Ja siis tosiaan tämähän on ihan hirveä filmi boksinopeudella kuvattuna, siksi kuvaan ja kehitän aina ISO200 mukaan. Tällä kertaa Fomadon R09 1+25 suhteella, ajalla 7 minuuttia 45 sekuntia. Ensimmäinen minuutti käännellään ja sitten joka minuutti kolme kääntöä ja kopaus.
Kuvista
näkee selkeästi, että tämä on niitä filkkoja jotka tykkäävät valosta.
Hämäräkuvaamiseen tästä ei ole, resipookkikäyrää en ole nähnyt, enkä
halua.
Kamerana oli Practican LTL malli, näitä Practikoita -merkkisiä kameroita saa muuten Kameratorin Stadin myymälän löytylaareista 10€ kappalehintaan ja mitä niitä olen hypistellyt, kaikki tuntuvat toimivan.
Kamerassa on valotusmittari, mutta en tiedä millaisella paristolla sen pitäisi toimia, nakkasin sisään LR44-näppysen ja aina välillä katsoin heiluuko neula. Kamerahan mittaa vain himmennettynä, eipä sillä että minä mitään valotusmittareita käyttäisin, enhän minä edes mittaa kehitteen lämpotilaa joten koko prosessi on vakioimaton ja itseasiassa lähempänä pelleilyä ja arvaamista kuin mitään oikeaa valokuvaamista.
Verkonpainon nokilla killui koko filmin ajan Helios 44-M-4 joka on hyvä kakkula. Pellet ja ensirakastajat tykkäävät laittaa tämän adapterin kanssa digitaalikameraan kiinni ja mennä sitten kuvaamaan jotain jonninjoutavaa täydellä aukolla saadakseen kuviin sitä boukehia mitä voi sitten youtubevideolla ylistää kimittäen kuin Mikki Hiiri metaövereissä. Itse tykkään tämän objektiivin tarkkuudesta f8-f16 aukoilla. Aukolla f11 tämä on melkein yhtä skarppi kuin skarpein lasini, Jenaflex AM-1'n "kittilinssi" Carl Zeissin Jena 50mm f1.8 joka on käytännössä liian skarppi.
Kuvissa suorin vartaloin, kuten risukuvauksen Pablo Picasso Miikkali Leppihalme on opettanut, otettuja risukuvia ja muuta huttua. Musta ei ole luonto- saati maisemakuvaajaksi joten aion yrittää merimaisemakuvauksen saralla onneani.
Kamerana oli Practican LTL malli, näitä Practikoita -merkkisiä kameroita saa muuten Kameratorin Stadin myymälän löytylaareista 10€ kappalehintaan ja mitä niitä olen hypistellyt, kaikki tuntuvat toimivan.
Kamerassa on valotusmittari, mutta en tiedä millaisella paristolla sen pitäisi toimia, nakkasin sisään LR44-näppysen ja aina välillä katsoin heiluuko neula. Kamerahan mittaa vain himmennettynä, eipä sillä että minä mitään valotusmittareita käyttäisin, enhän minä edes mittaa kehitteen lämpotilaa joten koko prosessi on vakioimaton ja itseasiassa lähempänä pelleilyä ja arvaamista kuin mitään oikeaa valokuvaamista.
Verkonpainon nokilla killui koko filmin ajan Helios 44-M-4 joka on hyvä kakkula. Pellet ja ensirakastajat tykkäävät laittaa tämän adapterin kanssa digitaalikameraan kiinni ja mennä sitten kuvaamaan jotain jonninjoutavaa täydellä aukolla saadakseen kuviin sitä boukehia mitä voi sitten youtubevideolla ylistää kimittäen kuin Mikki Hiiri metaövereissä. Itse tykkään tämän objektiivin tarkkuudesta f8-f16 aukoilla. Aukolla f11 tämä on melkein yhtä skarppi kuin skarpein lasini, Jenaflex AM-1'n "kittilinssi" Carl Zeissin Jena 50mm f1.8 joka on käytännössä liian skarppi.
Kuvissa suorin vartaloin, kuten risukuvauksen Pablo Picasso Miikkali Leppihalme on opettanut, otettuja risukuvia ja muuta huttua. Musta ei ole luonto- saati maisemakuvaajaksi joten aion yrittää merimaisemakuvauksen saralla onneani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti