keskiviikko 19. elokuuta 2020

Hei suomalaiset! Stadilaiset eivät ole teidän oma eksoottinen kansanne

Matkustitko kesälomalla Helsinkiin vaikuttumaan etelän tiheästä rakentamisesta? Julkaisitko somessa kuvan ”Stadin” ainutlaatuisesta empirekeskustasta? Entä toivotitko Helsinki päivänä onnea stadilaisille, meidän omalle monesta kansasta sulautetulle väestönryhmälle?

Hyvä, silloin tämä kirjoitus on sinulle.

Aion nimittäin kertoa salaisuuden. Ei ole olemassa “Mega-Heseä”, ”Hesseä”, ”Isoo kirkkoo” sen paremmin kuin “monesta kansasta sulautettua stadilaisia”.

Stadilaiset eivät ole suomalaisten oma juttu siksi, että Stadi sijaitsee kokonaan Helsingissä. ”Hesalaiset” asuvat neljän eri kunnan alueella, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Suomen valtio ei myöskään omista stadilaisia, jolloin väite “hesalaisista” on harhaanjohtava ja toiseuttava.

Voi olla, että tämä kuulostaa teistä herkkänahkaisuudelta, mutta antakaapa kun selitän.

Ajatus siitä, että Suomi omistaisi ”Stadin” tai stadilaiset on absurdi, mutta valitettavasti olemassa.

Kaikissa niissä kunnissa, joiden alueella stadilaiset asuvat, on vuosikymmenten ajan harjoitettu assimilaatio- eli sulauttamispolitiikkaa. Sulauttaminen on tapahtunut muun muassa turpiinvetämisen, uudisasutuksen ja kielipolitiikan avulla.

Virallisia stadilaisten alistamisen sääntöjä ei ollut, mutta kirjoittamattomia lakeja sitäkin enemmän. Vielä 1950- ja 60-luvuilla koulun aloittaminen tarkoitti stadilaisille arkea, jossa oman kielen käyttämisestä rangaistiin. Stadilaiskulttuuri ja slangi leimattiin huonoiksi ja stadilaiset likaisiksi.

Stadin romantisoiminen mystiseksi suurkaupungiksi ja jonkinlaiseksi ei-kenenkään-maaksi edistää mm. turismia, teiden auki kaivamista, turistibusseja ja liityntäpysäköintiä ja siten stadilaiskulttuurin katoamista.

Suomen perustuslain mukaan stadilaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltä, kulttuuria ja perinteisiä elinkeinojaan. Käytännössä oikeus ei toteudu. Jos toteutuisi, eivät stadilaiset olisi jatkuvasti varpaillaan. Keväällä Stadissa käytiin jo ties monettako kertaa keskustelua Malmin lentokentän rakentamisesta, joka toteutuessaan olisi tarkoittanut kuoliniskua pienilmailulle.

Vain muutama kuukausi tämän jälkeen alkoi taistelu Kaivopuiston alueen ajoesteistä. Internetissä kiertää addressi, jossa vaaditaan, ettei Pirkkolan alueen metsää saisi kaataa ”junantuomien liikunnanharrastajien parkkipaikaksi”.

Alue on kulttuuriltaan rikas ja luonnoltaan sekä maisemaltaan täysin ainutlaatuinen. Ja uskokaa kun sanon, jo nyt käynnissä olevat työt eivät todellakaan ole mitään idyllistä pienkaivinkoneen ojankaivuuta yössä jossa kuuluu humalaisten maunulalaisten huutelu, vaan ympäristön, luonnon, eläinten ja ihmisten järjestelmällistä tuhoamista.

Stadilaisia pidetään riitaisina mielensäpahoittajina, vaikka oikeasti haluaisimme vain pääkaupunkiseutulaisille ja luonnolle ne oikeudet, jotka niille jo paperilla kuuluvat. Oikeudet, jotka useimmilla suomalaisilla on ilman, että heidän täytyy koskaan edes ajatella asiaa.

En ajattele, että jokainen Stadiin matkustava suomalainen turisti olisi tollo. Ne ovat, jotka ryyppäävät ja rälläävät stadilaisten pyhillä paikoilla. Sen sijaan ajattelen, että jokainen Helsinkiin matkustava turisti ansaitsisi oppitunnin Helsingistä, stadilaisten luontosuhteesta ja kulttuurista, joka katoaa, jos sitä ympäröivä kaupunki tuhotaan. Vähintä, mitä voi tehdä, on toimia sen puolesta, että kaupunkiluonto säilyy, eikä sitä investoida täyteen infrastruktuuria, joka ei sinne kuulu.

Tämä voi kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta Stadi on olemassa myös ilman rahaa, liikennettä ja monikansallisia yhtiöitä. 

- Likainen Hippi

Likainen Hippi on sekakäyttäjä, liikemies ja kulttihahmo joka on toimittanut artikkeleita paikallislehtiin, jota viimeksi viime viikolla kutsuttiin kusipääksi, mulkuksi, vitun rakentavaksi twiittaajaksi, koulukiusaajaksi ja terapian tarpeessa olevaksi alkoholisoituneeksi ragettavaksi edgelord setämieheksi sellaisten ihmisten toimesta jotka toistuvasti nostavat itse itsensä jalustalle koska edustavat sitä parempaa keskustelukulttuuria ja toisten ihmisten kunnioittamista.