Tekoäly on perseestä

Tekoäly on hanurista ja väärin monestakin syystä, mutta eniten siksi, että sillä tehdään kovin vähän mitään hyödyllistä. Sen sijaan sillä pyritään tekemään kaikki se hyödytön tekeminen, jonka tekeminen tekee meistä inhimillisiä. Oppiminen perustuu toistoon, luovuus perustuu tylsyyteen. Tekoälyn avulla yritetään poistaa nämä ja tätä markkinoidaan meille lipevästi ”asioiden sujuvoittamisena”.

Nyt tekoälyä ollaan tuomassa työelämään mukaan ”sujuvoittamaan asioita”, aivan kuin yritysten tehtävänä olisi tarjota työntekijöilleen mukavaa ja helppoa ajanvietettä, eikä suinkaan tuoda omistajilleen voittoa.

Näen tekoälyssä paljon samanlaista pahaa kuin einesruokien esiinmarssissa kymmeniä vuosia sitten. Niidenkin piti vain ”sujuvoittaa arkea”, nopeuttaa ruoanvalmistusta, joka piti äkkiä markkinoida hankalana, sottaisena ja ennen kaikkea aikaa vievänä toimena, pakkopullana. Ihmisellä on kumma tarve säästää aikaa, sitä ainoaa asiaa, jota ei voida säästää. Einesruoat sujuvoittivatkin lähinnä ihmisten lihomista, kokkaustaidon ja siihen liittyvän maalaisjärjen rappiota. Autojenkin piti vain sujuvoittaa asioita, mutta niistä tuli statussymboleita ja niiden syrjäyttämät polkupyörät kokivat arvonalennuksen lasten leikkikaluiksi.

Tekoälyn tuputtaminen joka paikkaan alkaen tietokoneohjelmoinnista aina kauppalistojen tekemiseen on valtava karhunpalvelus koko ihmiskunnalle. Meillä on jo nyt useampi sukupolvi, joiden aivot ovat pippuroitu pikasomen dopamiinikoukuilla ja äänikirjojen ”lukeminen” joutavoinnin taustahälynä tukee tätä kehityssuuntaa, missä keskittymisen polttopiste seilaa laidasta laitaan, koskaan pysähtymättä. Tulevaisuus, jossa tekoäly käsikirjoittaa tarkasti optimoituja viihdespektaakkeleita, jotka tekoäly vielä näyttelee, on aivan nurkan takana. Nopeus, jolla tuo nurkka saavutetaan, riippuu oleellisesti siitä, miten nopeasti ymmärretään, että tietokoneen lastuilta kyhätyt virtuaalinäyttelijät eivät lakkoile, sairasta tai jää kiinni housut kintuista.

Tekoälyn käyttö ihmisten korvaajana työelämässä, eli voittojen maksimointi passittamalla kaikki luovat ihmiset kilometritehtaalle, on epämoraalista ja -eettistä siinä missä pikamuodin käyttökin. Konesalit eivät pyöri pyhällä hengellä, vaan vaativat megawattitolkulla sähköä. Kun kuvageneraattori rakentaa sitä Picasson tyyliä muistuttavaa ”maalausta” jossa kirahvi syö bonsaipuuta zikkuratin päällä, on toki säästetty hieman värikyniä ja paperia paikallisesti, mutta jossain muualla voimalaitos tuprauttaa savua taivaalle.

Butlerin jihad. Nyt.