Täytetyt tomaatit grillissä

Koska kesä niin grillataan ja mikäs sen paremmin sopisi grilliin kun kotimaiset tomaatit joita lähi-k-kauppa myi eri kätevään 79c/kg hintaan. Halpaa kuin hammastahna!

Kollasin ruokakaappiamme läpi ja sieltä löytyi mm. outoja sienikuutioita ja risottiriisin jämät. Jääkaapissa oli Rainbowin halpisvalkohomejuustoa ja juustoraastetta.

Siispä asiaan.

Tee passeli täyte tomaateillesi. Itse tein sienirisottoa jonka ryyditin savupaprikajauheella, basilikalla ja oreganolla.

Kalttaa tomaatit, eli ota niistä kuori irti. Homma toimii näin: viillä tomaatin kantoihin puolen millin syvyisillä viilloilla ristit, parin sentin mittaiset.

Laita neljän litran kattilaan vettä ja kuumenna se kiehuvaksi, anna kiehua. Nostele tomaatit kauhalla varovaisesti yksi kerrallaan kiehuvaan veteen, älä laita enempää kuin kaksi tomaattia kerralla jottei veden lämpötila laske liikaa.

Heti kun tomaatin nahka lähtee "rullautumaan", nosta se kiireesti toiseen astiaan, joka on keittiön tiskialtaassa ja johon kylmää vettä juoksee koko ajan. Toista toimenpide jokaisella tomaatilla ja kun ne ovat jäähtyneet, kuori ne käsin.

Leikkaa tomaateista hatut pois ja kaavi sormilla ne tyhjiksi.

Laita tomaatit alumiiniseen paistovuokaan, rouhi päälle mustapippuria, sormisuolaa ja lorottele oliiviöljyä. Hieroskele mausteseosta tomaattien sisä- ja ulkopintaan.

Juustoa tomaateissa

Laita nokare valkohomejuustoa tomaatin pohjalle, lusikoi vähän täytettä päälle, lisää nokare valkohomejuustoa ja täytä tomaatit loppuun.

Nosta vuoka kuumaan grilliin ja grillaa kannen alla 20-30 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää juustoraaste tomaattien päälle ja jatka kannen alla grillaamista kunnes juusto on sulanut.

Nauti lämpimänä kylmän oluen kera ja nauti kesästä!

Blogisti voisi ihan oikesti opetella ottamaan ruokakuvia

Kasvisnyytit grilliin

Terve taas kaikki pikku karvakorvat! Viime sunnuntaina, elikkäs eilen, grillattiin Lemmyn ja Raaka-Arskan kanssa ja lautaselle piti saada jotain vaivatonta herkkua. Lähi-K-kauppa tarjosi jälleen kaiken tarpeellisen, sekä grilliin että grillaajien kurkkuun, vaivattomasti.

Päätös grillattavista tuotteista syntyi nopeasti; kasvisnyyttejä joita olin aiemmin maistanut, halloumia ja makkaraa.


Kaupasta:
- Makkaraa
- Halloumia
- Kylmää bisseä. Mieluiten virallista kesäolutta, eli Pirkka Oléta

Kasvisnyytit (3:lle):

1 pieni kesäkurpitsa
3 todella pientä sipulia, tai kaksi pientä tai yksi iso
Kourallinen tuoreita herkkusieniä
1 paprika
Tuoretta basilikaa 10-15 lehteä
Koskenlaskija -sulatejuustoa
Mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä, paprikajauhetta

Tämä on todella simppeli resepti!

Halkaise kesäkurpitsa pituussuuntaan ensin puolikkaiksi ja sitten neljäsosiksi, leikkaa enimmät siemenet pois.

Pilko kaikki veget sellaisiksi peukalonpään kokoisiksi paloiksi, ole reilusti suurpiirteinen - nyt on kesä! Juo olutta pullon suusta ja rallattele radion tahtiin samalla!

Pilko kasvikset lennossa passeliin astiaan, kulhoon, kattilaan tms. kippaa päälle mausteet (paprikajauhetta pari teelusikallista tai "kaato"). Lorota päälle pari ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä ja sekoita huolellisesti.

Vedä foliorullasta sellainen noin kahden A4 kokoisen paperin kokoinen biitti irti ja taita se kaksinkerroin, tee näitä kaksi ja aseta ne työtasolle. Diilaa veget keoksi näiden keskelle. Jos haluat pienempiä nyyttejä niin tee useampi. Folio kannattaa kääräistä kaksinkerroin niin palamisefekti vaimenee huomattavasti.

Kun kasvikset on kipattu folioiden päälle, veistele koskenlaskijasta siivuja koko roskan päälle, perstuntuma kertoo sinulle mikä on passeli määrä sulatejuustoa, ei kannata kuitenkaan vetää överiksi.

Pilkottuja kasviksia ja Koskenlaskijaa

 Kerää folionyyttien nurkat yhteen ja kääräise kukin nyytti vielä yhteen foliokerrokseen jolla saat koko paketin tiukaksi rullaksi.

Grillaa kannen alla epäsuoralla lämmöllä ainakin tunti, mieluiten puolitoista. Kun vihannekset ovat pehmeitä, nosta kansi pois grillistä, ota nyytit jäähtymään ja grillaa makkarat ja halloumi.

Nauti runsaan kylmän oluen kanssa!

Blogin pitäjä voisi tosiaan panostaa näihin ruokakuviin.

Sloppy chicken Joe burger whatever

Joskus alkaa kypsyttämään eri ruokien nimet ja tapa jolla jokin nimi aina yhdistetään tiettyyn ruokaan ja tapaan tehdä jotain ruokaa. Varsinkin yksinkertaisempi kansanosa, juntit, usein ajautuvat tilanteisiin jossa vaaditaan abstraktia ajattelua laatikon ulkopuolella.

Hyvin usein kun yrittää selittää jotain yön synkkeinä tunteina hautomaansa uudenuutukaista reseptiä, sellaista jollaista maailma ei ole vielä nähnytkään, törmää juntismiin. Vastapuolen naama jähmettyy sellaiseen mitäänkäsittämättömään ilmeeseen, jossa toinen kulmakarva laskeutuu hivenen toista alemmaksi ja ilmanottoaukko, eli suu, avautuu mahdollisimman avoimeksi. Onhan se käsittämätöntä, että joku on keksinyt sellaisen reseptin jota ei ole ollut viimeisimmässä tai toiseksi viimeisimmässä Yhteishyvä-lehdessä.*

Olen toistuvasti yrittänyt kokeilla erilaisia päällystettyjä leipiä. Hapahko, vähän kohotettu taikina jossa on kova sitko, korkea paistolämpötila ja päälle/alle/sisään voimakkaasti makuaisteja kutkuttavia ainesosia, ei liikaa vaan juuri sopivasti. Keskivertotolloille tämmöisistä makuavaruuden räjäyttäjistä ei auta puhua, sillä ensimmäiseksi kuulee sanan "pizza" ja heti perään "pilattu pizza".

Täytyy muuten sanoa, että vain muutama eines kipuaa inhokkilistani kärjessä "suomalaisen pizzan" ohi. Pizza on Top-viitosessa, ehdottomasti. Tästä aion kirjoittaa tulevaisuudessa blogikirjoituksen joka tulee varmasti loukkaamaan erittäin monia preussilaisen peruskoulutuksen läpikäyneitä, individualisteiksi itseään luulemia juntteja. Ja se on oikein se.

Mutta nyt itse asiaan; viimeiset kuukaudet meillä on syöty luvattoman huonosti, lähinnä bisseä kipulääkkeiden ja vatsahaavanappien kanssa. Välillä joku LIDLin pakastepizza on sulostuttanut arkeamme, seuraavan kerran kun joku markan merkantti tulee kertomaan minulle, että kyllä kunnon kotiruokaa ehtii aina tehdä, vedän tätä turpiin ja nappaan oikeisiin töihin mukaan painamaan vähän lattialankkua vasoihin tai sutimaan lateksia nurkkiin. Perkele.

Perjantaina lopetin viimeisimmän, rapiat kolme viikkoa jatkuneen non-stop duuniputken ja kurvasin Lauttasaaren S-markettiin (täytyy muuten antaa propsit  HOK/Elannolle, kun uskaltavat näinkin reilusti palkata vammaisia; Larun ässässä on pelkästään kuuromykkiä töissä kassoilla!) havainnollistin rouvakullalla ilmein ja elein kuinka mieleni tekee kunnon barbaarisafkaa kera haitallisten transrasvojen. Päädyimme tekemään "hampurilaisia" (ai että korpeaa käyttää näitä vakiintuneita nimityksiä) marketin grillibroilerista ja muista.

Tarvitaan:
1 kokonainen grillibroileri, siis semmoinen kaupassa paistettu KYPSÄ kanannäköinen juttu.
1 suomalainen pullaleipä eli RANSKANLEIPÄ
2 tomaattia
1 isosipuli
Pari desiä Sweet Baby Ray's honey chipotle BBQ-saucea (voi toki tehdä itsekin)
Chiliä, chilikastiketta
Majoneesia, chilillä tai ilman. Tai hampurilaiskastiketta
Cheddaria, oikeaa mallia. Ei sitä kirkkaan oranssia syylarinpaikkausmassaa.
Bisseä

Kampea kotiin, avaa kalja, ota pitkä huikka.

Heitä kertakäyttökumihanskat käpäliin jos on, minulla sattui olemaan. Renssaa kana sormin pieniksi paloiksi isoon kulhoon. Kaada päälle BBQ soosia ja mausteet, sekoita käsin reilusti ja jätä vetäytymään toviksi. Itse join pari Koffin punaista ja luin Wallanderia, eli broisku tekeytyi ehkä tunnin.

Viipaloi sipulit ja tomaatit, vuole cheddarista siivuja, leikkaa ranskanpullasta juuri-ja-juuri leivänpaahtimeen mahtuvia siivuja ja paahda ne kevyesti.

Väännä uuniin 220 astetta, ylägrillivastus päälle. Laita uuninkestävä valurautapannu liedelle, kuumenna ja lisää 35g voita (oikeaa voita!!!!!). Heivaa broisku pannulle ja kääntele kunnes uuni on valmis. Karamellisoi broiskuressukkaa 15-20 minuuttia uunissa välillä panosta käännellen, tällä välin aseta leipäsiivut (6-8) uuninpellille, voitele ne paksulti haluamallasi soosilla, asettele tomskusiivut tämän päälle. Nosta pannu pois uunista ja lusikoi karamellisoinutta kanaa leiville. Päälle sipulit, joiden päälle cheddar. Uunita leivät kunnes juusto sulaa. Nauti haluamasi bissen kera.



* Havaintojeni mukaan kaksi kuukautta on keskimääräisen ihmisen muistihorisontti triviaaleissa asioissa, kaikki muu on taikuutta.

Välimerellinen herkuttelulautanen

Piiitkän tauon jälkeen pannaan taas safkapuolelle viestiä.

Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!

Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).



Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.

-  Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!

Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.

Sit vaan!

Hyvä kikka täytetyille jalluille

Kiitokset innokkaalle lukijalleni, joka käyttää itsestään mystistä nimitystä "Setä". Kuvassa näkyvä tapa veivata kotiuunissa pekoniin käärittyjä juustotäytteisiä jalapeñoja on erittäin mainio. Juusto pysyy sisällä ja ylenpalttinen possurasva valuu kiuluun (jonne voi myöhemmin lisätä vaikka kourallisen hienonnenttua valkosipulia ja voita ja dippailla leipää tähän......slurps.....)

Punajuuria ja vuohenjuustoa

Eikä taaskaan kuvaa....

Nopea ja hyvä lisäke, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Kaveriksi paistoin sisäpaistista "jerkymaustettuja" pihvejä.

Jotkut jopa santsasivat, aterian jälkeen ihmiset esittivät seisten suosiotaan.

(ei pidä paikkaansa, pelkkää egotrippailua)


Tarvitaan;

1 Uunivuoka
Vajaa kilo n. golfpallon kokoisia punajuuria
Vajaa kilo karkeaa merisuolaa
Öljyä ja ripaus mustapippuria
n.500 g hyvää vuohenjuustoa

Levitä karkeaa merisuolaa uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pese punajuuret huolellisesti, nappaa veitsellä kannat yms. pois. Asettele punajuuret uunivuokaan.
Pirskottele öljyä ja mustapippuria punajuurten päälle ja tyrkkää uunivuoka uuniin.
Paista ~200'C asteessa 1½  tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Ota punajuuret pois uunista ja anna jäähtyä tovi, lohko punajuuret toiseen vuokaan ja riivi sormin vuohenjuusto niskaan. Hulauta oliiviöljyä vielä päälle ja rouhaise mustapippuria hivenen. Tähän sopii myös hunaja ja tuore basilika, mutta kun niitä ei just nyt ollut hollilla.

Sit vaan!

Fondue tai fondyy

Pekka Puska, tämä resepti on omistettu sinulle, tässä syödään vaaleaa leipää jota dipataan valkoviinin, voin ja juuston sekoitukseen. Kyytipoikana maistuu tömäkät alkoholipitoiset tuotteet - runsaasti!

Tästä safkasta en jaksanut napata kuvaa. Luotan lukijoiden mielukuvitukseen, kuvitelkaa kattila jossa on sulaa juustoa.

No niin, homma hanskassa.

Fondue on jostain syystä sellaista "kekkerisafkaa", eli sitä syödään isommalla köörillä. Henkilökohtaisesti olen niin ahne, etten voi sietää toisia ihmisiä ruokakupillani. Vaimon kanssa ollaan tätä syöty ihan kahdestaankin.

Fondue mielletään helposti välineurheiluksi, moni saattaa luulla, ettei fondueta (tai fonduebileitä) voi olla ilman asiaankuuluvaa fonduepataa spriilämmittimineen ja erikoisine hummerihaarukkaa muistuttavine tikkuineen. Nyt kukin voi syvällä sydämessään miettiä, vaatiiko juuston sulattaminen ja siihen leipäpalan dippaaminen oikeasti jonkun erikoiskiulun ja erikoishaarukan?

No ei varmasti.

Fondue syntyy helposti, otetaan pari kolmea eri juustoa, pullo pari valkoviiniä ja muutama valkosipulinkynsi. Jos olet näitä valkosipulivammaisia tai vampyyri, ole ystävällinen ja syö saarioisen mummonlihapullia. Fondueeseen kuuluu valkosipuli - oleellisesti. Toinen oleellinen ainesosa on Kirschwasser / Kirsch väkevä, kirkas, voimakkaan kirsikkainen viina joka esimerkiksi sivistysmaa Sveitsissä on kermaviiliin rinnastettava ruoka-aine jota saa joka puljusta. Sarvikuonojen Maassa, Junttisuomessa, Kirschiä ei saa kuin Alkosta, pienissä pulloissa ja riistohintaan. Jätin sen pois, sattuneesta syystä.

Eli:

4 valkosipulinkynttä
~ 100 g Comte-juustoa
~ 100 g Gruyereä
~ 200 g Raclettea
~ 200 g emmentalia
~ 2,5dl valkoviiniä
~ 40 g voita

Hienonna valkosipulit, kuutioi juustot.

Nakkaa voi kattilaan, sulata. Freesaile valkosipulia tovi. Lisää valkoviini, kiehauta. Pidä lämpö asteikon keskivaiheilla, ryhdy nyt sulattamaan juustokuutioita pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Tässä menee tovi, hyvinkin varttitunti. Varo ettei fondue pala pohjaan. Kun juusto on sulanut ja konsistenssi kutakuinkin tasainen, on fondue valmis. Itse rouhaisen vähän mustapippuria vielä sekaan.

Sitten vain patonkia tms. kuutioiksi joita dipataan fondueeseen!

Jos kattilan alle ei ole mahdollista sijoittaa lämpökynttilää tms. niin kattilaa joutuu välillä lämmittämään. C'est la vie!

Oikotie onneen löytyy President-tuotemerkin pikafondyystä. Joka on itseasiassa aika hyvä tuote ja hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen!

Juustossa löytyy

En voi väittää olevani "juustodiggari isosti", mutta kun pääsen maistamaan hyvää juustoa, sitä pitää saada lisää. Arkijuustoja en kuluta juuri ollenkaan, puhun nyt näistä suomalaistyyppisistä edameista ja kermajuustoista joille yhteisin tunnusmerkki on paketin kanteen prässätty rasvaprosentin ilmoittava luku. Alhaista.

Eräs ystäväni on yrittänyt hioa "lastujen" reseptiä täydellisyyteen, mitkä maissilastut, mikä salsa, mikä chili ja mikä juusto. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän on päätynyt Cathedral Cityn extra mature cheddariin. Itseasiassa viimeksi kun eksyin kaverille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan pieniä punaisia keittiön pöydän ääressä, sain maistettavaksi pienen biitin tuota voimakkaan tuoksuista juustoa.

Tuon reissun jälkeen olen joutunut ostamaan tätä herkkua liki viikottain, leikkaan siitä paksuja viipaleita joita mussutan kirjaa lukiessa ja olutta hörppiessä. Lienee sanomattakin selvää, että on aika mullistava kokemus päästä haukkaamaan kunnon cheddaria jos aikaisemmat kokemukset aiheesta koostuvat yksittäispakatuista, sairaalloisen oransseista nahkeista liuskoista. Puhun nyt siitä skeidasta jota suomalaisille myydään cheddarina ja jota tungetaan hamppareiden väliin, jo tavasta miten nuo viipalecheddarit sulavat naudanlihapihvin päällä voi päätellä ettei kyse ole ihmisravinnosta, sylinterikannen tai syylarin tiivistysmassasta ehkä.

Tämä kuva on varastettu..

Oikea cheddar on englantilaista, ei saksalaista. Oikea cheddar on voimakkaan tuoksuista mutta haalean väristä, ei haalean makuista ja voimakkaan väristä. Kokeilkaa ihmiset ja huomatkaa, miten ne oranssit ovipönkät jäävät kauppaan!