Wanha klassikko.
Tarvitaan;
700g jauhelihaa
10 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
reilu kourallinen raastettua porkkanaa
2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkupurkki tomaattipyrettä
Mustapippuria
Suolaa, sokeria
Hyvää juustoraastetta.
Vajaa paketti lasagnelevyjä
7-9 dl maitoa
~80g voita
~desi vehnäjauhoja
Ensin veivataan jauhelikastike, eli bolognese eli "bolo".
Heivaa paseerattu tomsku kattilaan, vähän lämpöä alle.
Hienonna
valkosipuli ja sipuli, freesaa pannulla voinokareessa ja lisää
porkkanaraaste. Viimeiseksi lisää tomaattipyree. Kääntele ja nakkaa
paseeratun tomaatin joukkoon. Voit huuhtaista pannun punkkupullon
pohjilla, jos käden ulottuvilla..
Seuraavaksi ruskista jauheliha
parissa eri erässä ja lisää kattilaan. Kiehauta ylös varovaisesti,
mausta pippurilla, oreganolla, basilikalla. Tarkista suola ja
sokeri/happamuus. Siirrä syrjään jäähylle.
Sitten tehdään valkokastike, eli bechamel.
Sulata
voi kattilassa ja lämmitä maito mikrossa. Lisää vehnäjauhot voihin ja
alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan
ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan
Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun
pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta
paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!
Jos
kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian
ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä
kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla
muskotilla.
Voitele uunivuoka, levitä pohjalle kerros boloa,
tasaa se vaikka yhdellä lasagnelevyllä ja asettele levyt tasaisesti
massan päälle. Levitä toinen kerros boloa ja sen päälle vähän
valkokastiketta, tasaa taas yhdellä levyllä ja asettele levyt tasaisesti
ja toista edellinen työvaihe. Oma uunivuokani on sellainen vajaa
norttiasin korkuinen ja pohjaltaan sellainen, että molemmat kämmenet
mahtuvat sinne. Tällä ohjeella saan kolme kerrosta aikaiseksi. Kun
laitat lasselevyt viimeisen kerran "kanneksi" kaada loput bechamelit
päälle, tasoita ja levittele juustoraaste pinnalle.
Paista 180'c uunissa reilu puoli tuntia. Anna vetäytyä ainakin 20 min ennen leikkaamista.
Bon eko..
lauantai 31. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hyvää joulua.
Rehvakasta joulua kaikille.
Ja viinaa kohtuudella. Sen verran vain, että henki haisee ja kaatuilee!
;)
Ja viinaa kohtuudella. Sen verran vain, että henki haisee ja kaatuilee!
;)
tiistai 20. joulukuuta 2011
Amerikkalaisen joulun tunnusmerkit!
Joulu tulee taas. Voi veljet. Meille tuli ensimmäiset jouluhapatuksen
tunnusmerkit täyttävät mainospostit kotiin jo syyskuun lopulla!
Lokakuussa tuli glögit yms. Alepaan ja kuulemma joulukinkkuja
tyrkytetettiin jo viime viikolla! Sairasta!
Joululahjoissa on aina pätenyt allekirjoittaneen ensimmäinen maksiimi; kun ostaa lahjat itse itselleen, voi maksimoida niiden määrän ja laadun.
Jouluna tulisi kuitenkin muistaa toisiakin, mutta ei kaikkia, sillä jotkut eivät yksinkertaisesti ansaitse mitään. Tai ainakaan mitään, mitä voisi pakata koreaan käärepaperiin, saati jättää kuusen alle viikkotolkuiksi. Mutta mitä ja kenelle?
Pomo.
Pomolle lahjojen osto on nöyristelyn eräs muoto. Pomolle voi ostaa lahjan ainoastaan mikäli hän on sukua tai lahjalle on taattu vastalahja, joko lihava palkankorotus tai sitten perinteinen herrasmiessopimus jossa kumpikin antaja tahoillaan ostaa eurokossun itselleen ja ilmoittaa sen olleen lahja pomolta/duunarilta.
Vaimo/tyttöystävä
Naisväkeä on turha hemmoitella millään. Lahja on todennäköisesti väärä tai piilovittuileva tai jotain siltä väliltä. Hammastenkiristelyn, perheriidan ja mökötyksen minimoimiseksi kannattaa antaa rahaa lahjakortin muodossa.
Kaverit
"Jaska" tai "Pena" joka kävi hiomassa parkettisi kaljakeissin hinnalla ansaitsee mahdollisesti toisen kaljakeissin. Parasta on ostaa lidlistä lava puolen litran tölkkejä ja jakaa ne 50/50-suhteessa kaverillesi ja talonmiehelle. Koska talonmieheen pitää aina olla hyvät suhteet.
Lapset
Nykypäivän kersoilla joulu on joka viikko. Parempi olla antamatta mitään, niin oppivat arvostamaan sitä vähääkin.
Äiti
Mikään ei lämmitä vanhaa äitiä enemmän kuin pullo tai kaksi laadukasta skottiviskiä, varsinkin kun kylkiäisinä tulee laatikollinen Kuubalaisia sikareita. Ei haittaa vaikka mutsi olisikin raitis ynnä savuton, onpahan jotain tarjottavaa kun poika tulee vierailulle. Ja koska äidin kellarissa on tilaa, kannattaa äidille ostaa myös upouudet Toyotan talvirenkaat, niitä voi huoletta lainata kunhan vain muistaa ostaa mammalle uudet. Jos mutsi sattuisi kärryn hankkimaan.
Isä
Isää kannattaa hemmotella, sillä faijalta perinteisesti tulee joulun tykeimmät lahjat. Abu Garcian hyrräkela, kullitetuilla laakereilla on oiva pelinavaus, kymmenen kaksikymmentä putelia pienpanimon prestiisiolutta tekee myös kauppansa. Myös erikoisemmat lahjat keräävät hyvää karmaa ja pönkittävät faden "äijäpisteitä", siispä pukinkonttiin alkuperäinen Zetorin venttiilikoneiston huoltomanuaali ja 1:1 mittakaavassa oleva Darth Vaderin patsas. Nykypäivän isät ovat ahkeria kokkaajia, joten oiva kapine fatsille on esimerkiksi Global-merkkinen kokkiveitsi. Edellämainittu kannattaa ostaa jo tammikuussa, joten sitä voi sitten itse lainata ennenkuin sen sujauttaa joulusukkaan, ei haittaa vaikka terä tylsyisi, sillä faija on kätevä käsistään ja tahkoaa sen heti joulupäivän aamuna uudenveroiseksi. Faija tahtoo melko varmasti myös tarjota jotain pientä napsuntynkää joulun kunniaksi, joten osta myös pari kolme pulloa hyvää akvaviittiä tai vodkaa (ne voi kaukonäköisesti pakastaa etukäteen!).
Sinä itse
Koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä niitä voimavaroja ja resursseja jotka olet upottanut menneeseen vuoteen taataksesi perheesi hyvinvoinnin, ei jouluna kannata pettyä surkeisiin lahjoihin joita mielikuvituksettomat omaiset sinulle hankkivat.
Tee häälahjalistan kaltainen esitäytetty ostoskori Stockmannille tai jos olet toiminnan miehiä, osta suoraan ne asiat joita tarvitset ja jotka olet ansainnut! Perusvaatimuksena onnistuneeseen jouluun on tietenkin talon isoin kinkku, se mahtuu hyvin siihen Gaggenaun uuniin jonka ostit talousrahoilla viime jouluna ja espanjanmatka piti peruuttaa.
Muutama kirja historian suurimmista meritaisteluista tai majakoista on itsestäänselvyys, aihetta jatkaen kylkiäisinä tietenkin muutama tykki villapaita ja useampi pullo skottiviskiä. Ilman sikareita ja konjakkeja ei herrasmies pärjää, eikä muuten ilman englantilaisia mittatilauspaitoja. Kesää silmälläpitäen kannattaa itselleen joululahjaksi hankkia myös pari rentoa kesäpaitaa. Tommy Bahaman hawaijipaidat käyvät mainiosti, samalla kun pidät niitä et ole ainoastaan tyylikäs vaan viestit naapureillesi "että fyrkkaa kyllä löytyy". Muista, joulu on vain kerran vuodessa! Älä PIHTAA!
Tuliase kuuluu myös ehdottomasti jouluun, mieluiten isokaliiberinen revolveri. Mikäli aseita et pysty ostamaan, niin perhokalastussetti tai kaksi, ainakin voit mennä kalaan kavereiden kanssa. Mopo pitää tietenkin joka jätkällä olla, sillä pääsee karauttamaan tapaninpäivänä Alepaan kun olut on loppu ja mikä voittaisi pientä keulimistreeniä kellarikäytävällä?
Poravasara, akkuväännin, käsisirkkeli, laastinsekoitin, kymmenen sankoa, hallinosturi ja pari kannua ensiluokkaista moottoriöljyä piisaavat työkalupuolelta. Ja tietenkin Fiskarssin lippulaivakirves jolla kuusi pannaan kasaan ja nippuun loppiaisena.
Uuttavuotta ajatellen kannattaa myös sijoittaa kunnolliseen sytyttimeen, St. Dupontilla on pari loistavaa mallia. Ei haittaa vaikka stenkkuun uppoaisi satanen - tai kaksi - joulu on kerran vuodessa vain!
Lentolupakirjaa harva jaksaa nykyään suorittaa, mutta talouskassassa taitaa olla sen verran hiluja jäljellä, että pääset vuokrahelikopterin kyyditsemänä taivaalle ihailemaan kotikaupunkisi vilinää ja vilskettä aattopäivänä. Kyllä vaimon ja lasten kelpaa kun isä nappaa Ardbegiä pullon suusta, rojahtaa nojatuoliin ja kertoo huimasta lentomatkasta kaupungin yllä! Siellä ne juntit vilisti, viskeltiin Makkosen kanssa niitä tyhjillä bissetölkeillä!
Anoppi
Anopille sopii mainiosti tämän kauden hittituote, kahvakuula! Kuulan kahvaan solmitaan köydestä itsestäänkiristyvällä silmukalla oleva "turvanaru" joka sujautetaan kaulaan. Paketin korttiin kuvalliset ohjeet ja oikein lämpimät jouluntoivotukset anopille!
Joululahjoissa on aina pätenyt allekirjoittaneen ensimmäinen maksiimi; kun ostaa lahjat itse itselleen, voi maksimoida niiden määrän ja laadun.
Jouluna tulisi kuitenkin muistaa toisiakin, mutta ei kaikkia, sillä jotkut eivät yksinkertaisesti ansaitse mitään. Tai ainakaan mitään, mitä voisi pakata koreaan käärepaperiin, saati jättää kuusen alle viikkotolkuiksi. Mutta mitä ja kenelle?
Pomo.
Pomolle lahjojen osto on nöyristelyn eräs muoto. Pomolle voi ostaa lahjan ainoastaan mikäli hän on sukua tai lahjalle on taattu vastalahja, joko lihava palkankorotus tai sitten perinteinen herrasmiessopimus jossa kumpikin antaja tahoillaan ostaa eurokossun itselleen ja ilmoittaa sen olleen lahja pomolta/duunarilta.
Vaimo/tyttöystävä
Naisväkeä on turha hemmoitella millään. Lahja on todennäköisesti väärä tai piilovittuileva tai jotain siltä väliltä. Hammastenkiristelyn, perheriidan ja mökötyksen minimoimiseksi kannattaa antaa rahaa lahjakortin muodossa.
Kaverit
"Jaska" tai "Pena" joka kävi hiomassa parkettisi kaljakeissin hinnalla ansaitsee mahdollisesti toisen kaljakeissin. Parasta on ostaa lidlistä lava puolen litran tölkkejä ja jakaa ne 50/50-suhteessa kaverillesi ja talonmiehelle. Koska talonmieheen pitää aina olla hyvät suhteet.
Lapset
Nykypäivän kersoilla joulu on joka viikko. Parempi olla antamatta mitään, niin oppivat arvostamaan sitä vähääkin.
Äiti
Mikään ei lämmitä vanhaa äitiä enemmän kuin pullo tai kaksi laadukasta skottiviskiä, varsinkin kun kylkiäisinä tulee laatikollinen Kuubalaisia sikareita. Ei haittaa vaikka mutsi olisikin raitis ynnä savuton, onpahan jotain tarjottavaa kun poika tulee vierailulle. Ja koska äidin kellarissa on tilaa, kannattaa äidille ostaa myös upouudet Toyotan talvirenkaat, niitä voi huoletta lainata kunhan vain muistaa ostaa mammalle uudet. Jos mutsi sattuisi kärryn hankkimaan.
Isä
Isää kannattaa hemmotella, sillä faijalta perinteisesti tulee joulun tykeimmät lahjat. Abu Garcian hyrräkela, kullitetuilla laakereilla on oiva pelinavaus, kymmenen kaksikymmentä putelia pienpanimon prestiisiolutta tekee myös kauppansa. Myös erikoisemmat lahjat keräävät hyvää karmaa ja pönkittävät faden "äijäpisteitä", siispä pukinkonttiin alkuperäinen Zetorin venttiilikoneiston huoltomanuaali ja 1:1 mittakaavassa oleva Darth Vaderin patsas. Nykypäivän isät ovat ahkeria kokkaajia, joten oiva kapine fatsille on esimerkiksi Global-merkkinen kokkiveitsi. Edellämainittu kannattaa ostaa jo tammikuussa, joten sitä voi sitten itse lainata ennenkuin sen sujauttaa joulusukkaan, ei haittaa vaikka terä tylsyisi, sillä faija on kätevä käsistään ja tahkoaa sen heti joulupäivän aamuna uudenveroiseksi. Faija tahtoo melko varmasti myös tarjota jotain pientä napsuntynkää joulun kunniaksi, joten osta myös pari kolme pulloa hyvää akvaviittiä tai vodkaa (ne voi kaukonäköisesti pakastaa etukäteen!).
Sinä itse
Koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä niitä voimavaroja ja resursseja jotka olet upottanut menneeseen vuoteen taataksesi perheesi hyvinvoinnin, ei jouluna kannata pettyä surkeisiin lahjoihin joita mielikuvituksettomat omaiset sinulle hankkivat.
Tee häälahjalistan kaltainen esitäytetty ostoskori Stockmannille tai jos olet toiminnan miehiä, osta suoraan ne asiat joita tarvitset ja jotka olet ansainnut! Perusvaatimuksena onnistuneeseen jouluun on tietenkin talon isoin kinkku, se mahtuu hyvin siihen Gaggenaun uuniin jonka ostit talousrahoilla viime jouluna ja espanjanmatka piti peruuttaa.
Muutama kirja historian suurimmista meritaisteluista tai majakoista on itsestäänselvyys, aihetta jatkaen kylkiäisinä tietenkin muutama tykki villapaita ja useampi pullo skottiviskiä. Ilman sikareita ja konjakkeja ei herrasmies pärjää, eikä muuten ilman englantilaisia mittatilauspaitoja. Kesää silmälläpitäen kannattaa itselleen joululahjaksi hankkia myös pari rentoa kesäpaitaa. Tommy Bahaman hawaijipaidat käyvät mainiosti, samalla kun pidät niitä et ole ainoastaan tyylikäs vaan viestit naapureillesi "että fyrkkaa kyllä löytyy". Muista, joulu on vain kerran vuodessa! Älä PIHTAA!
Tuliase kuuluu myös ehdottomasti jouluun, mieluiten isokaliiberinen revolveri. Mikäli aseita et pysty ostamaan, niin perhokalastussetti tai kaksi, ainakin voit mennä kalaan kavereiden kanssa. Mopo pitää tietenkin joka jätkällä olla, sillä pääsee karauttamaan tapaninpäivänä Alepaan kun olut on loppu ja mikä voittaisi pientä keulimistreeniä kellarikäytävällä?
Poravasara, akkuväännin, käsisirkkeli, laastinsekoitin, kymmenen sankoa, hallinosturi ja pari kannua ensiluokkaista moottoriöljyä piisaavat työkalupuolelta. Ja tietenkin Fiskarssin lippulaivakirves jolla kuusi pannaan kasaan ja nippuun loppiaisena.
Uuttavuotta ajatellen kannattaa myös sijoittaa kunnolliseen sytyttimeen, St. Dupontilla on pari loistavaa mallia. Ei haittaa vaikka stenkkuun uppoaisi satanen - tai kaksi - joulu on kerran vuodessa vain!
Lentolupakirjaa harva jaksaa nykyään suorittaa, mutta talouskassassa taitaa olla sen verran hiluja jäljellä, että pääset vuokrahelikopterin kyyditsemänä taivaalle ihailemaan kotikaupunkisi vilinää ja vilskettä aattopäivänä. Kyllä vaimon ja lasten kelpaa kun isä nappaa Ardbegiä pullon suusta, rojahtaa nojatuoliin ja kertoo huimasta lentomatkasta kaupungin yllä! Siellä ne juntit vilisti, viskeltiin Makkosen kanssa niitä tyhjillä bissetölkeillä!
Anoppi
Anopille sopii mainiosti tämän kauden hittituote, kahvakuula! Kuulan kahvaan solmitaan köydestä itsestäänkiristyvällä silmukalla oleva "turvanaru" joka sujautetaan kaulaan. Paketin korttiin kuvalliset ohjeet ja oikein lämpimät jouluntoivotukset anopille!
torstai 15. joulukuuta 2011
Tosimiehen perjantaipullo
Suomessa viinan ostamista on hankaloitettu keinotekoisesti. Onneksi tämän päivän mies ymmärtää, että sen lisäksi, että viinaa voi juoda vaikka ei olisi vappu, sitä ei ole pakko hankkia Suomaasta.
Joissakin sivistysvaltioissa esimerkiksi giniä saa tällaisissa, eri kätevissä, kahden litran hanapakkauksissa.
Viina ei kaapissa happane, mutta on katastrofi jos juotavat loppuvat kesken.
Näin kuuluu vanha totuus, perinteisten kolmen vartin lestien kanssa pelleillessä on vaarana, että kurkku kuivahtaa sijoillensa jo perjantai-iltana. Kahden litran hanapakkauksella raavas mies luistelee jo pitkälle lauantai-iltaan.
Tätä lisää ja isommat lusikat.
Joissakin sivistysvaltioissa esimerkiksi giniä saa tällaisissa, eri kätevissä, kahden litran hanapakkauksissa.
Viina ei kaapissa happane, mutta on katastrofi jos juotavat loppuvat kesken.
Näin kuuluu vanha totuus, perinteisten kolmen vartin lestien kanssa pelleillessä on vaarana, että kurkku kuivahtaa sijoillensa jo perjantai-iltana. Kahden litran hanapakkauksella raavas mies luistelee jo pitkälle lauantai-iltaan.
Tätä lisää ja isommat lusikat.
 |
| Tally ho! I tip my cap in your general direction! |
tiistai 13. joulukuuta 2011
Punajuuria ja vuohenjuustoa
Eikä taaskaan kuvaa....
Nopea ja hyvä lisäke, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Kaveriksi paistoin sisäpaistista "jerkymaustettuja" pihvejä.
Jotkut jopa santsasivat, aterian jälkeen ihmiset esittivät seisten suosiotaan.
(ei pidä paikkaansa, pelkkää egotrippailua)
Tarvitaan;
1 Uunivuoka
Vajaa kilo n. golfpallon kokoisia punajuuria
Vajaa kilo karkeaa merisuolaa
Öljyä ja ripaus mustapippuria
n.500 g hyvää vuohenjuustoa
Levitä karkeaa merisuolaa uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pese punajuuret huolellisesti, nappaa veitsellä kannat yms. pois. Asettele punajuuret uunivuokaan.
Pirskottele öljyä ja mustapippuria punajuurten päälle ja tyrkkää uunivuoka uuniin.
Paista ~200'C asteessa 1½ tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.
Ota punajuuret pois uunista ja anna jäähtyä tovi, lohko punajuuret toiseen vuokaan ja riivi sormin vuohenjuusto niskaan. Hulauta oliiviöljyä vielä päälle ja rouhaise mustapippuria hivenen. Tähän sopii myös hunaja ja tuore basilika, mutta kun niitä ei just nyt ollut hollilla.
Sit vaan!
Nopea ja hyvä lisäke, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Kaveriksi paistoin sisäpaistista "jerkymaustettuja" pihvejä.
Jotkut jopa santsasivat, aterian jälkeen ihmiset esittivät seisten suosiotaan.
(ei pidä paikkaansa, pelkkää egotrippailua)
Tarvitaan;
1 Uunivuoka
Vajaa kilo n. golfpallon kokoisia punajuuria
Vajaa kilo karkeaa merisuolaa
Öljyä ja ripaus mustapippuria
n.500 g hyvää vuohenjuustoa
Levitä karkeaa merisuolaa uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pese punajuuret huolellisesti, nappaa veitsellä kannat yms. pois. Asettele punajuuret uunivuokaan.
Pirskottele öljyä ja mustapippuria punajuurten päälle ja tyrkkää uunivuoka uuniin.
Paista ~200'C asteessa 1½ tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.
Ota punajuuret pois uunista ja anna jäähtyä tovi, lohko punajuuret toiseen vuokaan ja riivi sormin vuohenjuusto niskaan. Hulauta oliiviöljyä vielä päälle ja rouhaise mustapippuria hivenen. Tähän sopii myös hunaja ja tuore basilika, mutta kun niitä ei just nyt ollut hollilla.
Sit vaan!
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Kahvissa ei pidä säästellä
Halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan. Jostain kumman syystä,
mielenhäiriössä, ostin Alepasta X-tra merkkistä kahvia. 'Lepassa olisi
ollut myös AN:n Rekoa, mutta hinta oli aika kipurajoilla ~8€/0,5kg. Jopa Obama oli päälle seitsemän euroa!
Neljää-pilkku-viittä euroa en myöskään viitsinyt investoida Juhla
Mokkaan, joten X-tra lähti himaan karvan alle kahden euron hinnallaan.
Siis ihan oikeasti, moinen teko on idioottimaisuuksien kuninkuusluokkaa, mitä helvettiä oletin saavani kahdella eurolla?
Tänään pussi auki, kuivatuoksu jotain sahanpurun ja kostuneen Gyproc-levyn välistä. Ulkonäkö peippaa aika lailla sahanpuru-akselin kautta, tämän pitäisi olla paahtoluokka kolmosta mitä se ilmeisesti on keskimäärin. Juhlamokkaakin vaaleamman hiutaleen seassa on yönmustaa papanaa, kahvin karkeusaste vaihtelee törkeästi ja koko jauhatus on ilmaakin kevyempää höttöä. Olin jo tässä vaiheessa valmis dumaamaan sumpin paskaksi.
(kirjattakoon ylös, että tässä vaiheessa aamiaista vaimoni on jo käynyt kippaamassa oman X-tra kahvinsa viemäriin ja tehnyt kaakaota - itselleen.)
Kuusi mittaa pressopannuun, desi kuumaa vettä päälle, sekoitus lusikalla. Pari syvää nuuhkaisua, tuoksu kääntää vatsan ympäri. Lisää sahajauhoa, timpurin aamuoksennusta ja jotain mikä muistuttaa anopin "perinneherkkua" pohjaanpalaneena. Annan purujen turvota hetken ja annostelen loput ~6dl vedestä kannuun. Kuusi minuuttia seisotusta ja painallus, annostelu kuppeihin ja tilkka maitoa niskaan.
Maidotettu X-tra tuoksuu edelleen sahajauholle ja timpurin aamuoksennukselle. Maistan varovaisesti, en pysty edes nielemään. Joudun sylkäisemään samointein ulos. Annan mukin olla hetken ja tätä kirjoittaessa olen ottanut pari hörppyä. Kahvia ei pysty juomaan, paitsi väkisin, se ei maistu hyvältä, se ei tunnu hyvältä. Siitä puuttuu kaikki se mikä tekee kahvihetkestä päivän parhaimman, X-tra kahvi on kahvittelumaailman vastine tabascolasimurskassa istumiselle paljain persein.
Lopputulos, X-tra suodatinkahvia ei pysty ihminen juomaan. On moraalisesti väärin heittää ruokaa roskiin mutta tämä 6-mittaa vajaa X-tra kahvi lähtee kyllä samointein luiskaan. Elämäni huonoiten käytetyt kaksi euroa.
Siis ihan oikeasti, moinen teko on idioottimaisuuksien kuninkuusluokkaa, mitä helvettiä oletin saavani kahdella eurolla?
Tänään pussi auki, kuivatuoksu jotain sahanpurun ja kostuneen Gyproc-levyn välistä. Ulkonäkö peippaa aika lailla sahanpuru-akselin kautta, tämän pitäisi olla paahtoluokka kolmosta mitä se ilmeisesti on keskimäärin. Juhlamokkaakin vaaleamman hiutaleen seassa on yönmustaa papanaa, kahvin karkeusaste vaihtelee törkeästi ja koko jauhatus on ilmaakin kevyempää höttöä. Olin jo tässä vaiheessa valmis dumaamaan sumpin paskaksi.
(kirjattakoon ylös, että tässä vaiheessa aamiaista vaimoni on jo käynyt kippaamassa oman X-tra kahvinsa viemäriin ja tehnyt kaakaota - itselleen.)
Kuusi mittaa pressopannuun, desi kuumaa vettä päälle, sekoitus lusikalla. Pari syvää nuuhkaisua, tuoksu kääntää vatsan ympäri. Lisää sahajauhoa, timpurin aamuoksennusta ja jotain mikä muistuttaa anopin "perinneherkkua" pohjaanpalaneena. Annan purujen turvota hetken ja annostelen loput ~6dl vedestä kannuun. Kuusi minuuttia seisotusta ja painallus, annostelu kuppeihin ja tilkka maitoa niskaan.
Maidotettu X-tra tuoksuu edelleen sahajauholle ja timpurin aamuoksennukselle. Maistan varovaisesti, en pysty edes nielemään. Joudun sylkäisemään samointein ulos. Annan mukin olla hetken ja tätä kirjoittaessa olen ottanut pari hörppyä. Kahvia ei pysty juomaan, paitsi väkisin, se ei maistu hyvältä, se ei tunnu hyvältä. Siitä puuttuu kaikki se mikä tekee kahvihetkestä päivän parhaimman, X-tra kahvi on kahvittelumaailman vastine tabascolasimurskassa istumiselle paljain persein.
Lopputulos, X-tra suodatinkahvia ei pysty ihminen juomaan. On moraalisesti väärin heittää ruokaa roskiin mutta tämä 6-mittaa vajaa X-tra kahvi lähtee kyllä samointein luiskaan. Elämäni huonoiten käytetyt kaksi euroa.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Fondue tai fondyy
Pekka Puska, tämä resepti on omistettu sinulle, tässä syödään vaaleaa leipää jota dipataan valkoviinin, voin ja juuston sekoitukseen. Kyytipoikana maistuu tömäkät alkoholipitoiset tuotteet - runsaasti!
Tästä safkasta en jaksanut napata kuvaa. Luotan lukijoiden mielukuvitukseen, kuvitelkaa kattila jossa on sulaa juustoa.
No niin, homma hanskassa.
Fondue on jostain syystä sellaista "kekkerisafkaa", eli sitä syödään isommalla köörillä. Henkilökohtaisesti olen niin ahne, etten voi sietää toisia ihmisiä ruokakupillani. Vaimon kanssa ollaan tätä syöty ihan kahdestaankin.
Fondue mielletään helposti välineurheiluksi, moni saattaa luulla, ettei fondueta (tai fonduebileitä) voi olla ilman asiaankuuluvaa fonduepataa spriilämmittimineen ja erikoisine hummerihaarukkaa muistuttavine tikkuineen. Nyt kukin voi syvällä sydämessään miettiä, vaatiiko juuston sulattaminen ja siihen leipäpalan dippaaminen oikeasti jonkun erikoiskiulun ja erikoishaarukan?
No ei varmasti.
Fondue syntyy helposti, otetaan pari kolmea eri juustoa, pullo pari valkoviiniä ja muutama valkosipulinkynsi. Jos olet näitä valkosipulivammaisia tai vampyyri, ole ystävällinen ja syö saarioisen mummonlihapullia. Fondueeseen kuuluu valkosipuli - oleellisesti. Toinen oleellinen ainesosa on Kirschwasser / Kirsch väkevä, kirkas, voimakkaan kirsikkainen viina joka esimerkiksi sivistysmaa Sveitsissä on kermaviiliin rinnastettava ruoka-aine jota saa joka puljusta. Sarvikuonojen Maassa, Junttisuomessa, Kirschiä ei saa kuin Alkosta, pienissä pulloissa ja riistohintaan. Jätin sen pois, sattuneesta syystä.
Eli:
4 valkosipulinkynttä
~ 100 g Comte-juustoa
~ 100 g Gruyereä
~ 200 g Raclettea
~ 200 g emmentalia
~ 2,5dl valkoviiniä
~ 40 g voita
Hienonna valkosipulit, kuutioi juustot.
Nakkaa voi kattilaan, sulata. Freesaile valkosipulia tovi. Lisää valkoviini, kiehauta. Pidä lämpö asteikon keskivaiheilla, ryhdy nyt sulattamaan juustokuutioita pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Tässä menee tovi, hyvinkin varttitunti. Varo ettei fondue pala pohjaan. Kun juusto on sulanut ja konsistenssi kutakuinkin tasainen, on fondue valmis. Itse rouhaisen vähän mustapippuria vielä sekaan.
Sitten vain patonkia tms. kuutioiksi joita dipataan fondueeseen!
Jos kattilan alle ei ole mahdollista sijoittaa lämpökynttilää tms. niin kattilaa joutuu välillä lämmittämään. C'est la vie!
Oikotie onneen löytyy President-tuotemerkin pikafondyystä. Joka on itseasiassa aika hyvä tuote ja hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen!
Tästä safkasta en jaksanut napata kuvaa. Luotan lukijoiden mielukuvitukseen, kuvitelkaa kattila jossa on sulaa juustoa.
No niin, homma hanskassa.
Fondue on jostain syystä sellaista "kekkerisafkaa", eli sitä syödään isommalla köörillä. Henkilökohtaisesti olen niin ahne, etten voi sietää toisia ihmisiä ruokakupillani. Vaimon kanssa ollaan tätä syöty ihan kahdestaankin.
Fondue mielletään helposti välineurheiluksi, moni saattaa luulla, ettei fondueta (tai fonduebileitä) voi olla ilman asiaankuuluvaa fonduepataa spriilämmittimineen ja erikoisine hummerihaarukkaa muistuttavine tikkuineen. Nyt kukin voi syvällä sydämessään miettiä, vaatiiko juuston sulattaminen ja siihen leipäpalan dippaaminen oikeasti jonkun erikoiskiulun ja erikoishaarukan?
No ei varmasti.
Fondue syntyy helposti, otetaan pari kolmea eri juustoa, pullo pari valkoviiniä ja muutama valkosipulinkynsi. Jos olet näitä valkosipulivammaisia tai vampyyri, ole ystävällinen ja syö saarioisen mummonlihapullia. Fondueeseen kuuluu valkosipuli - oleellisesti. Toinen oleellinen ainesosa on Kirschwasser / Kirsch väkevä, kirkas, voimakkaan kirsikkainen viina joka esimerkiksi sivistysmaa Sveitsissä on kermaviiliin rinnastettava ruoka-aine jota saa joka puljusta. Sarvikuonojen Maassa, Junttisuomessa, Kirschiä ei saa kuin Alkosta, pienissä pulloissa ja riistohintaan. Jätin sen pois, sattuneesta syystä.
Eli:
4 valkosipulinkynttä
~ 100 g Comte-juustoa
~ 100 g Gruyereä
~ 200 g Raclettea
~ 200 g emmentalia
~ 2,5dl valkoviiniä
~ 40 g voita
Hienonna valkosipulit, kuutioi juustot.
Nakkaa voi kattilaan, sulata. Freesaile valkosipulia tovi. Lisää valkoviini, kiehauta. Pidä lämpö asteikon keskivaiheilla, ryhdy nyt sulattamaan juustokuutioita pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Tässä menee tovi, hyvinkin varttitunti. Varo ettei fondue pala pohjaan. Kun juusto on sulanut ja konsistenssi kutakuinkin tasainen, on fondue valmis. Itse rouhaisen vähän mustapippuria vielä sekaan.
Sitten vain patonkia tms. kuutioiksi joita dipataan fondueeseen!
Jos kattilan alle ei ole mahdollista sijoittaa lämpökynttilää tms. niin kattilaa joutuu välillä lämmittämään. C'est la vie!
Oikotie onneen löytyy President-tuotemerkin pikafondyystä. Joka on itseasiassa aika hyvä tuote ja hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen!
torstai 1. joulukuuta 2011
Valkosipulia ja leipää
Olen joskus kritisoinut suomalaisten ruokablogien tasoa herjaamalla niitä kielioppivirheitä pursuaviksi voileipäohjekollaaseiksi.
Tehdään nyt henkilökohtainen rimanalitus ja raapustetaan blogiteksti valkosipuleivästä!
Otetaan 3 isoa tai 5 pientä valkosipulinynttä, hienonnetaan ne niin pieneksi kuin ikinä saadaan. Äläkä kuvittele, että käytät valkosipulipuristinta! Hierotaan valkosipulit yhteen 150 voigramman kanssa, notkistetaan parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä.
Otetaan X määrä reiluja maalaisleivän siivuja, asetellaan ne uuninritilillä ja voidellaan ohuelti valkosipulivoilla.
Uunin pohjalle on hyvä heittää pelti ja paperi keräämään ylimääräistä rasvaa, uunin grillivastukset kyketään päälle, lämpöä saa olla se 250'C. Paahdetaan rapeiksi, ei mene montaa minuuttia!
Tehdään nyt henkilökohtainen rimanalitus ja raapustetaan blogiteksti valkosipuleivästä!
Otetaan 3 isoa tai 5 pientä valkosipulinynttä, hienonnetaan ne niin pieneksi kuin ikinä saadaan. Äläkä kuvittele, että käytät valkosipulipuristinta! Hierotaan valkosipulit yhteen 150 voigramman kanssa, notkistetaan parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä.
Otetaan X määrä reiluja maalaisleivän siivuja, asetellaan ne uuninritilillä ja voidellaan ohuelti valkosipulivoilla.
Uunin pohjalle on hyvä heittää pelti ja paperi keräämään ylimääräistä rasvaa, uunin grillivastukset kyketään päälle, lämpöä saa olla se 250'C. Paahdetaan rapeiksi, ei mene montaa minuuttia!
 |
| Mitä helvettiä? Näähän on voileipiä! |
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
"Kotimaan olutta"
Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
 |
| Repatriation to the motherland! |
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kanaa, kasvishässäkkää kikherneillä ja riisiä
Kiirettä pukkaa mutta broileria teki mieli. Oli muuten mielenkiintoista pasteerata Prisman broiskuosastolla. Minun lapsuudessa broileria sai parissa muodossa; rintaleikkeitä luulla tai ilman, koipia tai koko lintu. Nyt on ohutleikettä, pihvileikettä, sisäfilettä, paistileikettä, paistisuikaletta. Lista on suurinpiirtein loputon ja suurin osa tuotteista on jossain keltaisessa limassa jota kehdataan nimittää "marinadiksi".
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
 |
| Hei! Tämähän näyttä ihan hyvältä! |
tiistai 22. marraskuuta 2011
Joulukinkku
Joka joulu Suomessa paistetaan jotain kolme miljoonaa kinkkua. Suurin osa paistopusseissa. Mielestäni pari tuhatta paistopussia on jo melko kasa roskaa, puhumattakaan parista miljoonasta paistopussista. Paistopussi on muovia ja täysin turha kapine.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Sienikeitto
Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Tweet tweet
Sosiaalinen media? Kuulostaa kirosanalta. Keksin kuitenkin ryhtyä käyttämään twitteriä yhtenä kanavana blogipäivityksistä kertomaan, eli jos twitteröit paljon tms. tai puhelimessasi on twitterit sun muut auki jatkuvasti on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada blogihäiriköintiä ihan taskuun asti.
http://twitter.com/Rayhapetteri
http://twitter.com/Rayhapetteri
lauantai 5. marraskuuta 2011
Nö föto
Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni
Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
 |
| I say, old chap... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)