sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Räyhis ja Sauris seikkailevat, osa 2

Kukaan ei ihan tarkkaan tiennyt missä epätavallinen parivaljakko oli tavannut ja miten, tuskin sankarit itsekään enää muistivat kaikkien huuruisten ”bändivuosien” jälkeen moista. Mutta näin se kävi:

”Sä voit kutsua mua Pekka Sauriksi. Tai Bäd Äss Pequ Sauroniksi” Pekka sanoi, naapuripöytään istuneelle takkukasalle, iskien silmää meksikolaistyylisten naisten aurinkolasien takaa.

”Siis mitä?” kysyi krapulaisen oloinen miekkonen.

”Tuus tänne istumaan.” Pekka kehoitti. ”Sä voit tarjota mulle kaljan, sä voit ottaa oppia tästä niin sun koko loppuelämäsi muuttuu”.

Naapuripöydän hippi keräsi tuoppinsa ja sätkäkamansa ja siirtyi samaan pöytään.
”Niin siis kuka sä olet?” hippi kyseli tarkastellen itsevarmuutta huokuvaa Pekkaa likaisten silmälasiensa läpi.

”Mä olen Saurin Pekka. Yöelämäprofessori.”

”Yöelämäprofessori?” miekkonen ihmetteli.

”Joo, oikeastaan kyse oli onnekkaasta sattumasta. Mä olin siivoamassa kaupungintalolla ja kun lähdin himaan, heitin lipat portaissa ja jouduin sairaalaan. Noh itsehän olin jättänyt portaat moppaamatta, eli vähän niinku oma moka, mutta enhän mä sitä niille kertonut. Mä tunsin yhden hyvän lakimiehen ja se sai sorvattua sellaisen diilin, että mä sain professuurin Stadin yliopistolta. No enhän mä osaa kuin kaksi asiaa; tykitellä kakskytäminuuttisia kitarasooloja Stratocasterilla ja sitten Stadin yöelämän kuin omat taskuni” varmuuden vuoksi Pekka käänsi rasvaisen pikkutakkinsa taskut nurin ja laski pöydälle niistä löytyneet tupakointivälineet, jotka hippi tunnisti välittömästi omikseen.

”Meidän pitäisi pistää pystyyn bändi. Siitä tulee upeaa!” Pekka sanoi ääneen ja kippasi tuoppinsa loput, eli neljä desiä, yhdella kaadolla kurkkuun.

”Missä välissä tää äijä käänsi mun röökit?” Hippi ajatteli.


Jatkuu huomenna..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti