elohopealla tai sen korvikkeella tärvelty mäski on biojätettä. Valintoja on siis tehtävä!

Mäskäysprosessin kemiallisesta puolesta kannattaa lukea täältä:

Kotipanimomestarin käsikirja

Vaikka prosessi saattaa vaikuttaa pitkän kemian oppimäärältä, sen itseasiassa sisäistää melko nopeasti, pari lukukertaa kera kukkurallisen kousan kultaista ambrosiaa (eli sahtia!) piisaa mainiosti. Tarkkoja sanoja ei tarvitse opetella, pääasia on kuitenkin se että tietää mitä tekee.

Viime kerralla kun tein sahtia, jouluksi, lisäsin kolmeen sahtimallaskiloon suoraan 32-asteista vettä yhden litran ja sekoitin voimakkaasti. Peitin kattilan ja annoin tekeytyä 20 minuuttia jonka jälkeen lisäsin viisi litraa 40-asteista vettä. Annoin jälleen olla kannella peitettynä 20 minuuttia. Tämän jälkeen ryhdyin nostamaan "panoksen" lämpötilaa liedellä, samalla voimakkaasti sekoittaen. Sekoitus on tärkeää koska liettä joutuu pitämään aika kuumalla jotta kattila lämpenisi, samalla on riski että pohjalla oleva mäski kuumenee liikaa.

Kun lämpötila nousi 50-asteeseen, sammutin lieden ja jatkoin hämmentämistä, lämpötila nousi vielä pari astetta ja sitten nostin kattilan esilämmitettyyn uuniin, asteita laitoin uunin termostaattiin n.60.

Nyt pidin taukoa puolisen tuntia ja jälleen nostin kattilan liedelle, samalla nostin uunin lämpötilan 70-asteeseen ja uunin lämmetessä kuumensin mäskin 64-asteiseksi, jälleen voimakkaasti sekoittaen ja tarkkaillen, ettei pohja kuumenisi liikaa. Kuumennuksen jälkeen nostin kattilan puoleksitoista tunniksi lämpimään uuniin. Kävin sekoittelemassa mäskiä neljään tai viiteen kertaan tänä aikana.

Viimeisen uunituksen jälkeen nostin mäskin liedelle ja nostin sen lämpötilan reiluun 70-asteeseen vielä toviksi, ehkä kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Sitten nostin lämpötilaa hiljalleen aina 92-asteeseen asti. Kun lämpömittari näytti 75-astetta maistoin vierrettä ja totesin sen hyvin makeaksi.

Kun lämpötila nousi yli 90-asteen, sammutin lieden ja siirsin kattilan pois kuumalta levyltä. Desinfioin litran rosterimittani (varmaan jokaisessa reseptissä käyttämäni!) kiehuvalla vedellä ja ryhdyin lappamaan mäskiä mehumaijaan. Suoritin pääkäymisen 48h 23,5-asteessa jonka jälkeen lapposin sahdin muoviastiaan ja nostin sen vintille n.5-8 -asteeseen jossa se ehti olla viikon ennenkuin lahjoittelin siitä osan matkaan.

Tästä joulusahdistani tuli mielestäni parasta sahtia mitä olen tähän mennessä tehnyt, olinkin onneni kukkuloilla kun pakkasin pari litran putelia matkaan pariskunnalle joka lähti joulun viettoon rouvan synnyinseuduille Asikkalaan, sahtiseudulle, jossa sitä maistatettiin pitkän linjan sahdinystävillä ja todettiin varsin kelvolliseksi tuotteeksi!

Nyt joulu on lusittu joten heiluttelen karvaisia käpäliäni ja toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää (ja sahtirikasta) uutta vuotta 2016!

Sahtia mieli, osa neljä - sahdin nauttiminen

Sahti oli vintilla suunnitellut kaksi viikkoa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen totesin liki kaiken hiivan laskeutuneen ja sahdin selkiytyneen niin hyvin, etten raaskinut lapota sitä välillä toiseen astiaan.

Kun sahti oli 12 vuorokautta vanhaa, ryhdyin nauttimaan sitä. Eri ohjeiden mukaan kotitekoinen sahti on parhaimmillaan 10-15vrk ikäisenä joten luotin tähän aikahaarukkaan.

Ensimmäinen lasi itsepantua sahtia!

Sahtini oli vaaleanruskeaa, suutuntumaltaan hillityn maltaista ja kevyesti hiilihapollista, mitään varsinaista poreilua ei ilmentynyt mutta ronskisti lasiin kaadettaessa saatiin pientä kuohua aikaan. Olin aika pettynyt kuinka vähän 10g katajanmarjoja maistui sahdissa - tai sitten en osaa tunnistaa katajanmarjan makua!! Alkoholiprosenttia en viitsinyt tästä mitata, pääasillisesti siksi että minulla ei ole käytössä kunnollista ominaispainomittaria näin matalille tilavuusprosenteille.

Suomalaisen miehen arvostamalla nk. "bärssituntumalla" sanoisin sahtini olevan noin A-oluen vahvuista eli kyllä sillä humalaankin varmasti pääsisi, itse en kuuluisaa sahtinelivetoa saanut kyllä päälle mutta se johtui varmastikin vain sahdin annostelun työläydestä, sahtitonkkani kun oli vintillä josta hain sitä 0,7l viskipullolla aina jääkaappiin!

Suurta hämmennystä aiheutti myös sahdin makuprofiilin muuttuminen lämpötilan mukaan, ne oluet mitä olen Alkosta ostanut eivät ole olleet niin tarkkoja tarjoilulämpötilan suhteen, mutta sahdin kanssa saa hetken jos toisenkin pelata! Suoraan vintiltä noudettu noin neljäasteinen sahti on totaalisen mautonta, muistuttaen maultaan oikeastaan mitä tahansa suodattamatonta ja humaloimantonta pohjahiivaolutta. Tässä lämpötilassa ei sahti edes tuoksu - kauhistuttavaa!

Kahdeksanasteisena sahti on jo parempaa, tuoksussa löytyy estereitä ja fenoleita (suomeksi sanottuna banaania ja härskiintyvää voita) ja maku on tutun sahtimainen. Itse havaitsin sahdin olevan parhaimmillaan jo hieman lämpimänä, 10-11 asteisena, silloin maussa alkavat erottua hienommat nyanssit ja myöskin tuoksu on parhaimmillaan.

Kokeilin sahtia myös eri ruokien kanssa, nyt kun kerran sahtia oli ja en ollut sitä aikaisemmin nauttinut muuten kuin pari pientä maistiaista.

Pikaisen testailun perusteella ainakin jotkin juustot sopivat sahdin kumppaneiksi, voimakassuolainen ja savustettu juusto erityisesti mutta myös herkempi ja rasvaisempi punakittinen Marcaire toimi loistavasti!

Suureksi yllätyksekseni sahti komppasi myös totaalisen mainiosti tulisia grillikanafajitaksia joita valmistan välillä. Ruoka koostuu marketista saatavasta valmiiksi grillatusta transrasvoja tihkuvasta grillibroilerista joka revitään käsin fajitaksien väliin jonne lisätään myös kotitekoista guacamolea, hakattua sipulia, tomaattikuutioita, chilikastiketta ja paistettuja papuja, mielestäni sahti sopi tämän ruoan kanssa jopa paremmin kuin tulisen safkan kaveriksi usein mielletty vetinen bulkkilageri.

Kaiken kaikkiaan sahdin tekeminen ja nauttiminen oli mielekäs prosessi, itseasiassa niin mielekäs että tein sahtia jo toistamiseen. Tällä kertaa kiinnitin enemmän huomiota mäskäyksen lämpötiloihin enkä käyttänyt suodatinpussia mäskin huuhtelun yhteydessä, mutta se onkin jo toisen blogipostauksen aihe hiukan myöhemmin!

Sahtia mieli, osa kolme - sahdin keitto

Pääsin vihdoin sahdin keittoon kun työpäivä ei venynytkään aivan älyttömän pitkäksi. Aloitin laatimalla keittosuunnitelman jonka tein yhteistyössä Sahtikirjan sekä Reittausblogin sahdinvalmistusohjeen kanssa.

Laskin tarvitsevani 3kg sahtimallasta, 10 grammaa katajanmarjoja ja 6 grammaa Suomen hiivan leivinhiivaa.

Seuraavaksi siivosin keittiötä ja keräsin kaikki tarvittavat työvälineet siististi työtasolle ja puhdistin huolellisesti ne tarvikkeet jotka vaikuttivat likaisilta.

Tarvikkeet:

Mehumaija
Iso, jykevä teräslasta
10l kannellinen rosterikattila jossa mielellään ei muovikahvoja yms.
Suodatinkangas
Litran mitta
Keittiövaaka
Lämpömittari

Olin jo aikaisemmin liottanut lahjaksi saamaani 60-luvun alumiinista mehumaijaa ruokasoodavedessä ja hangannut sieltä viimeisetkin vaapukkamehun jäämistöt irti. Lisäksi korvasin "alkuperäisen" letkun, joka vaikutti olevan Amazon Volvon bensaletkua, uudella. Tarkoitusta varten menin teollisuusetolaan josta saikin elintarvikekäyttöön hyväksyttyä silikoniletkua. Silikoniletku on optimaalista tavaraa tämmöiseen käyttöön, sillä se on läpinäkyvää, elastista ja se kestää lämpöä reilusti yli puolentoista sadan asteen. Ostin samantien yhden metrin koska arvelin sijoittavani keruuastian lattialle ja mehumaijan työtasolle.

Taarasin vaa'an ja totesin että kun litran mitan ottaa "täyteen" siinä on melko tarkkaan 550g sahtimallasta, elikkä kuusi mitallista kymmenen litran kattilaan, sekaan ravistin 10g katajanmarjoja elikkä melko tasan puolet katajanmarjapurkista joka vetää 24g.

Microbrewery??

 

Pidin kattilaa liedellä, mutta liesi ei ollut päällä. Ensiksi kaadoin sekaan litran 36 asteista vettä, valutin sen tasaisesti maltaan päälle. Sitten sekoitin huolella. Litra ei ihan riitä kastelemaan koko mallaserää, mutta kannattaa tehdä parhaansa.

Asetin ajastimeen 30 minuuttia, kun kello soi, lisäsin maltaiden sekaan yhden litran 45 asteista vettä ja sekoitin huolella. Ja taas ajastimeen 30 minuuttia.

Kellon soidessa lisäsin kaksi litraa 60 asteista vettä ja hämmensin voimallisesti. Tässä vaiheessa nostin kattilan uuniin jonka olin asettanut n.60 asteeseen. Ja taas se 30 minuutia ajastimeen.

Kellon jälleen soidessa lisäsin mäskiin 1,5l 80 asteista vettä, nostin uunin lämmön vajaaseen 100 asteeseen. Hämmensin mäskiä kunnes uuni oli valmis jolloin lisäsin vedenkeittimeen mittaamani litran kiehuvaa vettä mäskin sekaan. Seuraavaksi nostin kattilan uuniin ja pidin sitä siellä puolisen tuntia. Tämän jälkeen nostin kattilan liedelle ja kuumensin sitä kunnes mäskin lämpötila oli tasan 80 astetta jonka jälkeen kattila sai mennä uuniin tunniksi.

Mäskiä kattilassa

Oltuaan tunnin uunissa alkoi mäski olla valmista. Se oli selvästi makean makuista ja mäskissä kastellut sormet liimautuivat pikaisesti toisiinsa sokerin voimasta (vierteellä saa muuten uskomattomat tahrat keittiön työtasoihin mikäli ne päästää kuivumaan!).

Oli tullut aika nostaa mäski mehumaijaan!

Kolme kiloa mallasta mahtuu juuri ja juuri mehumaijaan

Huuhtelin suodatinkankaan ja pingotin sen mehumaijan verkko-osaan, sitä ennen olin heittänyt alumiinifolionpalan peittämään vesitilasta nousevan osan höyryreiät, jottei kallisarvoista vierrettä tihkuisi vesitilaan. Ryhdyin kauhomaan mäskiä monikäyttöisellä litran rosterimitallani mehumaijaan ja pian suureksi hämmästyksekseni alkoi silikoniletkusta tulla vierrettä! Keräsin ensimmäiset pari litraa pienempään kattilaan ja kaadoin ne takaisin mäskin päälle. Tässä vaiheessa totesin suodatinkankaan melko turhaksi, luultavasti mehumaijan oma siiviläosa on tarpeeksi tiheä, suodatinkankaan kanssa vierteen erottuminen on todella hidasta.

Seuraavan puolentoista tunnin ajan "huuhtelin" mäskiä kiehuvalla vedellä, vedenkeitin on todella omiaan tässä hommassa. Kun mäskistä oli onnistuttu "huuhtelemaan" kymmenisen litraa vierrettä, puristelin vielä suodatinkankaassa olevaa mäskiä saadakseni viimeisetkin pisarat talteen.

Isolla fikkarilla on hyvä tarkastella sahdin kirkkautta, pyykkipojta estävät mehumaijan letkua "vaeltamasta"

Seuraavaksi ryhdyin keittämään vierrettä, keittäminen tasaa makuja ja vähentää sahdin maltaisuutta joka tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin suutuntuma. Voimakkaasti maltaiset oluet ovat suussa kuin nestemäistä ruisleipää, toisessa ääripäässä ovat amerikkalistyyliset maissista tehdyt oluet joissa maltaisuutta ei ole laisinkaan, nämä taas ovat suussa kuin kusella jatkettua kylmää myrkkyä!

Keittäminen myös saostaa vierteessä olevia valkuaisaineita jolloin sahdista tulee kirkkaampaa ja täten - ainakin minun logiikalla - helpommin lähestyttävää.

Keitin vierrettä parikymmentä minuuttia jonka jälkeen otin siitä kuutisen desiä syrjään litran mittaan. Peitin yhä poreilevan vierteen kannella ja jätin sen jäähtymään aamuun asti (kello oli n.yksi yöllä tässä vaiheessa). Litran mitan jäähdytin vesihauteessa ja peitin sen kelmulla.

Aamulla, noin kahdeksan aikaan, poistin kelmun litran mitasta ja ryhdyin voimallisesti vatkaamaan siihen ilmaa. Tovin vatkattuani lisäsin siihen hiivan ja peitin sen jälleen.

Samalla mittasin myös vierteen sokeripitoisuuden ominaispainomittarilla.

Ominaispainomittari ennustaa liki 10% alkoholipitoisuutta jos kaikki sokeri muuttuu hiivan kakaksi

Kymmenen maissa litran mitassa ollut vierre kävi jo kuohuten joten siirryin vatkaamaan ilmaa kymmenen litran kattilassa olleeseen vierteeseen. Ennen tätä desinfioin ison pallovatkaimen kiehuvalla vedellä. Parin minuutin vatkaamisen jälkeen kaadoin litran mitassa olleen heränneen hiivan loppuvierteeseen.

Tämän jälkeen peitin kattilan kannella ja kannoin sen kylpyhuoneen nurkkaan ison styroxpalan päälle. Töistä tullessani oli kylppärissä jo melko muheva aromi ja pieni kurkkaus kannen alle varmisti sen mitä arvelinkin, sahdissa oli voimaa ja se kävi kuohuten!

Olin suunnitellut käyttäväni sahtia huoneenlämmössä kaksi vuorokautta ja sen jälkeen astioivani sen jonka jälkeen olisin vienyt sen vintille jälkikäymään vajaaseen kahdeksaan asteeseen. Olin kuitenkin kuullut varoituksia, että leivinhiiva saattaa käyttää sahdin jopa vuorokaudessa! Otin (desinfioidulla) lusikalla maistiaiset ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja hämmästykseni oli suuri kun huomasin liki kaiken makeuden kadonneen! Samalla reissulla kun olin Etolassa ostamassa letkua, ostin myös Plastexin kymmenen litran hanallisen vesiastian johon nyt lapposin yhä käyvän sahdin.

Sahti on nyt vintillä tekeytymässä, aion jälkikäyttää sitä kaksi viikkoa ja puolessa välissä käymistä lapota sen välillä toiseen astiaan jotta pääsen eroon ylenpalttisesta hiivaisuudesta.

Sahtia mieli, osa kaksi

Sahtiprojekti etenee hyvää vauhtia, kirjoitin tosiaan maanantaina, eli eilen, Viikin Prismaan ja tiedustelin mahdollisuutta tuottaa itselleni yksi 25kg säkki Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta.

Sain vastauksen tänään lounasaikaan, eli noin vuorokausi kesti vastata, mielestäni tämä on erittäin nopeaa toimintaa ja ilmaisinki jo kiitokseni koko Viikin Prisman asiakaspalveluhenkilökuntaa kohtaan.

Vastaus oli nimittäin parempi kuin olisin voinut ikinä uskoa;

"Hei! Sahtimallas kuuluu meidän jatkuvaan valikoimaan; tuote löytyy käytävältä 29. Mukavaa syksyn jatkoa!"

Eli taas nähtiin, että olisi pitänyt vaivautua paikan päälle!

Eipä siinä mitään. Samalla reissulla sain hankittua muitakin tykötarpeita kuten suodatinkankaan mehumaijaan ja tietenkin olutta sekä ruokaa. Prisman kotiviini/-olut -hylly oli itseasiassa oikein mainio, humalaa en sieltä tosin löytänyt (jälkikäteen ajateltuna sitä olisi saattanut olla pakasteessa, täytyy kysyä sitä). Lisäksi ostin purkillisen katajanmarjoja joista Vastahanka-blogin Janne minua muistuttikin. Sahtiin kuuluu olennaisesti kataja, joko veteen keitettynä eli varina jonka tehtävä on sekä maustaa sahtia, että toimia desinfioivana aineena. Yleensä varia keitetään iso padallinen ja sillä huuhdellaan työvälineet. Urbaanina cityihmisenä joka asuu punavihreässä kuplassa ei minulla ole päivittäistä pääsyä katajanoksien pariin, saisin niitä toki mutta niiden säilyttäminen pienessä kaupunkiasunnossa voisi olla haasteellista.

Nyt löytyy kaikki tarvittava sahdin valmistukseen, ainoastaan 10l hanallinen astia puuttuu mutta saanen hankittua sen tällä viikolla, Tokmannilla näytti olevan halvalla myynnissä sellainen.

Täytyy vielä sanoa, että tuo 25kg säkki sahtimallasta on aika miehekkään kokoinen. Vastaavanpainoisiin laastisäkkeihin tottuneena olin varsin yllättynyt kuinka jumalattoman kokoinen tuo oikeastaan on, sitä eivät naiset ja lapset ihan hevillä liikuttele, mutta me suolaisten merten rintakarvakkaat ja parrakkaat viikingit nakkaamme säkin tuosta noin vain olalle ja kuljemme kassan kautta, vihreää korttia vilauttaen.

Sahtisäkki kunniapaikalla

Sahtia mieli, osa yksi

Olen aina ollut kiinnostunut oluesta sen eri muodoissa, meillä kotona olueeseen suohtauduttiin kuten terve järki käskee suhtautua, toisin sanoen se oli elintarvike. Meillä ei olutta tai alkoholia koskaan demonisoitu, eikä meillä koskaan "käytetty alkoholia", meillä nautittiin alkoholia.

Faijani teki paljonkin kotiolutta silloin kun oli Suomen suosituin lama, 90-luvun lama, enimmäkseen tummia englantilaistyyppisiä pintahiivaoluita. Faija ei edes sylkäissyt Finlandia Lager -tiivisteisiin päin vaan mäskäsi ja humaloi itse. Harrastus jäi sittemmin, mutta olutkärpäsen puraisu sekä kaikki tykötarpeet oluen valmistukseen jäivät minulle.

Kymmenen vuotta myöhemmin valmistelin itse kotiolutta, tosin silloin se oli hetken päähänpisto kun Tarjoustalossa oli Finlandia-tiivisteet puoleen hintaan. Olutta tehtiin pariinkin otteeseen, mutta nuorella miehellä oli kaikensorttisia kiireitä ja olut oli parhaimmillaan juotavaa ja muutama erä piti kaataa viemäristä kun käymisastiaa ei oltu "jaksettu" huuhdella tarpeeksi hyvin vetyperoksidista.

Kiinnostus kuitenkin säilyi ja kävin 2004 ravintolakoulu Perhossa oluenpano ravintolapanimossa-kurssin jonka yhteydessä tehtiin ravintola Perhon omaa olutta, Perhon Rohkeaa. Olutta valmistui useampi sata litraa, en nyt muista tarkkaa määrää mutta isot olivat tankit. Tuo kurssi on ehkä mielenkiintoisin opiskeluun liittyvä asia minun elämässäni. Kurssilta sain viedä kotiin ylijäämävierrettä käytettäväksi ja täytyy sanoa että kyllä ihmiset tuijottivat kolmosen ratikassa kun semmoinen epäonnistuneen rokkarin näköinen kaveri raijaa kahta täpötäyttä kymmenen litran mehukattitonkkaa.

Sahti jäi takaraivooni noilta ajoilta, mutta en jaksanut tehdä asian eteen mitään. Ennenkuin tänä syksynä luettuani YLE-uutisista jutun sahdista. Pikaisen googlauksen jälkeen kävi selväksi, että sahtia voi tehdä kotona. Ehkä jopa helpommalla kuin kotiolutta! Ehdottoman hyvältä vaikutti se, että sahtia ei tarvitse pullottaa, pullotus kun on aina ollut mielestäni se työläin vaihe oluen teossa. Eikä vaimonikaan arvostanut kuin tyhjästä ilmestynyttä 48 etiketintötä pulloa jotka veivät kaiken tilan jääkaapista ja saattoivat räjähtää!

Syksyn aikana hain kirjastosta kaiken mahdollisen aineiston sahdista, lähinnä Suomen Sahtiseuran julkaisut, Ulla Asplundin kaksi kirjaa sahdista, molemmat erittäin suositeltavia teoksia, sekä Mika Laitisen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kirjan Sahti, elävä muinaisolut joka ilmestyi muutama viikko sitten.

Tavarat minulta löytyvät, vein eilen lämpömittarin ullakolle siinä toivossa että siellä olisi jälkikäymisen edellyttämät 6-8 astetta (jos ei ole, saan viedä sahtipöntön faijan autotallin jääkaappiin), katajanoksia pyysin ystävältäni ja vaimoltakin on saatu lupa uuteen harrastukseen.

Laitoin tänään kyselyä Viikin Prismaan josko heidän olisi mahdollista tilata Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta 25kg säkissä.

Ans kattoo kuis käy!