Pyöräily Helsingissä ja helsinkiläinen pyöräilijä

Mietin todella pitkään tämän blogitekstin kirjoittamista. Se on hautunut päässäni ehkä vuoden päivät, ehkä pidempäänkin. Todennäköisesti pidempään.

Tämä teksti on vain minun mielipide asiaan, se ei esitä mitään muutoksia, en väitä mitään enkä anna ymmärtää että jotenkin toisin olisi parempi. Olen liikkunut koko elämäni Helsingin keskustaksi nimitetyllä alueella niin jalan, pyörällä kuin autolla. Olen liikkunut erilaisilla pyörillä, pysty- noja- ja BMX-pyörillä, erilaisilla autoilla, mukaanlukien raskas kalusto, ja jalan niin selvinpäin kuin päihtyneenä. Yöllä ja päivällä.

Liikuin fillarilla päivittäin muun liikenteen oikeastaan heti kun vanhemmat antoivat luvan siihen, eli varmaankin seitsemän vanhana. Fillaroin vapaa-ajallani, sitten kouluun, sittemmin ammattikouluun ja lopulta poljin töihin. Aina kuitenkin poljin myös vapaa-ajallani. Toistakymmentä vuotta putkeen.

Sitten lopetin kuin seinään.

Nuorisoslangia mukaillakseni "vittuunnuin" koko touhuun. Pyöräilystä katosi hohto kun olin polkenut (oikestihan en ollut polkenut kuin osan kaikesta Helsingin poljettavasta matkasta, mutta se tuntui toiselta) kaikki polut ja tiet läpi, tunsin ja tunnen edelleen keskuspuiston kuin omat taskuni, tiedän kaikki kujat ja oikoreitit. Samaan aikaan kun minä vielä poljin (1992-2007) pyöräily nosti suosiotaan ja polkupyöräilijöiden määrä nousi pilviin. Samalla nousivat myös pyöräilyn negatiiviset lieveilmiöt.

Nyt saattaa tuntua, että liioittelen, mutta voin vakuuttaa että Helsingin pyöräilykulttuurissa on nähtävissä myös negatiivisia lieveilmiöitä. Olen tarkkailut, objektiivisuuteen pyrkien, tilannetta aitiopaikalta.

Samalla hetkellä kun fillarointi alkoi maistua puulta, jouduin myös toteamaan että häpeän kanssapyöräilijöitäni. Aiemmin olin ollut ylpeä fillaroinnistani, poljin läpi kesät ja talvet. Yhtenä päivänä eräs työkaverini kysyi mielipidettäni "fillaristina" johonkin asiaan ja kuin huomaamatta olinkin jo sanonut, että älä minulta kysy, minä ajelen busseilla.

Helsingin pyöräilyskene oli tulehtunut. Olen joskus puhunut fillaripendelöijistä kasvottomana väkivaltakoneistona, joskus tuntuu että liioittelen, välillä olen samaa mieltä itseni kanssa.

Palataan tähän väkivallan ja uhkan kulttuuriin myöhemmin.

Nykyisellään tilanne on outo. Helsinkiläistä pyöräilijää voisi kuvata erittäin hienolla suomen kielen sanalla "kermaperse". Kermaperse on ihminen jolle luxuskin on liian tavanomaista ja vain hienoista hienoin kelpaa. Valitettavasti tämä adjektiivi ei ole riittävä (mielestäni) kuvaamaan stadilaista fillaroitsijaa joten olen joutunut keksimään uuden superlatiivin.

Se kuuluu näin: tryffeliperse.

Helsinkiläiset pyöräilijät ovat tryffeliperseitä.

Fillarikeskustelua 25 vuotta aktiivisesti seuranneena en voi muuta kuin todeta näin. Meille/heille ei kelpaa mikään. Yksi suosituimmista väitteistä läpi kolmen vuosikymmenen on se, että Helsigissä ei ole kunnollisia pyöräilyväyliä. Tätä mantraa HePo (Helsinkiläiset polkypyöräilijät, myös Helsingin Polkupyöräilijät ry jossa en vielä, toistaiseksi viittaa) on toistanut papukaijan lailla niin kauan kuin minä jaksan muistaa. Ongelma vain on se, että tuo väite ei ole pitänyt paikkaansa kuin 90-luvulla.

Helsingissä on hyvät pyörätiet ja fillarireitit. Ainakin näin armon vuonna 2015. Väite, että Helsingissä on huono pyörätieverkosto on tryffeliperseiden mutinaa, mutta kuten tiedämme, tryffeliperseille ei kelpaa mikään.

Parhaita ovat ne tryffeliperseet jotka ovat muuttaneet polkupyörineen pääkaupunkiimme 2000-luvulla ja hokevat tätä väitettä avoimen ilahtuneena huomaamastaan epäkohdasta!

Helsingissä on kyllä ollut surkea pyörätieverkko, silloin kun minut seitsenvuotiaana päästettiin aloittamaan taipalettani helsinkiläisenä polkupyöräilijänä, mutta jo hyvät tovit se on ollut mitä mainioin. Ei ehkä maailman paras, mutta ottaen huomioon kuinka moni meillä lopettaa fillaroinnin talvikaudeksi, niin ei voi valittaa.

Silloin Mauno Koiviston aikaan ei ollut pyörätietä Katajanokan ympäri, Kauppatoria kiertämässä, Mikonkadulla, Arkadiankadulla, Pohjoisrannassa jne. jne. Jos halusi fillaroimaan, piti kikkailla itsensä keskustan läpi rautatieasemalle josta pääsi radanvarteen josta pääsi aina keskuspuistoon ja Pasilaan. Teollisuuskadun eteläpuolella fillarointi luonnistui lähinnä alta 12-vuotiailta, tai niiltä hurjilta jotka vetivät liikenteen keskellä. Pyöräily kärsi vielä 1970 ja -80 -lukujen krapulasta jolloin fillarit olivat lähinnä lasten leluja ja niillä ajoivat vain sellaiset aikuiset joilla ei ollut fyrkkaa autoon tai olivat rattijuoppoilleet korttinsa.

2000 luvulla tilanne on parantunut, legendaariset tyhjästä alkavat ja tyhjään päättyvät pyörätiet ovat kadonneet käsittääkseni kokonaan tai ainakin vähentyneet murto-osaan siitä miten paljon niitä oli. Kun nuoruuteni Helsingissä piti rikkoa liikennesääntöjä halutessaa päästä ns. ovelta ovelle, onnistuu sama melkein kokonaisuudessaan nykyään. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää minun tapaustani, kuten aikasemmin kuvailin, 90-luvulla pyöräteitä oli mutta ne olivat siellä täällä ripoteltuna, tilanne parani, sitten lopetin polkemisen. Mutta vaikka lopetin polkemisen, en hylännyt helsinkiläistä polkupyöräkulttuuria.

Sama vanha valitus eli vuodesta toiseen. Tänä kesänä kaivoin fillarin naftaliinista, vaihdoin pari katkennutta pinnaa, purin takanavan ja rasvaamisen jälkeen kasasin sen jälleen. Pistin fillarin ajokuntoon ja suunnittelin kovasti, minne kaikkialle ehtisin hektisen elämäni harvoissa tauoissa. Eräänä perjantaina tulikin mahdollisuus lähteä pyörällä jonnekin, asiakastapaamiseen Fleminginkadulle Kallioon.

Muistelin vajaan kymmenen vuoden takaisia pyöräreittejä ja olin varma siitä, että pääsisin Käpylästä ainakin ajoradan kautta Koskelantielle ja siitä Mäkelänkatua aina uimakeskuksen holleille. Siitä eteenpäin en ollut varma etenemisestäni, tiesin kuitenkin että Elimäenkatu on hiljainen ruuhka-aikojen ulkopuolella ja sitä kautta pääsisin Teollisuuskadulle josta pääsisin Flemarin pohjoispäähän.

Hämmästykseni oli suuri, kun pääsin liki kotioveltani perille asti koko ajan käyttäen turvallisia ja hyväkuntoisia pyöräteitä. Lähtiessäni ajoin ajoradan yli, samasta kohtaa josta olisi autollakin ajanut päästäkseni Koskelantien keskustaan päin vieville kaistoille ja Kallion päädyssä talutin fillaria Aleksis Kiven kadulta joitain satoja metrejä Fleminginkatu kahdeksaantoista! Loistavaa!

Tästä positiivisesta kokemuksesta rohkaistuneena pumppasin lisää ilmaa renkaisiini ja ilmoitin vaimolleni (jonka mukaan pyöräily kaupungissa on kuolontoive) käyväni verkkokauppa.comissa ostamassa ADSL-modeemiimme uuden johdon. Pääsin Käpylästä koko matkan pyörätietä Verkkokauppa.comin ulko-ovelle asti. Kymmenen vuotta sitten se ei olisi ollut mahdollista, Mechelininkadun pyörätielle olisi pitänyt ajaa Pohjoista Rautatienkatua myöten, osittain ajoradalla.

Suurin parannus läpiajoliikenteeseen on Baana, tuo entinen montussa kulkeva junarata. Isot pojathan toki fillaroivat (ja mopoilivat) siellä vielä junaraiteiden aikaan mutta nyt koko kuilu on pyhitetty kevyelle liikenteelle, melkein puolitoista kilometriä uutta asfalttia tuulettomassa kuilussa. Hymyni levisi korviin asti kun sotkin menemään tätä fillaristin utopiaa pitkin, hymyilin turisteille ja hymyilivät takaisin, hymyilin humalaisille virolaisille jotka polttivat pilveä pingispöydällä ja he huutelivat minulle, tosin hymyillen samalla.

Olin parissa minuutissa selvinnyt Kiasman nurkilta sinne missä Komulainen säilytti sukeluusvenettään, aivan parhautta. Mutta ilmeisesti vain minun mielestä.

Kun Baana vihittiin käyttöön, ei mennyt kauaakaan kun tryffeliperseet puhaltelivat nenäänsä ja nakkelivat niskojaan. Baana on aivan paska - sama mantra jälleen, Helsingin pyörätiet ovat perseestä! Baanassa oli kaikki vikana, se oli liian suora, siinä oli ylämäkeä yhteen suuntaan ja alamäkeä toiseen, pyörille jaettu osa oli liian pieni, siellä ei saanut ajaa tarpeeksi lujaa, jotkut ajoivat liian lujaa, siellä oli turisteja, juntteja, suomalaisia, pussikaljoittelijoita ja kaikkea muuta mihin neljääkymppiä kiitävä työmatkafillaristi saattaa vahingossa törmätä ajaessaan koulutusmielessä väistämättä päin. Baanan molemmat päät olivat huonosti suunniteltuja, Baanalle oli vaikea mennä ja vielä vaikeampi päästä pois. Ja lisäksi siellä on roskia. Ja sitten kun kaupungin pesuauto tulee, se pesee ensin jalankulkijoiden puolen koska Helsinki ei rakasta pyöräilijöitään.

Kun luin internetissä keskustelua (aina yhtä fiksua) sain sellaisen kuvan että optimaalinen pyörätie olisi sellainen, että se alkaisi heti alaovelta ja loppuisi vasta perillä, siinä ei olisi yhtään liikennevaloa, risteystä, puskaa, kanttikiveä ja muita tienkäyttäjiä. Ja se olisi mielellään vielä loiva alamäki, molempiin suuntiin.

Ymmärsin pian että tryffeliperseet olivat aivan kohtuuttomia. Suomalainen minäminä-asenne joka on sairastuttanut maamme autoilun on nyt myös saastuttanut maamme pyöräilyn. Raavaat miehet leikkivät Tour de Francea kaupunkimme kaduilla ja viis veisaavat omasta tai toisten turvallisuudesta, liikennesäännöistä puhumattakaan.

Ja nyt ennenkuin pääsemme tieraivoon, tahdon sanoa tämän: Helsingissä on ihan hyvät pyörätiet.

Tryffeliperseillä on hyvin vahva Me-henki, "meidän" vihollisia ovat kaikki muut tienkäyttäjät, myös suurin osa toisista polkupyöräilijöistä. Jos tahtoo nähdä kunnollista veren maku suussa painamista ja reilua kuoleman halveksumista, kannattaa mennä vaikka Pasilan mäelle katsomaan radanvarren pyörätien liikennettä. Siellä painavat tryffeliperseet yhtä paskaa pyörätietä pitkin urheiluliikkeistä ostetuissa teknisissä kamppeissa, junttaavat härmäläisiä jalkojaan väkisin ylös ja alas polkimilla, pienempää ratasta hakien. Siellä hiki lentää kuin verikokkareet Doomissa. Ja joskus lentävät myös verikokkareet kun tryffeliperseellä sattuu sopiva kohtaaminen elävän tai elottoman kohteen kanssa.

Ihmiset jaksavat kauhistella talviaikaan tapahtuvaa ns. laturaivoa, tilanteita joissa Tahko Pihkalan ja talvisodan hengessä laduilla hiihtävät eläkeläismiehet hakkaavat pieniä lapsia ja naisihmisiä sauvoillaan samalla kirosanoja syytäen ja perustellen kurmootusta sillä, että huonoilla hiihtäjillä (ja varsinkin ei-eläkeläisillä huonoilla hiihtäjillä!) ei ole mitään asiaa kuntien ylläpitämille laduille. Mutta pyörätiellä tapahtuvaa raivoa kukaan ei tunnu huomaavan.

Muut pyöräilijät osaavat jo varoa nelikymppistä kokovartalosukkahousuun verhottua maantiekiitäjää joka flow-tiloissa sotkee menemään suurinta mahdollista nopeutta. Auta armias jos tämmöinen joutuu hiljentämään esimerkiksi kädestä karanneen pikkulapsen takia. Yleensä nämä sankarit pyrkivät törmäämään tahallaan tai ainakin he uhkaavat väkivallalla. Teko joka muuten täyttäisi laittoman uhkauksen tai pahoinpitelyn kriteerit on maantiekiitäjälle vai "koulutusta".

Helsinkiläiset polkupyöräilijät näkevät vihollisia kaikkialla. Jalankulkijat pyrkivät jäämään aina alle, autot pyrkivät ajamaan aina yli. Kukaan muu ei osaa liikennesääntöjä, ei ainakaan niin hyvin kuin helsinkiläinen polkupyöräilijä.

Totuus on kuitenkin päinvastainen, polkupyöräilijät tuntuvat olevan aivan kuutamolla liikennesäännöistä jotka opetetaan autokoulussa jo ensimmäisten oppituntien aikana.

Tähän väliin sanon myös, että ei se sujuva liikenteessä liikkuminen sääntöjen puitteissa onnistu kovin monelta autoilijaltakaan.

Pyöräilijät törtteilevät aivan mielettömästi. Esimerkiksi Bulevardilla on ollut iät ja ajat yksisuuntaiset paskat pyörätiet, muistikuvieni mukaan aina kun ajoin Bulsaa pitkin, joku törppö yritti tulla vastavirtaan.

Pyöräilijät eivät väistä autoja, pyöräilijät eivät väistä busseista ulostautuvia ihmisiä, pyöräilijät ajavat ajoradalla vaikka vieressä on pyörätie, ajavat jalkakäytävällä vaikka vieressä on pyörätie tai ajavat jalkakäytävällä joka tapauksessa.

Tämä jalkakäytävällä fillarointi korpeaa erityisesti minua. Sitä perustellaan kahdella syyllä. Ekan varmaan arvaattekin? Ettekö?? No tottakai jalkakäytävällä pyöräillään koska ne pyörätiet Helsingissä ovat niin paskoja ja niitä on niin vähän. Toinen perustelu on se, että ihmiset kävelevät pyöräteillä.

Tässä kohtaa voidaan todeta, että logiikka kusee. Jos joku muu rikkoo sääntöjä, minä voin rikkoa toisia sääntöjä. Kannattaa myös panna muistiin se, että heti kun suomalainen ottaa ajoneuvon käyttöön hänestä tulee jotain ylevämpää kuin tavallinen ihminen, tässä yhteydessä jalankulkijat ovat liikenteen romanikerjäläisiä.

Mielestäni jalkakäytävällä voi kyllä fillaroida, kunhan se tapahtuu kävelyvauhtia ja hitaampia kunnioittaen. Valitettavasti jalkakäytävillä poljetaan kuitenkin tuhatta ja sataa ja omaa kaistaa pyritään muodostamaan raivokkaalla kellonsoitolla ja "VITTU!!"-huudoilla. Itse olen pääsääntöisesti omissa ajatuksissani ollessani kävelyllä ja samalla saatan haahuilla kadun laidasta laitaan, ensin katsomaan variksenpoikasta ja sitten heti perään toiselle laidalla kuolaamaan jotain amerikanrautaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun kellosoitto ja vitun huutaminen on saanut minut pysähtymään juuri oikealla hetkellä ja jotain on sujahtanut olkapäätäni hipoen ohi.

Tämmöinen käytös ei ole reilua eikä kivaa. Säännöt ovat olemassa ja niitä pitäisi noudattaa, että meillä olisi kaikilla reilua ja kivaa. Niille joiden mielestä nipotan ja joiden mielestä säännöistä voi aina välillä joustaa tai peräti valita olla noudattamatta niitä, tarjoan teille sellaista vaihtoehtoa että mitä jos kukaan ei noudattaisi mitään sääntöä vaan kaikki tekisivät juuri niinkuin itse haluaisivat? Siitä seuraisi kaaos.

Tryffelipeppujen Me-henkeä voi mennä tutkimaan esimerkiksi Facebookissa oleviin lukuisiin fillarointiaiheisiin ryhmiin. Kun jossain on urpo remonttimies tai liikkeenomistaja parkkeerannut pakettiautonsa raitiovaunukiskojen sijasta kevyenliikenteenväylälle, tukkien näin ehkä 40% kadusta, eli ei kokonaan vaan osittain, ei kestä kauaakaan kun joku on siitä jo kännykkäkameralla napannut kuvan ja jakanut sen sosiaaliseen verkostoonsa jossa muut tryffelipeput puolijulkisesti lynkkaavat ajoneuvon kuljettajan.

Jos minä ottaisin kuvan aina kun näen miten polkupyöräilijä ajaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan tai jalkakäytävällä, en ehtisi tehdä töitä sillä kuvien lataamisessa menisi kaikki aika.

En ymmärrä miksei autoilijoiden, kävelijöiden ja polkupyöräilijöiden Me-henkeä voisi laajentaa kattamaan meitä kaikkia, me voisimme kaikki ihmiset olla sivistyneitä toisillemme ja pitää toistemme puolta? Vai määrittääkö ajoneuvo ihmisen niin tarkasti, että kyse on vain mustavalkoisesta vastakkainasettelusta?

Aion jatkaa pyöräilyäni, mutta en samalla intensiteetillä kuin vuosia sitten. Ja aion myös jatkaa liikennesääntöjen noudattamista, liikuin sitten millä tahansa.

Eikä sitten olla vihaisia siellä liikenteessä.

Kokovartalojuhannus

Kyllä juhannus pitää ottaa vakavasti, suomalainen on sosiaalisdemokraattisluterilaisesti lannistettu jo leikkikoulusta asti ja koska mässäysbakkanaalien numero uno, joulu, on tuhottu amerikkalaisella hapatuksella, ei ugrille jää kuin keskikesän juhla.


Suomalaisen elämää pilaavat sellaiset asiat kuin tulovero, ravintoloiden aukioloajat, asiamiespostit, SDP ja maailman kalleimmat autot. Ainoa hetki elämässä toimia kävelevänä keskisormennäyttönä poliittisesti korrektille maailmalle on juhannus.


Juhannuksena ei olla köyhiä eikä kipeitä, verisuonet eivät tukkeudu eikä kenenkään haima pamahda jussina. Joku ehkä hukkuu kustessaan paatissa, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että on parempi hukkua kuin näyttäytyä virtsat pöksyissä.


New Age-tyypit, hipit ja muut hörhöt uskottelevat itselleen ja muille, että ihmisruumis on temppeli jota tulee vaalia, mutta tämä on ihan höpöä. Totuus on, että ihmisen kroppa on huvipuisto ja sen haltijalla on kaikkeen oikeuttava ranneke. Tässä kiteytyy juhannuksen ydin. Mindfullnessit sun muut joutavat romukoppaan, oikeasti riittää kun istuu kannon nokassa jaloissaan muovikassi jossa on niitä pinttikokoisia oluita, niissä on jokaisessa 0,068dl enemmän olutta verrattuna normaaliin isoon olueeseen.


Juhannus vapauttaa, vain juhannuksena voi juopottelua, alastomuuutta ja kiikkeriä huonekaluja normaalisti inhoava osastopäällikkö istua notkuvassa valkoisessa muovituolissa pelkissä kalsareissaan ja kaataa pinttikokoisesta oluesta päälleen bisseä "helpottamaan rusketusprosessia".


Oma juhannukseni on ns. Kokovartalojuhannus joka alkaa aattopäivän aamuna, loppuu vasta myöhään sunnuntai-iltana ja muistuttaa sattumanvaraisessa kaoottisuudessaan William Friedkinin Sorcerer-elokuvaa, ilman kuorma-autoja ja vähemmällä nitroglyseriinillä. En voi suositella tämmöistä kenellekään, mutta minulla on ollut ihan nastaa.

Alko uudistaa palvelukonseptinsa

Alko aikoo uudistaa palvelukonseptinsa tyystin, muutoksen syynä on alkoholikaupan karkaaminen Viroon.


"Alkoholin demonisoinnin aika on nyt ohi, Alko myöntää tehneensä virheitä hyssyttelemällä ja sääntelemällä. Uusi linjaus on, että alkoholi on kiva kaveri - ryyppykaveri" Alkon PR-päällikkö Aimo Mäkitupalainen kertoo.
"Henkilökuntaa on jo koulutettu uuteen palvelukonseptiin, heti kun lakimuutoksella saadaan hintoja alaspäin, astuu uusi konsepti voimaan." Aimo selittää.


"Konsulttifirmoilta tilatun selvityksen sekä laajojen asiakashaastatteluiden ynnä yhteistyössä tullilaitoksen kanssa Alko Oy on nyt tullut siihen tulokseen, että ihmiset juovat alkoholia koska tykkäävät olla humalassa.
Virallinen linja aikaisemmin on ollut ohjata ihmisiä 'eurooppalaisten juomatapojen' suuntaan, totuus on ettei mitään tämmöistä eurooppalaista juomatapaa ole, samalla tavalla ulkomailla ryypätään. Viinejäkin on tuputettu vain maahantuojien lobbauksen seurauksena. Todellinen kauppatavara on etyylialkoholi, loppu on vain pakkausta" Aimo summaa.


Alko aikoo nyt kantaa vastuunsa ja tavoite onkin, että valtaosa kansasta "tinaisi" kotimaisella viinalla, mitä tiukemmalla sen parempi. "Suotta minä kanniskelen mallasta ja vettä, edes piisaa lystiä kun ottaa vahvempaa!" Näin lauloi jo Veikko Lavi aikanaan, toteaa Aimo ja jatkaa, "kännissä on kivaa, on ollut ja tulee olemaan. Ainoa ero tulevaisuudessa on se, että nyt Alkokin myöntää sen".


Uuteen palvelukonseptiin kuuluu mm. hinnantarkistukset kautta linjan, tuotevalikoiman tarkempi valikointi, mainonta sekä oheistuotteet. Puhumattakaan henkilökunnan palvelusta!


"Selkeiten uuden konseptin huomaa henkilökunnasta, jatkossa esimerkiksi viiniä ostamaan tullut asiakas ohjeistetaan ostamaan 16 euron portugalilaisen punaviinin sijaan kaksi tonkkaa Huttusta, hintaeroa ei ostoksille juuri tule, mutta jurripotentiaali on kaksin tai kolminkertainen. Lisäksi Huttunen tulee kätevässä litran pahvitetrassa joten kotona kompuroidessa ei tule lasinsiruja."


"Myös juomasekoitekulttuuria tullaan tekemään tiettäväksi, kotonaan drinkkejä nauttivat ihmiset ovat tabu, valtaosalle asiakkaista riittävät drinkeiksi kossukola ja talonmiehen vapaapäivä. Vielä suositeltavampaa on ostaa halpaa valkoviiniä kuten 'Magista' (Magyar) jota jatketaan Leijona-viinalla."


"Uusi Alko ei tähtää mihinkään pikkusievään maisteluun tai pieneen pöhnään urheiluruuden jälkeen, se on suoraan nousuun kun töistä kotiin pääsee. Lasi pöydälle, magis sisään, kossua päälle ja ääntä kohden, mieluiten vielä kun ulkovaatteet ovat päällä ja kengät jaloissa. Näin lapsetkin oppivat, että alkoholi ei ole mikään vitsin asia vaan jurri otetaan kun sille on tarvetta." Aimo linjaa.


"Nojatuoliin piiloutunut mallasviskiään "maisteleva" isä on stereotyyppiesimerkki piilojuoposta. Jos vanhemmat ovat humalassa vasta kun lapset ovat menneet nukkumaan, ei lapsille synny tervettä käsitystä kunnon perjantaikumarasta"


Myös Alkon mainontakulttuuri tulee muuttumaan.

"Jatkossa kohdistamme mainontaa myös nuoremmalle väelle. Limusiiderit ja värikkäät helmeilevät viinit kosiskelevat nuorempaa kansanosaa. Teinit käyttävät valtavasti rahaa esansseilla maustettuihin limuviinoihin, he osaavat arvostaa hyvää hinta/voltti-suhdetta, toisin kuin teennäiset aikuiset" Aimo julistaa ja kehuu ikäluokkaa 13-18 vuotiaat vuolaasti.


"Lisäksi että teinit tietävät mitä haluavat, he käyttävät hakumiestä. Ostoprosessi on nopea ja siisti, Alkoon sisälle, omppupomppua koriin ja kassan kautta ulos! Voi kun kaikki olisivat yhtä ripeitä!"


"Uuteen konseptiin kuuluvat myös erilaiset tuotepaketit, kuten kossumäyräkoira" Aimo hehkuttaa


"Eikä se jää ainoaksi, erilaisia paketteja tullaan lanseeraamaan useita. Esimerkiksi kesäkaudelle kaavaillaan sellaisia paketteja kuin Heviäijien festarietkot tai Siiderpissisten mökkiviikonloppu. Kaikkiin paketteihin kuuluu alkoholituotteiden lisäksi mm. peflettejä ja polvisuojia puistossa nuohoamiseen. Sekä useita roskapusseja, roskien keräämiseen tai oksentamiseen."


"Retroeksentrikoille tullaan lanseeraamaan kokonainen tuoteperhe 'Rantojen miehet', pakettiin kuuluu erilaisia menneiden vuosien huipputuotteita kuten Taloussprii 'liekkiviina', Marinol, Sino ja ja Eau de Cologne 'kolina'."
"Tästä viimeiseksi mainitusta tuotepaketista olen erittäin innostunut" Aimo kertoo.

"Siitä tulee rajoitettu luxuserä myyntiin jossa pakettiin kuuluu mm. aidot sarkahousut johon erilaiset hajut tarttuvat herkästi, sekä erilaisia retropulloja kuten pulituuri ja huonekalulakka. Lisäksi pakettiin kuuluu kirjanen joka kertoo entisajan rappioalkoholisteista"


Aimo odottaa jo innolla tulevia eläkepäiviään, hän kertoo haaveileva kiilto silmissään miten eläkeläisenä vetäytyy nauttimaan Rantojen miehet-luksuspaketistaan kotinsa lähellä oleville kallioille.


"Ördään siellä sarkahousuissahani ja ravistan lakkapurkkia samalla hoilaten 'Rakastaako Jeesus meitä...', se on hyvä tulevaisuus, toivottavasti meille kaikille."

Onko tässä meiningissä mitään järkeä?

1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tuskailtiin erilaisten laitteiden erilaisten latureiden kanssa. Kotona oli muuntajaa pelikonsolille, printterille, tietokoneelle, digiboksille, skannerille ja reitittimelle. Matkalle lähtiessä oli laturit kännyköille, videokameroille, kameroille, piippareille ja läppäreille. Nyt suurin osa latureista on saatu USB-stantardin taakse mutta laitteiden keskinäinen yhteensopivuus on edelleen kompastuskivenä.

Kamera, videokamera ja puhelin on saatu kutistettua yhteen ja samaan laitteeseen; älypuhelimeen. Tosin sitäkään ei käytetä varsinaiseen puhumiseen, sitä varten on nykyään kello, älykello.

Kotona minulla on useampi laite, vain koska kaikkea toimintaa ei saada yhden tai kahden toimivan laitteen piiriin.

Tietokoneita on kaksi, toiseen saa näppäimistön, toiseen ei. Se jolla on parempi kirjoittaa ja on muutenkin parempi ei toimi yhteen printterin kanssa. Se jolla printtaaminen onnistuu, on niin vanha että toimii lähinnä vain varmuuskopiovarastona. Se tietokone johon printattavat dokumentit pitää saada, siinä ei toimi WiFi eikä Bluetooth, eli mukana on kolmas laite - muistitikku.

Puhelin on älykästä mallia, mutta se ei neuvottele kummankaan tietokoneen kanssa. Vanhaan ja hitaaseen koneeseen sen saa kiinni USB-johdolla, mutta silloinkin kone tulkitsee sen vain muistitikuksi. Puhelimeen saadut tiedostot pitää liittää sähköpostiin tai ladata pilvipalveluun jonka ohjelmaa ei saa tietokoneelle vaan palvelua pitää käyttää nettiselaimen kautta.

Viihdepuolella mennään Playstation kolmosen kanssa, sillä tulee pelattua ja katsottua Netflixiä. Pleikkaan saa myös asennettua YLE Areenan jolloin sillä voisi periaatteessa katsoa myös kaikki missatut YLEn ohjelmat "oikealla aparaatilla" eli televisiolla. Jostain syystä Areena-sovellus ei kuitenkaan toimi Playstation kolmosella, sen voi ladata ja asentaa, mutta se ei toimi.

Areenan-ohjelmat ovat katsottavissa tietokoneelta, mutta vanhalla koneella yhteys pätkii ja uudemmalla koneella Linux ei tunnista Areenan feediä joten näytönsäästäjä napsahtaa aika ajoin päälle. Eikä siinä vielä kaikki, tuoreemman koneen äänikortti ei neuvottele Linuxin kanssa kunnolla joten äänet ovat vain ~70% teoreettisesta maksimista.

Areenaa pitää siis katsoa Lumian viiden tuuman ruudusta. Ja apukaiuttimen kanssa tietysti.

Digiboksi ei ole HD-kelpoinen joten kaikki sillä katsottu näyttää puurolta litteänäyttötelevisossa. Onneksi on Netflix joka toimii vielä toistaiseksi.

Onko tässä mitään järkeä?

Ps. Apple-maailmaan en lähde.

Punkkarit valtasivat roska-astian!

Paikalliset punkkarit ovat muuttaneet helsinkiläiskerrostalon jäteastioihin. Asia ymmärrettävästi kuumentaa tunteita puolin ja toisin.

Bloggaaja tavoitti neljätoista soittopyyntöä ja kolmekymmentäkaksi sähköpostia lähettäneen eläkeläisen ja taloyhtiöaktiivin Taisto Kyrpälän kommentoimaan asiaa tuoreeltaan: "On se saatana, että hammaspeikon näköiset hampparit saavat majoittua kunnon kansalaisten syväkeräysastioihin ilman että kukaan puuttuu asiaan!" Taisto puuskahtaa.

"Olimme juuri olleet ratatyöläisveteraanien kanssa puimassa nyrkkiä Mannerheimin ratsastajapatsaalle kun tuli tekstiviestiä naapurin Kukka Tellervo Hattuselta, että joukko likaisia punkkareita kapuaa Molok-astioihimme, mukanaan putkikassi."

"Ja kaikkihan tietävät mitä putkikasseissa yleensä säilytetään", Taisto kysyy sormi opettavaisesti pystyyn nostettuna, "HUUMEITA JA VIINAA!".

Asukkaiden mukaan ennen niin idyllinen ja harmoninen piha-alue on nyt tärvelty kiljun tuoksulla, sankalla tupakansavulla, takkutukkaisilla hipeillä ja kovaäänisellä punk-musiikilla.

"Vanhukset eivät pysty nukkumaan kun punkkarit treenaavat montussa kolmisointua ja päivisin lapset eivät uskalla leikkiä pihalla koska hetkenä minä hyvänsä voi Molok-astia ponnistaa jokin joka on kuin suoraan Grimmin saduista", Taisto summaa kerrostaloyhteisön kärsimystä.

Taisto ei tahdo nimetä ketään syylliseksi, mutta tietää kyllä keitä kohtaan ryhmyisen sormensa nostaisi. "Taloyhtiön hallitus on suurin syypää, en tiedä miten mutta 2/3 heistä on Kokoomuksen äänestäjiä. Se riittää minulle" Julistaa Taisto ja polkee ecco-kenkäänsä sepeliin.

Mennäänpä hetkeksi roskiksille harrastamaan journalismia; punkkareiden edustajaksi nimetty Myrkky-Masa vastaa kuulemma mielellään toimittajan kysymyksiin.

"Ei tässä mitään sen kummoisempaa agendaa ole, talvella on kylmä ja maan alla on lämmintä ja pimeää, siellä kunnon punkkari viihtyy" naurahtaa herra Myrkky risoilla hampaillaan ja hiplaa korvassaan olevaa hakaneulaa.

"Tässäkin taloyhtiössä on ihan helvetin monta roskista, ei se ole keneltäkään pois jos yksi tai kaksi menee asunnottomille punkkareille. Vallatuissa taloissa on sitäpaitsi helvetin kylmä kun kytät katkaisevat sähköt."

Entäs jos poliisi tulee häätämään teidät täältä? Kysyy toimittaja, punkkarit räjähtävät nauruun ja toteavat;

"Poliisit tulevat ihan varmasti kun joku harhaiselta kuulostava eläkeläinen soittaa ja sanoo joukon punkkareita muuttaneen heidän roskikseen."

Chilipossua ja riisiä

Pitkästä aikaa resepti safkasta joka valmistuu työpäivän jälkeenkin ilman hikeä ja aineksetkin saa poikkeamatta Stokkan herkussa.

Pääsin Stompin' Savoy tapahtumassa tutustumaan tuotteeseen jonka nimi oli ytimekkäästi Boogie Chiller's Witchdoctor Chili Sauce. Kyseessä on kotimaan kamaralla hieman tuntemattomammasta käsitteestä, ainakin omasta mielestäni, nimittäin makeasta chilitahnasta. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan puhuta mistään paholaisen hillosta vaan ihan oikeasta chilisoosista jossa makeutta ja pyöreyttä on antamassa intiaanisokeri ja goji-marjat. Normaalistihan täällä myytävät chilisoosit ovat sitä etikalla tapettua litkua jossa polte tappaa kaiken maun, chilikauppojen "talon kastikkeet" ovat usein samaa hot saucea kuin bulkkina myydyt Etelä-Amerikkalaiset tulipallokastikkeet, sillä erolla että etikettiin on painettu jotain suomalaisia miellyttävää, kuten Juho Juntusen piirros ja maininta helvetin lieskoista.

Tapahtumassa soosia maisteltiin tuoreen maissileivän kera, mikä olikin oiva alusta tuotteen turvalliseen arvioon. Makua piisaa, sitä ei käy kieltäminen. Paletti on harmoninen eikä mikään puske liikaa, se täytyy sanoa että makeus ei välttämättä iske joka hemmoon tai hemmikkiin, mutta onneksi valikoimaa riittää. Poltettakin soosissa on sopivasti, tätä uskaltaa tarjota ihmisille ja uskoakseni vain kaikkein herkin kansanosa ei tätä pysty nauttimaan. Chiliautistit voivat tilata netistä sitten niitä miljardin Scovillen ulostuslääkkeitä.

Ostin tuotetta heti purkillisen ja myöhemmin sain toisenkin purkin maisteltavaksi, soosia ei toistaiseksi myydä missään, paitsi pop up-tyyppisissä tilaisuuksissa ja mahdollisesti tilaamalla isomman erän. Sen verran olen ruokaa kuitenkin tässä elämässä syönyt ja kokannut, että tunnistan kyllä hyvän jutun kun se kohdalle osuu ja Boogie Chiller's Witchdoctor Chili Sauce on helvetin hyvää chilisoosia.

Mutta se product placementista ja ylisanoista, reseptiähän tässä oli tarkoitus jakaa!

Elikkäs; hanki suikaloitua sikavainaata, näppärä jätkä ostaa luottolihamieheltään palan possua ja suikaloi sen itse, minä päädyin valmiiksi suikaloituun koska se oli -30% vihreän kortin keltaisessa kaupassa.

400 g possusuikaletta
2 valkosipulinkynttä
1 tl inkivääritahnaa
3 rkl Boogie Chiller's Witchdoctor Chili Saucea tai vastaavaa chilitahnaa
2 dl kookoskermaa
1 rkl currya
Pari kourallista pakastewokkivihanneksia

Lisäkkeeksi riisiä.

Hienonna valkkarit ja sotke sekaisin se, chilitahna ja inkivääri. Yhdistä aikaansaatu massa possusuikaleisiin ja hiero kaikki sekaisin.

Ota yksi olut, tällä välin possu maustuu.

Ruskista possusuikaleet erissä pannulla, kaavi "marinadin" jämät sekaan ja lisää wokkivihannekset. Paistele tovi ja lisää curry sekä kookoskerma, muista huuhdella kookoskermapurkin viimeisetkin tilkat pannulle.

Anna kiehua sopivasti läjään, keitä samalla riisiä lisukkeeksi.

Blogiin tulossa jatkoa

Huhut bloginpitäjän kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja! Blogiin tulee kyllä uutta materiaalia heti kun työkiireet hellittävät.

Hyvää kevättä toivottaen!

Helsinkiä rakennetaan osa II

Olen käynyt pariinkin eri otteeseen kuvailemassa rakkaaseen kotikaupunkiimme rakennettavia uusia rakennuksia. Lähes poikkeuksetta olen onnistunut hukkaamaan kuvat jonnekin tietokoneen syövereihin. Nykyisellään avaan konetta kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa ja kiireessä tallennetut kuvat ovat aina ties missä. Nyt tuoreimmat kuvat on kännykkäkameralaatua, koska kännykästä en sentään pysty kuvia hukkaamaan!

Kirjoitin asiasta viimeksi maaliskuun lopulla, silloin ihmettelin mm. Kyläsaarenkadun pohjoispäässä olevaa rakennusta jonka eteläpääty oli jätetty paljaaksi. Nyt kun eristelevyt ovat olleet liki kaksi vuotta luonnonvoimien armoilla, taloa on jatkettu suoraan vanhasta! Itselläni ei ole rakennusalan koulutusta, mutta näin lukiopohjalta tuntuu hivenen erikoiselta tehdä rakennus 70% valmiiksi, odottaa kaksikymmentä kuukautta ja tehdä talo sitten valmiiksi!

Maaliskuussa 2013

Joulukuussa 2013, tumma osa vanhaa

Odotan innolla kuinka tämän koeluontoisen projektin käy. Tippuvatko lateksit seiniltä jo ennen joulua 2014!

Yksi rakennuskohde Helsingissä on mielestäni ylitse muiden; toki Kalasataman (tämmöistä kaupunginosaa ei muuten oikeasti ole olemassa kuin puhekielessä, kyse on Sörnäisten satamasta, Kalasatama on vain läheisen metroaseman nimi!) rakentaminen on mielenkiintoinen prosessi, itseasiassa niinkin mielenkiintoinen, että aion käsitellä sitä kokonaan erillisenä osana myöhemmin, mutta ylivoimaisesti suurin rakennusprojekti maanmuokkauksineen on par aikaa käynnissä Viikinmäessä.

Alue on lapsuudesta tuttu, kyseessähän on entinen ampuma-alue, helkkarin iso ampumarata itseasiassa. Olen käynyt pikkukersana siellä ampumassa .22:lla tauluja, aikuisten valvonnassa toki. Silloin mestoille pääsivät ainakin ampumaseuran jäsenet sekä poliisit, näin siis ainakin muistelen 25 vuoden takaisia tapahtumia. Myöhemmin kävin mestoilla ampumista harrastavan kaverin seurana, taisin minäkin räiskiä Sakolla muutaman reiän teerenmuotoiseen tauluun.

Mesta oli todella mielenkiintoinen, rähjäinen ja hieman umpeenkasvanut alue täynnä betonista valettuja valleja sekä ampumaesteitä, pistooliratoja jotka olivat puusta ja todella käytetyn oloisia, aaltopellistä tehdyt katokset rei'ittyneet sadoista hutilaukauksista. Ampuseuran tönö jossa käytiin ilmottautumassa ja jossa jotkut jäsenet säilyttivät aseitaan oli kuin suoraan jostain Kaurismäen leffasta; lievää homeenhajua, kellertävällä muovimatolla päällysettty vanerilattia. Kahvia oli termoksessa ja eilistä pullaa tarjolla, maksu tapahtui pienillä kolikoilla suoraan peltisestä keksipurkista tehtyyn "kassalippaaseen". Tambuurissa oli valehtelematta 70-luvultä säilynyt limuautomaatti, olisiko siellä ollut peräti vielä 0,5l lasipullossa olevaa jaffaa parilla hyllyllä?? Ei sentään.

Viikinmäki koostuu kahdesta harjanteesta joiden välissä on sola, toisella rinteellä on Helsingin veden saostusaltaat isolla aidatulla alueella jossa vielä 90-luvulla saattoi lämpimänä kesäpäivänä tuntua sangen voimakas kakan haju!

Toinen rinne oli umpeen metsittynyt, sen takana oli Vantaanjoki laaksoineen. Keskellä kulkevassa solassa olivat kivääriampumaradat. En koskaan ampunut muuta matkaa kuin kolmeasataa metriä, joten toisista radoista ei ollut kokemusta. Maalitaulua oli jännä syöksyä hakemaan kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin betonimuurin suojassa. 2000-luvun alkupuolella mesta oli todella trimmaamattomassa kunnossa ja tuo noutopolkukin oli kuin suoraan viidakosta, kyllähän sitä aina oli pelko perseessä että jos joku sattuu lasauttamaan, mutta onneksi suojat olivat hyvät ja totta puhuen radalla oli sen verran vähän muita käyttäjiä, että melko huoletta saattoi radalla heilua. Toki kaveri piti aina jättää ampumapaikalle varoittamaan saapuvia ihmisiä, että siellä on nyt kaveri kentällä.

Ampumarata porskutti yllättävän pitkään samassa paikassa, muistelen jälleen että joskus 90-luvun loppupuolella oltaisiin kaveriporukalla naurettu suureen ääneen kun joku ehdotti Viikinmäen rakentamista. Saastuneen maa-alueen poisto olisi niin kallis operaatio, ettei kenelläkään olisi varaa asua uusissa taloissa.

Kuinkas sitten kävikään.

Nosturit pyörivät ja operoivat nostaen elementtejä jopa sunnuntaina. Duunareiden parkkipaikka on täynnä katumaastureita joiden rekisterikilvissä numerot tulevat ennen kirjaimia.

"Lahden suurmäeksi" pilkkaamani rakennus valmistui ensimmäisten joukossa, kuten Sörnäisten satamassakin tässä talossa asuttiin jo toisessa päässä kun toista päätä vielä rakennettiin!

Vasemmassa laidassa olevan korkean taulun holleilla oli ampuradan sisääntulo, siitä vähän matkaa kuvaajaa kohti oli ampumaseuran tölli, kuva on otettu suunnilleen niillä paikkeilla josta piti valita meneekö kivääri- vai pistooliradalle.

Pistoolirata oli suunnilleen täällä, muistaakseni. Tuota siltaa en käsitä, se laskettiin mestoille jo ennenkuin ensimmäiset talot olivat valmiit! Se on periaatteessa "ei kulkua"-tilassa mutta kyllä ihmiset sitä käyttävät.

Hitas-asuntoja joista jopa kirjoittajan mielestä hulppea näköala Vantaanjoen laaksoon!

Vantaa, Helsingin Missisippi..

Keskellä olevassa laaksossa olivat kivääriampumaradat, kuvassa keskellä oleva tägätty mysteeritölli oli jonkinlainen suojakoppi, en muista käyneeni siellä ampuradan aikoina enkä jostain syystä käynyt nytkään!

Panoraamaa Viikin vedenpuhdistamon puolelta.

Maata on muokattu Viikinmäessä aika runsaasti, mitään kuutiomääriä en edes arvaile mutta jos pelkästään nyppylöiden parturointi on ollut massiivinen urakka, olisi mielenkiintoista tietää kuinka täyteen paikka aiotaan rakentaa. Toivottavasti myös osa montusta käytetään hyväksi, nyt valtaosa taloista on Vantaanjoen puoleisella harjanteella, sinne on rakennettu 2- ja 3-kerroksisia taloja, ymmärtämäni mukaan korkeampi taloja ei voida rakentaa koska silloin ei vesitornien paine riittäisi tuomaan vettä yläkerrosten asuntoihin vaan paikanpäälle pitäisi saada välipumppaamo. Toivon myös, että paikalle saadaan peruspalveluita kuten ruokakauppa, kioski sekä pankkiautomaatti. Mäki on nimittäin erittäin jyrkkä ja tällä hetkellä lähimmät elintarvikeliikkeet ovat Pihlajiston Alepa ja Viikin Prisma, Prismakin on käytännöllisesti kahden jyrkän mäen takana jos kulkuväyläksi valikoituu Viikinmäen etelänpuoleinen reitti. Mielestäni on hölmön hommaa tähdätä rakentamiseen joka suosii nuoria lapsiperheitä jotka ovat valinneet autottoman elämäntavan jos rakentamisen sijoituspaikka on sitten tämmöinen 30 asteen rinne. Korkeuserot ovat melkoisia, jos sattuu osumaan lähistölle, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa.

Tästä peruspalveluiden puuttumisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta toimikoot vaikka Pakkala tämmöisenä. Kauniita taloja, mutta jos maito on loppu niin siinähän lähdet Jumboon ostoksille..

Tulispas raapusteltua, jatketaan osassa kolme joka julkaistaan joskus tulevaisuudessa!

Ohjeita tavalliselle ihmiselle internetkeskusteluun.

2000-luvulla parasta ajanvietettä harrastuksiin liittyen on keskustella niistä toisten ihmisten kanssa internetin keskustelualueilla. Sieltä löytyy toisia samanhenkisiä joiden kanssa jakaa ajatuksia milloin kustakin itselle rakkaasta asiasta.

Nykyisin tosin erilaisilla "laudoilla" eli keskustelufoorumeilla on erittäin paljon erilaisia ja -ikäisiä käyttäjiä joiden maailmankuvat ja tavat saattavat poiketa hyvinkin toisistaan. Keskiverto kansalainen ei välttämättä tiedä ollenkaan kuinka käyttäytyä foorumille rekisteröidyttyään. Tässä muutama ohje joita noudattamalla voi viettää antoisia keskusteluhetkiä internetin ihmeellisessä maailmassa!

Ole rento, vältä muodollisuuksia

Kirja- ja kapulakieli koskee ainostaan oikiksen pääsykokeita ja monimutkaisia ooppera-arvioida. Internetti on vapaa-ajan jutska jota ei tule ottaa liian ryppyotsaisesti! Kirjoita siis reilusti puhekieltä, ulkolaiset sanat mieluiten foneettisesti jotta et tule vahingossakaan brassaileeksi kansankoulun englanninkielen opetuksen tasolla. Mikäli olet kotoisin Kehä 3:n pohjoispuolelta, käytä reilusti kotipaikkakuntasi murretta kirjoittamassasi tekstissä. Mikäli et ole harjaantunut kirjoittamaan kotimurteellasi, voit korvata sen keksimilläsi sanoilla ja termeillä!

Helsingin murretta, elikkäs "stadin slangia" ei tule käyttää internetin keskustelufoorumeilla koska se on noloa ja "hesalaiset ovat ylpeitä". Mikäli näet jonkun "skrivaavan stadia" kannattaa hänet heti haastaa taisteluun esimerkiksi meänkielellä tai Rauman murteella ja täten osoittaa, että kaikki pääkaupunkiseutulaiset ovat ollakseen. Ja pellejä.

Välimerkkianarkia

Edelliseen liittyen, kannattaa välttää turhantarkkaa pilkunnussimista. Internetin tarkoitus on lystikäs ajanviete eikä mikään äidinkielentunti. Bohumil Hrabalin kirjassa Tarjoilin Englannin Kuninkaalle, saattaa mennä parikin aukeamaa ilman että pää- ja sivulauseita erotellaan minkäänlaisilla pilkuilla tahi pisteillä, joten kyllä keskiverto härmäläinenkin kehtaa täten vetää A4:n tai kaksi siitä missä Patong Beachilla oli halvin kalja ja pizza viime tammikuussa!

Hyvin arveltu on puoliksi luultu. Ja hyvin luultu on puoliksi tiedetty!

Ei pidä surra oman asiantuntemuksensa vähyyttä, keskustelufoorumin hyvänä puolena on se, että harva tuntee ketään toista käyttäjää henkilökohtaisesti. Toisin sanoen; aivonsa tinnerillä polttanut analfabeetti voi aivan mainiosti selittää ummet ja lammet esimerkiksi propulsiotekniikasta tai kodinelektroniikan korjaamisesta ilmastointiteipin ja ruokailuvälineiden avulla. Todennäköisesti samalla laudalla ei ole em. asian todellista asiantuntijaa ja sitäpaitsi - tarkoitushan on saada aikaan keskustelua! Tosiasiat ovat yleensä umpitylsiä ja helposti tarkistettavissa esimerkiksi wikipediasta. Jos jonkun asian voi kuvitella päässään, on asia melko varmasti tiedossa ja jos se on melko varmasti tiedossa, se on faktaa.

Älä koskaan myönnä olevasi väärässä

Jos jostain syystä sinun väitetään valehdelleen tai keksineen faktoja itse, älä väitä vastaan. Jos olet aikaisemmin kirjoittanut, että aurinko porottaa heti noustuaan suoraan länsi-ikkunastasi sisälle, sano että asia voi olla sangen jänskä - mutta näin on silti kuten aikaisemmin sanoit. Mikäli "kiusaaminen" edelleen jatkuu, yritä jonkinlaista Johnny Cochran:maista harhaanjohtamistemppua. Muista että internetin keskustelufoorumeilla jokainen on A. oikeutettu mielipiteeseensä ja B. olemaan oikeassa. Mikäli saat niskaasi vielä sitkeämmän tapauksen joka alkaa lyödä pöytään kansainväliseltä avaruusasemalta otettua videokuvaa josta käy ilmi, että koska maapallo pyörii suuntaan  X niin auringonvalo liikkuu Suomen yli suuntaan idästä-länteen katso seuraava kohta. Jankkaaminen toimii yleensä myös erittäin hienosti, tosin sitä tulee harrastaa useammassa ketjussa jotta satunnaisemmille käyttäjille olisi suurempi mahdollisuus tutustua asiantuntemukseesi.

Puolustaudu fyysisillä/henkisillä vajavuuksilla

Lukihäiriö, sanasokeus, ylipaino, luukato, punavihersokeus, sukurutsa, änkytys, kampurajalka, AIDS, vesipää, tippuri, haiseva hengitys, kala-allergia, keliakia yms. jne. ovat kaikki valideja argumentteja silloin kun omaa mielipidettään pitää puolustaa internetissä. Lisäksi saat vielä marttyyrin kruunun kutreillesi kun muut foorumistit näkevät kuinka joku ilkeä fasistibandiitti kehdannut väittää yksisilmäiselle, sankkerista kärsivälle ylipainoisella sanasokealle, että aurinko nousee idästä!!!

Muista luokkasodan haamut

Mikäli jotain epäkohtia havaitaan ja asiasta täytyy kirjoittaa, niin kokoomus, kokoomuslaiset ja Jyrki Katainen ovat aina kelvollisia syntipukkeja. Mikäli joku erehtyy paljastamaan äänestäneensä kokuumusta, hän on automaattisesti väärässä joka asiassa seuraavat 10 vuotta. Samoin ei ole soveliasta linkata millekään keskutelufoorumille yhtään uutista tai vastaavaa joka tulee kokoomusmielteisestä lähteestä. Tiedonantaja ja Kansan Uutiset ovat oikeastaan ainoita joita foorumeille voi siteerata menettämättä sieluaan.

Ole ylpeä juuristasi

Edelliseen liittyen, Suomi on aina ollut agraariyhteiskunta ja kaikensorttinen sivistyneisyys on liittynyt kapitalistisiin porvareihin ja Helsingin herroihin. Tosi suomalainen ei kumartele ulkomaisia tuotemerkkejä vaan ostaa ulkomailla halpatyövoimalla tehdyt rytkynsä Prisman tai K-supermarketin tuotemerkkien alta. Jos rahaa on, ei pidä sortua alhaiseen "name droppingiin" vaan vaivihkaa vihjailla, että mummon perinnöstä on vielä nelinumeroinen summa jäljellä. Mikäli keskustelufoorumilla puhutaan esimerkiksi prestiisiviskeistä, ainoa sovelias tapa ottaa osaa tähän debattiin on nonchalantisti heittää "Juon vain todella kalliita single malt viskejä", sen kummemmin tuotemerkkiä mainitsematta. Mikäli puhe on tekniikasta, kannattaa mainita sellaisia merkkejä joita jokainen tuntee kuten Rolex/Harman-Kardon/Genelec. Kannattaa myös luoda hienovaraista vastakkainasettelua ilmoittamalla esimerkiksi että "Kaikki muu paitsi Rolexit on paskaa".

Kielenkäyttö

Älä koskaan puhu puolisostasi muilla nimillä kuin muija tai äijä. Tämä osoittaa maanläheisyytesi.

Ole lystikäs, tee omia väännöksiä tai lempinimiä asioista ja käytä niitä vuolaasti. Kuten lääkäri = lääpäri, antibiootti = antilooppi, olut = temppuliemi, sipuli = ripuli jne.

Monella foorumilla keskustellaan myös elämästä sekä elintavoista yleensä; mikäli joku pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva mainitsee tämän vuoden beaujolais nouveaun tulleen Alkoon, mainitse samassa keskustelussa että kotona on opetettu, että on typerää juoda jotain sellaista jonka ääntämiseen tarvitsee kielioppaan, kaupan halvin bulkkilager on kyllin hyvää!!

Kulttuuri

Valitse itsellesi lempiolut suomalaisista bulkkilagereista, kehu tätä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ja hauku muut vastaavat tuotteet maanrakoon. Kieltäydy maistamasta ulkomaisia "paskakaljoja". Älä koskaan oluen nauttimisen yhteydessä puhu tästä oluesta tuotemerkin nimellä vaan käytä jotain eufenismia kuten kalijaa, takkupersettä, paskan-pölisemisen-estäjää, pientä punaista, sinimahasta, kepanderia jne.

Älä koskaan myönnä juovasi jotain maun takia vaan aina humaltumistarkoituksessa - nyt ollaan Suomessa!

Älä koskaan lue mitään klassikoita. Suomalaiselle välttää Aku Ankka, Juha Virtasen Juoppohullut sekä 1-2 Arto Paasilinnaa jotka on saatu joululahjaksi. Kulttuuria varten on olemassa televisio josta katsotaan amerikkalaista toimintaa. Anna ymmärtää, että kaikki jotka muuta väittää ovat "eliittiä" (eli oikeistolaisporvareita)

Uskalla nauraa itsellesi

Ei ole hävettävää jos lattiarempan yhteydessä naulaa pöksynsä lattiaan humalatilan takia, tai että kakkaa housuihinsa pikkujouluissa. Kaikki kannattaa kertoa julkisesti! Mitä tyhmempi juttu, sitä parempi!

Muista aina

Että meillä Suomessa jokainen ihminen on yksilönä arvokas ja että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Voit siis täysin huoletta väittää, että kyllä vasemman jalan kenkää voi pitää oikeassa jalassa ja toisinpäin. Ja vielä kävellä normaalisti. Jos joku on erimieltä, hän on väärässä tai kiusaaja. Foorumeilla on moderaattorit sitä varten, että kaikkien mielipidettä kunnioitettaan, olivat ne sitten kuinka helvetin älyvapaita tahansa!

Mausteista kanaa

Vihaan kovin keksityn kuuloisia otsikoita. Meinasinkin aluksi laittaa otsikoksi "spicy chicken" mutta mitä helvettiä? Koko stoori olisi kuitenkin suomeksi joten miksi otsikon pitäisi olla englanniksi?

Ärsyttää muuten ihmiset jotka käyttävät englantia tehokeinona kirjoitetussa kielessä. Tai keksivät lainasanoja lennossa värittääkseen puhetta. Yäk!

Broileria ei muuten pitäisi syödä ollenkaan, tein nyt poikkeuksen ja ostin broiskua toistamiseen viimeisen kolmen vuoden aikana..jep, kävin LIDLissä....

1 paketti luutonta kananrintaa siinä keltaisessa paskassa
1 sipuli
8 valkosipulinkynttä
1 habanero
1 ½ rkl fariinisokeria
3 rkl sitruunamehua
2 rkl curryä
2 rkl jauhettua korianteria
3 rkl paprikaa
2 rkl juustokuminaa
1 rkl garam masalaa
peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
reilu 1 dl öljyä
2 dl kermaa
Bisseä käden ulottuvilla

Basmati-riisiä
Kookosmaitoa

2 Sipulia
2 Paprikaa

Heitä broiskut lävikköön ja huuhtele se keltainen dieselin apuaine pois. Jätä fileet valumaan.

Kippaa yksi sipuli lohkottuna, kaikki valkosipulinkynnet, mausteet, sokeri, sitruunamehu ja öljy luotettavaksi havaittuun litran rosterimittaan ja poraa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Laita broiskut astiaan, marinadi niskaan ja hiero se kunnolla lihaan.

Anna lihan marinoitua tovi (20min - 45min), sillä välin valmistele sipulit ja paprikat siihen pisteeseen, että ne ovat viipaleina. Paahda ne niukassa rasvassa uuninkestävässä valurautapannussa, laita samalla uuni kuumenemaan 270 astetta ja grillivastukset päälle. Kun sipulipaprikat on kuullotettu ihaniksi, laita ne toiseen astiaan, nostele broiskut marinadista ja ripsi enimmät marinadit takaisin kippoon. Heitä pannulle nokare voita ja nakkaa kanantapaiset sinne pariksi minuutiksi. Nyt lieden voi sammuttaa, uuni saa jäädä päälle, se varmaan onkin jo kuuma?

Laita uuniin ritilätaso ja nosta pannu tälle tasolle, paahda broiskuja vajaa kymmenen minuuttia ja kippaa sitten marinadi pannulle. Kääntele broiskuja marinadissa ja nosta takaisin uuniin toiseksi vajaaksi kymmeneksi minuutiksi. Tällä välin voit laittaa riisin kiehumaan, keitä se kookosmaidossa!

Kun kanat ovat olleet uunissa ronskin vartin, nosta pannu pois sieltä, kääntele kanat vielä kertaalleen ympäri ja kippaa sitten desin verran keppanaa, eli kolmosolutta, pannulle nosta vielä uuniin kunnes bisse tuntuu kiehuneen pois ja kastike on jälleen vetäytynyt kasaan (~5-7min). Sammuta uuni ja nosta pannu liedelle.

Nostele kanat nyt siihen astiaan jossa sipuli ja paprika ovat, sitä ennen kippaa sipulit ja paprikat pannulle jossa on uunissa paahdettu marinadi. Kuumenna pannu ja lisää siihen kerma, keitä sopivan paksuiseksi ja nostele kanat koko roskan päälle pysymään lämpiminä.

Pelimies kypsentää paprikat ja sipulit samassa pannussa uunissa, mutta kun minulla ei ollut tarpeeksi isoa pannua...........

Tarjoile riisin ja kylmän bissen kera.

Joo en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja. Anteeks.

Viikonlopun aamiaistärpit

Aamiaispekonia paistaessa kannattaa pannulle halkaista yksi valkosipulinkynsi antamaan makua.

Paistettujen munien päälle sopii pari tippaa väkevää chilikastiketta.

Riipaisevia otteita kammottavasta elämästä, osa 1 Koululiikunta

No ei nyt sentään. Angiina vaivaa, enkä arvannut lähteä töihin. Viime yönä en saanut kunnolla unta kuumehoureissani ja päädyin muistelemaan sitä nuoruutta joka minulta vietiin, aikaa ennen sitä nuoruutta jonka tuhlasin.

Peruskoulua.

Noh, kyllähän peruskoulu on ikäänkuin välttämättömyys pienen lapsen henkisen kasvun kannalta, eihän Suomi ole mikään stan-maahan tai vastaavaan banaanivaltioon rinnastettava kehitysmaa jossa lapset eivät edes opi lukemaan kunnolla. Vaan kyllä sitä peruskoulussakin osataan aikarosvous.

Pohjustetaan päivän blogehdusta vanhalla viisaudella; "Se joka ei osaa, opettaa. Se joka ei osaa opettaa, opettaa liikuntaa".

En muista toista kertaa (armeijaa lukuunottamatta) milloin henkilökohtaista aikaani olisi varastettu yhtä häikäilemättömän törkeästi niinkin typerään aiheeseen kuin liikunta. Ymmärrän toki venyttelyiden ja muiden päälle ennen ja jälkeen suorituksen, mutta käsittääkseni tuommoiset asiat voidaan opettaa ihmiselle muutamassa tunnissa. Miksi liikuntaa pitää opettaa 9 vuotta putkeen ja vielä lukiossa kahden kurssin voimin? Jos kyse olisi todellisesta liikunnan opettamisesta, niin eiköhän yhdeksässä vuodessa saataisi ruumiitkin liikkumaan?

Mitä tarkoitusta palvelee kersojen hyppyyttäminen kahden tunnin ajan liikuntasalissa? Varmasti ei mitään, empiiristen havaintojeni mukaan läskit ja huonot liikkujat ovat läskejä ja huonoja liikkumaan myös vanhempina. Onko tarkoistus sittenkin saada kouluviikkoon mukavaa ajankulua niille takarivin luiskaotsille, jotka voivat polttopallon tekosyyllä pahoinpidellä pienempiään? Mene ja tiedä.

Liikunnanopettajat ovat lähtökohtaisesti jotenkin pelottavia ja falskeja samaan aikaan. Jykeväleukaisia jääkaappipakastimia tai itäsaksalaisen kuulantyöntäjälesbon näköisiä, verkkahousuihin verhottuja karikatyyrejä jotka hiihtävät koulun käytävillä jonkun palloilulajin kilpaväline kainalossaan. Liikunnanopettajat ovat jonkinlaisia superversioita Nietzhen yli-ihmisistä; "Angiina? 39 Kuumetta? Ei kelpaa! Ulkona on vain 15 astetta pakkasta, ulos siitä pelaamaan!!!!!" tai "Iso mies itkee kuin pikkutyttö, väännä se nenä suoraksi, puhalla veret ulos ja jatka lenkkiä!". Liikunnanopettajien mielestä kaikki maailman ongelmat, niin pienet kuin isotkin, johtuvat vain liikunnan ja kurin puutteesta. Ja kaikki mahdolliset ongelmat ratkeavat jonkinlaisella liikunalla tai urheilulla.

Liikunnanopettajat ovat oma rotunsa joka ei tunnusta tätä näkyvää ja tuntuvaa kosmosta ympärillämme. Heidän maailmannäkemyksensä on kuusiportainen ja menee kutakuinkin näin:

1. Tahko Pihkala
2. Tahko Pihkala
3. Pesäpallo
4. Termodynamiikan peruslait
5. Tahko Pihkala
6. Muu tunnettu maailmanjärjestys

Tahko Pihkala keksi muuten alkuräjähdyksen. Tosin sitä ei nykyisin voitaisi enää tehdä, sillä nuoriso on mädättänyt ruumiinsa temppelin Pringles-feikkisipseillä ja tietokonepeleillä. Toista oli ennen.

Kaikista liikuntatunnilla harrastetuista typeryyksistä typerintä oli ehdottomasti voimistelu. Joukkuelajit ovat kaikki hanurista, mutta tarjoavat sentää jonkinlaista ajankulua ja ovat ymmärrettävissä kilpailuvietin kautta. Mutta voimistelu. Ei herranmunjee sentään.

Puolapuut ovat kuin tikkaat, paitsi että tikkaita pitkin pääsee jonnekin. Puolapuut ovat tikkaat jotka eivät vie minnekään. Miettikää sitä.

Entäs ne katosta roikkuvat köydet joita pitkin kiivetä? Tai ne tangot? Ihminen on jumalauta keksinyt tikkaat!!!

Jos voimistelu (tms) on urpointa mitä liikuntatunnilla voi tehdä, niin mikä mahtaa olla voimistelussa urpointa? Ehdottomasti pukkihyppely ja telinevoimistelu (puhun siitä vaaka-tangosta ja katosta roikkuvista renkaista).

Ihan oikeasti! Meillä oli joka vuosi jonkinlainen "kuntotesti" johon kuului niin leuanvetoa, juoksua, roikkumista, riippumista yms. Ja joka vuosi, opettajan suureksi riemuksi ja ylpeydeksi, samat luiskaotsaiset urheilijanuorukaiset vetivät maksimipisteet ja me muut, noh. me tuotimme opettajalle suuren pettymyksen..

Ne renkaat katossa, miksi? MIKSI? Ymmärtäisin jos niihin laitettaisiin ilmakuivattu possunjalka roikkumaan, ja säkillinen chorizoa, mutta miksi 14-vuotiaiden pitää roikkua niissä ja tehdä jotain opettajan keksimiä liikkeitä? Mitä tarkoitusta palvelee renkaissa roikkuminen? Voin melkein ymmärtää, että liikuntatunnilla harrastettu jääkiekon peluu saattaa johtaa pelaamiseen myöhemminkin ja ehkä ammatillisella tasollakin. Mutta en muista kenenkään roikkuneen niistä typeristä renkaista naama hymyssä ja myöhemmin puhuneen miten aikoo jatkossa hoitaa hommansa siten, että voi temppuilla niissä renkaissa joka päivä! Tai mahdollisesti tehdä uraa. Itseasiassa jos joku 14 vuotias tuollaista puhuisi, hän joutuisi varmaan laitoshoitoon.

Sitten se tanko, sille piti rynnistää "tyylipuhtaasti" (tai jotain) ja nousta jonkinlaiseen valmiusasentoon, muistamani mukaan näitä oli kaksi, riippuen millaisia liikkeitä aiottiin suorittaa. Itsehän olin melko varma että mikä tahansa muu temppu kuin käsillä roikkuminen johtaisi välittömästi niska- ja päävammoihin, mahdollisesti jopa kuolemaan. Joten siis tangolle piti rynnistää, ponnistaa ja nousta ja sitten kiepsahtaa ympäri etukautta, poseerata ja laskeutua tyylikkäästi kanveesiin.

Taas herää kysymys: Miksi? Nuo temput olivat oikeasti aika hankalia ja pelottavia, joten lopputulos oli se, että vain osa onnistui, mikä taas tarkoitti sitä, että vain osa kersoista koki onnistumisen riemua ja liikunanopettaja ei sitä vähääkään. Ja jos totta puhutaan, onko maailmassa mitään yhtä hyödytöntä kuin tangon ympäri kiepsahtaminen? Pelkkää ***tuilua moinen, treenataan kaksi tuntia kerran vuodessa ja motkotetaan kun kieppi ei onnistu. Kakkaa sanon minä.

Kaikista typeryyksistä grandein typeryys on kuitenkin se pukki, hevonen, mikähelvettionkaan. Puhun siitä nelijalkaisesta, nahalla verhoillusta Behemotista joka jokaisen tämmöisen "voimistelusession" aikana kaivettiin esille ja aseteltiin paksun superlonpatjan eteen. Yleensä "pukin" eteen laitettiin vielä semmoinen vastenmielinen, Artekin sisustusesineeltä näyttävä vanerinen ponnahduslauta johon lähinnä rikkoi varpaansa.

Muistan kuinka hymyt hyytyivät, jopa isoilla pojilla, kun pukkia ryhdyttiin kaivamaan esille. Jälleen teroitan, kaivakaa muistianne! Muistaako kukaan kenenkään olleen iloinen pukin esillekaivamisesta? Ei! Koska kaikki vihaavat pukkia! Meidän koulussa pukki oli semmoinen ttumaisen näköinen kapine, tautisen keltaiseksi lakatut liimapuujalat ja satulanahkaa muistuttava pinta, melko varmasti saksalaista tekoa. Jaloissa oli jotain tummempia roiskeita, joiden huhuttiin olevan verta (suosituin urbaanilegenda koulussa oli muuten joku jumppasalissa tapahtunut kuolemantapaus). Pukki oli noin ronskin metrin korkuinen, eli reilusti yli puolet keskivertoteinarin pituudesta - ja sen yli piti hypätä! Reiluahan olisi ollut, että opettaja olisi malliksi ponnistanut tyylipuhtaan pukkihypyn hirvityksen yli, mutta ei. Jos kokoero olisi otettu huomioon, liikkamaikan olisi pitänyt vetää pukkihyppy rehtorin Mazdan yli - se olisi ollut reilua!

Akuutein uhkakuva pukkihypyssä on tietenkin puuttuvasta vauhdista tai korkeudesta johtuva hypyn tahaton keskeytyminen eli ns. "kassitus" jossa uhri laskeutuu töks vaan pukin selkään, murskaten kiveksensä. Koulussa kiertävän huhun mukaan "yks Janne kassitti niin pahasti, että sen kivekset tippu irti ja se joutu muuttamaan Tampereelle kun sitä kiusattiin". En tiedä miten todennäköistä tämmöinen on, mutta olen ottanut tavaksi suhtautua vakavasti kivekset murskaaviin juttuihin. Seuraava pelko oli vauhdin puute, ponnistava oppilas rämähtäisi pukkiin kuin puutarhatonttu pajavasaraan, sangen epätoivottavaa. Kolmas uhkakuva oli pukin päällä tapahtuvat virheliike joka lähetti uhrin naama edellä hikiseen superlonpatjaan, näitä itseasiassa tapahtui sangen tiuhaan, mikä teki liikunnanopettajan iloiseksi koska hän pääsi taas kertomaan kuinka tietokonepelit ja kahvinjuonti ovat turmelleet kroppamme!

Juurikin pukkihyppelyä olen palannut miettimään useasti näiden kuluneiden vuosien ajan. Siinä ei ole järkeä! Mitä tarkoitusta palvelee kyky hypätä metrisen esteen yli käsiään apuna käyttäen, olen kulkenut silmät auki useammassa kaupungissa (ja välillä maalla) enkä ole tähän päivään mennessä nähnyt yhtään mitään vastaavaa kuin voimistelupukki, ellei naapurikaupunginosan autoverhoilijan katettu Fiat-skootteri a.k.a. Koppimopo kelpaa. Se todennäköisesti rusentuisi tunnistamattomaksi äkillisen pukkihyppelykoitoksen seurauksena.

Jatkan pohdiskelujani pukkihypun tiimoilta, mutta en pääse yli siitä ajatuksesta, että koko pukki ja sen yli hyppiminen on vain sadististen liikunnanopettajien juoni koe todistaa kassitus livenä.

Sloppy chicken Joe burger whatever

Joskus alkaa kypsyttämään eri ruokien nimet ja tapa jolla jokin nimi aina yhdistetään tiettyyn ruokaan ja tapaan tehdä jotain ruokaa. Varsinkin yksinkertaisempi kansanosa, juntit, usein ajautuvat tilanteisiin jossa vaaditaan abstraktia ajattelua laatikon ulkopuolella.

Hyvin usein kun yrittää selittää jotain yön synkkeinä tunteina hautomaansa uudenuutukaista reseptiä, sellaista jollaista maailma ei ole vielä nähnytkään, törmää juntismiin. Vastapuolen naama jähmettyy sellaiseen mitäänkäsittämättömään ilmeeseen, jossa toinen kulmakarva laskeutuu hivenen toista alemmaksi ja ilmanottoaukko, eli suu, avautuu mahdollisimman avoimeksi. Onhan se käsittämätöntä, että joku on keksinyt sellaisen reseptin jota ei ole ollut viimeisimmässä tai toiseksi viimeisimmässä Yhteishyvä-lehdessä.*

Olen toistuvasti yrittänyt kokeilla erilaisia päällystettyjä leipiä. Hapahko, vähän kohotettu taikina jossa on kova sitko, korkea paistolämpötila ja päälle/alle/sisään voimakkaasti makuaisteja kutkuttavia ainesosia, ei liikaa vaan juuri sopivasti. Keskivertotolloille tämmöisistä makuavaruuden räjäyttäjistä ei auta puhua, sillä ensimmäiseksi kuulee sanan "pizza" ja heti perään "pilattu pizza".

Täytyy muuten sanoa, että vain muutama eines kipuaa inhokkilistani kärjessä "suomalaisen pizzan" ohi. Pizza on Top-viitosessa, ehdottomasti. Tästä aion kirjoittaa tulevaisuudessa blogikirjoituksen joka tulee varmasti loukkaamaan erittäin monia preussilaisen peruskoulutuksen läpikäyneitä, individualisteiksi itseään luulemia juntteja. Ja se on oikein se.

Mutta nyt itse asiaan; viimeiset kuukaudet meillä on syöty luvattoman huonosti, lähinnä bisseä kipulääkkeiden ja vatsahaavanappien kanssa. Välillä joku LIDLin pakastepizza on sulostuttanut arkeamme, seuraavan kerran kun joku markan merkantti tulee kertomaan minulle, että kyllä kunnon kotiruokaa ehtii aina tehdä, vedän tätä turpiin ja nappaan oikeisiin töihin mukaan painamaan vähän lattialankkua vasoihin tai sutimaan lateksia nurkkiin. Perkele.

Perjantaina lopetin viimeisimmän, rapiat kolme viikkoa jatkuneen non-stop duuniputken ja kurvasin Lauttasaaren S-markettiin (täytyy muuten antaa propsit  HOK/Elannolle, kun uskaltavat näinkin reilusti palkata vammaisia; Larun ässässä on pelkästään kuuromykkiä töissä kassoilla!) havainnollistin rouvakullalla ilmein ja elein kuinka mieleni tekee kunnon barbaarisafkaa kera haitallisten transrasvojen. Päädyimme tekemään "hampurilaisia" (ai että korpeaa käyttää näitä vakiintuneita nimityksiä) marketin grillibroilerista ja muista.

Tarvitaan:
1 kokonainen grillibroileri, siis semmoinen kaupassa paistettu KYPSÄ kanannäköinen juttu.
1 suomalainen pullaleipä eli RANSKANLEIPÄ
2 tomaattia
1 isosipuli
Pari desiä Sweet Baby Ray's honey chipotle BBQ-saucea (voi toki tehdä itsekin)
Chiliä, chilikastiketta
Majoneesia, chilillä tai ilman. Tai hampurilaiskastiketta
Cheddaria, oikeaa mallia. Ei sitä kirkkaan oranssia syylarinpaikkausmassaa.
Bisseä

Kampea kotiin, avaa kalja, ota pitkä huikka.

Heitä kertakäyttökumihanskat käpäliin jos on, minulla sattui olemaan. Renssaa kana sormin pieniksi paloiksi isoon kulhoon. Kaada päälle BBQ soosia ja mausteet, sekoita käsin reilusti ja jätä vetäytymään toviksi. Itse join pari Koffin punaista ja luin Wallanderia, eli broisku tekeytyi ehkä tunnin.

Viipaloi sipulit ja tomaatit, vuole cheddarista siivuja, leikkaa ranskanpullasta juuri-ja-juuri leivänpaahtimeen mahtuvia siivuja ja paahda ne kevyesti.

Väännä uuniin 220 astetta, ylägrillivastus päälle. Laita uuninkestävä valurautapannu liedelle, kuumenna ja lisää 35g voita (oikeaa voita!!!!!). Heivaa broisku pannulle ja kääntele kunnes uuni on valmis. Karamellisoi broiskuressukkaa 15-20 minuuttia uunissa välillä panosta käännellen, tällä välin aseta leipäsiivut (6-8) uuninpellille, voitele ne paksulti haluamallasi soosilla, asettele tomskusiivut tämän päälle. Nosta pannu pois uunista ja lusikoi karamellisoinutta kanaa leiville. Päälle sipulit, joiden päälle cheddar. Uunita leivät kunnes juusto sulaa. Nauti haluamasi bissen kera.



* Havaintojeni mukaan kaksi kuukautta on keskimääräisen ihmisen muistihorisontti triviaaleissa asioissa, kaikki muu on taikuutta.

Herra varjele

Olen nyt kuukauden verran ollut käymättä chilifoorumi.fi keskustelupalstalla poltettuani lopullisesti päreeni foorumin yleiseen tason laskuun. Tuokin informaation mekka on rapautunut aivan onnettomaksi luulosanakirjaksi.

Vaan keskustelulaudat ovat usein käyttäjiensä näköisiä, tässä tapauksessa kretiinien.

Pikainen silmäys paljastaa jonkun pilviveikon diggaavan sinapista niin kovasti, että on syönyt purkillisen kokonaan au naturel. (http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=11235.msg266691#msg266691). Upeaa. Uljas uusi maailma. Mitäköhän seuraavaksi? Joku paskantaa housuihinsa ka tekee asiasta lehtiartikkel... Ai niin.

Mitäs muuta.. Aloittelijain osiossa oli ns. Kysy Kärsältä-ketju. Aloittelijat kysyivät ja nimimerkki Kärsä vastasi. Noh, nykyään ketjun nimi voisi olla "Kysy jotain todella helvetin idioottimaista, niin palstalla notkuvat työttömät jotka ovat käräyttäneet aivonsa keksivät sinulle vastauksen."

http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5592.msg266688#msg266688

Jumalauta. Minä olen ollut Amicalla kokkina, joten todella tiedän miltä paska näyttää, mutta täytyy sanoa, että nimimerkki Sorriin raapustukset ovat sellaista kamaa, että jos sitä saisi jäätelönä, niin maku olisi "nougat & kakka".

Noh, foorumit ovat usein käyttäjiensä näköisiä. Ja työttömille häviäjille ei pitäisi myydä internetyhteyksiä lainkaan, sillä he pilaavat koko tiedon valtaväylän.

No voihan nenä..

Dodih. Ainakin Lumialla pääsee muokkaamaan bloggeria selaimen kautta!

Piti alkuun vain heittää twitterissä, mutta en viitsinyt, etteivät viherliberaalit menettäisi yöuniaan.

Minua on jo tovin harmittanut suuresti viestimien ja sosiaalisen median sairastama solidaarinen pöhötauti. Tiedättehän? 90-luvulla koko Suomi oli TUKEHTUA Timo T.A. Mikkosen ihailuun (ynnä Golden Raxiin sekä muodikkaisiin Coffee shoppeihin). Nyt näin laman alla meitä kuoliaaksi verotettuja, pitkäaikaisvittuuntuneita, alempaan keskiluokkaan kuuluvia työn sankareita on ryhdytty ahkerasti muistuttumaan kuinka mahtavan hyvin meillä asiat onkaan. Pureudun nyt muutamaan epäkohtaan jotka ovat viime aikoina saaneet minut liki repimään ihokkaani harmistuksesta.

1. Docventures eläintenoikeuksine tms.
Kautta aikain on normiryhästä kusetettu elintarvikejättien toimesta. Juo MAITOA, Teemu Selännekin juo, puoli kiloa päivässä ja muuta. Luuliko joku oikeasti, että se keltaiseen tänään upotettu broilerimömmö oli ns. hyvää safkaa? Entäs jauheliha? Kuinka kaikkein lyhimmällä säilytysajalla varustettu tuote, joka on monimutkaisin tuottaa, voi olla kaupan halvinta lihaa? Ei voi.

Suomalainen sarvikuono on jaloillaan äänestänyt kivijalkakaupat nurin, körötellessään ossuuspankin omistamalla perhehelvettimallin sakemannilla Prismaan ostamaan marinoitua broileria.

Luuletteko te oikeasti, että maailmasta tulee parempi paikka jos 3% Suomen kansasta sanoo Facebookissa välttävänsä lihaa (eli ostaa kasvisgrandiosan) lokakuussa? Ja paskat. Hyvää omaatuntoa junttiläskeille yhden klikkauksen hinnalla.

2. Lihaton lokakuu
Liha on pahasta koska syy X.
Lihansyönti on vähän niinkuin tupakointi, kukaan ei pysty TARKASTI ja TODISTETUSTI näyttämään, että kumpikaan olisi vaarallista, mutta auta armias jos puhut todella hyvästä pihvistä - sinut hirtetään munistasi!

Suomen lihakarjatuottajat ovat varmaan kov...eikun paskat ovat.

Kovimpia faktoja mitä pöytään lyödään, on että miljaardi ihmistä elää hyönteisillä ja se on meidänkin tulevaisuus koska ilmastonmuutos, väestönkasvu, syöpä, lihaonpahasta, kasvihuoneilmiö, ja niin edelleen.

Totuus on kuitenkin, ikävä kyllä, että 99% tuosta miljardista syö ötököitä olosuhteiden pakosta. Ei siksi, että kasvihuoneilmiö, lihapahasta tai edes siksi, että läskeillä suomijunteilla olisi huono omatunto, vaan siksi että jossain päin maailmaa ihmiset nyt vaan sattuvat lisääntymään tavallista kovemmin ja safkaa ei ole. Jos tämä miljardi kolmannessa maailmassa saisi valita, 99% heistä vetäisi euron juustoja ja ajaisi pankin omistamalla Audilla.

3. Meillä Suomessa on asiat hyvin ja meidän tulee olla kiitollisia tästä.
Kaikki on suhteellista, kun katsoo vanhus-, vammais- ja sairaanhoitoa voidaan nimetä jo aikamoinen prosentti kansastamme paarialuokkaan.

Mitä tulee naurettaviin vertauksiin Suomi vs. Stan- tai Afrikan-maat hyvinvointikeskustelussa, niin onko suomalainen yhteiskunta todellakin jonkun arpapelin tulosta? Kiittäkäämme esi- ja isovanhempiamme nykyisestä sivistyneestä yhteiskuntarakenteesta. Lähi-Idässä on tapeltu jo 2000 vuotta putkeen ja Intia on ollut ja tulee aina olemaan takapajuinen kehitysmaa jossa naisilla ei ole oikeuksia, ei vailla me kuinka laittaisimme rahaa Unicefin säästöpossuun.

Stan-maista en edes aloita.

4. Kommarit ja viherpiipertäjät ja se jatkuva ininä

Tässä teille: EI OLE OLEMASSA MITÄÄN KAPITALISTISTA SALALIITTOA, TYHMÄT JA SAAMATTOMAT TULEVAT AINA KANSOITTAMAAN MATALAPALKKA-ALOJA. NALLE WAHLROOS JA JYRKI KATAINEN EIVÄT OLE HENKILÖKOHTAISESSA VASTUUSSA SIITÄ, ETTÄ MENIT TILAAMAAN HOBBYHALLISTA PLEISSTEISSÖN KOLMOSEN VAIKKA OLET TYÖTÖN 40-VEE OPISKELIJA JA NYT SE PLEILLA ON ULOSOTOSSA.