Poronlihapyörykät ja uunijuureksia

Tämmöistä tuli veivattua. Oli pakkasessa poron jauhelihaa ja Prismasta sai juureksia halvalla.

Uunijuurekset:
1 isohko bataatti
2 punajuurta
8 valkosipulinkynttä
6 kiinteää perunaa
2 porkkanaa
Suolaa, mustapippuria, oreganoa
3 rkl hunajaa
vajaa desi punaviiniä

Kuori/pese/tee mitä ikinä teetkin juureksillesi ennenkuin syöt ne. Kuutioi kaikki särmästi n. sentti-kertaa-sentti-kertaa-sentti kuutioiksi. Oikeasti ei ole niin tarkkaa. Valkosipulinkynnet voi vain puolittaa. Lado juurekset uunivuokaan. Mausta mustapippurilla ja karkealla merisuolalla, itse laitoin suolaa sen verran, että kouranpohja peittyi juuri ja juuri. Sitten tirsutin pullosta arviolta kolmisen ruokalusikallista hunajaa koko roskan päälle, lopuksi hulauttelin punaviinin päälle.

Koko vuoka uuniin 200 astetta.  Juureksia on hyvä hämmentää varttitunnin välein, alustava paistoaika on n.45-60 min.

Sitten me valmista lihapullat!


Pullamassa:
~400g poron jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl ranskankermaa
Vajaa desi korppujauhoja
Suolaa, mustapippuria ja ripaus chilijauhetta

Hienonna sipulit ja yhdistä korppujauhon, munan ja ranskankerman kanssa. Anna turvota pulska vartti. Sotke sekaan jauheliha valitsemallasi tavalla, itse taisin käyttää sähkövatkainta.

Anna maustua tovi, vajaa kymmenen minuuttia ja paista pieni koepulla. Tai älä paista jos olet yhtä itsevarma kuin allekirjoittanut.

Boltseja!

Kun veivaat lihapullia, hyvä kikka on ottaa laakea vesiastia työtasolle ja aina parin pullan välein kastaa sormet veteen. Lihapullamassa ei näetsen tartu märkiin sormiin. Ruokaöljy käy myös, mutta koen veden siistimpänä vaihtoehtona. Pullista kannattaa myös tehdä mahdollisimman samankokoisia, jotta ne kypsyisivät samaan aikaan. Mitään "anopin versiota" ei kannata laatulihasta turata, tiedättehän; erikokoisia pullia joita ei ole taputeltu tiiviiksi. Lopputuloksena haljenneita lihakuulia joista puolet ovat palaneita ja puolet raakoja.

Lihapullien pyörittäminen on oikeasti helppoa ja nopeaa, ensimmäiset satatuhatta pullaa saattavat mennä harjoitellen, mutta sitten se lähtee suoraan selkärangasta!

Pyörittele n. pingispallon-golfpallon kokoisia pullia uuninpellille. Paista samaan aikaan uunijuuresten kanssa uunissa, laitoithan juurekset uuniin jo ennen pullien tekoa? Anna olla 200 asteen lämmössä 5-7 min, sen jälkeen alenna lämpöä 180 asteeseen.

Lihapullien kypsymisen voi todeta ns. "käänteisellä spagettimetodilla". Pasta on kypsää, kun se seinään viskattuna jää seinälle, lihapullat ovat kypsiä kun ne seinään viskattuna eivät jää seinään.

Vitsi vitsi. Oikeasti pullat ovat suunnilleen vartissa valmiita. Kokeilemalla selviää.

Kastikkeeksi valikoitui tällä kertaa ihan vain ruskea kermakastike, tosin ryyditin sitä jauhetulla viher- ja rosépippurilla sekä pullamassata ylijääneellä ranskankermalla!

Bon Jovi!

Ananaskirsikka

Eli tarkemmin ottaen Physalis Peruviana. Tämä koisokasveihin kuuluva koristeellinen marja(?) on myrkytön, terveellinen ja hyvänmakuinen. Chilin lähisukulaisena sitä on tietenkin ilo kasvattaa ja kuulemani mukaan se ehtii myös tehdä satoa Etelä-Suomen lyhyehkössä kasvukaudessa, taimet pitää tosin esikasvattaa hyvissä ajoin.

Kuvassa näkyvät taimet on laitettu itämään joulukuun puolessavälissä, siemenet otin ihan kaupan ananaskirsikoista, niitä tuntuu olevan tuhansia per marja. Marja kannattaa halkaista terävällä veitsellä ja sen kärjellä raapaista leikkuupinnoista näkyvät pienen pienet siemenet, parilla raapaisulla saa jo kymmeniä siemeniä jonka pitäisi riittää kenelle tahansa.

Idätin siemeniä samassa mullassa jossa kasvatan chilejäkin, elikkä turvepitoisessa kukkamullassa. Idätys olikin jännää hommaa, koska en tiennyt ananaskirsikan elämänkaaresta yhtään mitään, piti vain toivoa, että marjat olisivat olleet tarpeeksi kypsiä. Chileissähän raakojen palkojen siemenet eivät idä ja kasvista irroitetut, keinotekoisesti kypsytettyjen palkojen siemenet itävät selvästi huonommin kuin kunnolla kypsyneiden palkojen. Oltuaan mullissa n.14 vuorokautta, alkoivat liki kaikki ananaskirsikan siemenet pukkaamaan pientä häntää! Olin ällistynyt korkeasta itämisprosentista.

Taimia on nyt koulittu 3 kpl per kertakäyttömuki. Viikon tai kahden päästä ne koulitaan omiin pikkupurkkeihinsa joissa kasvu saa jatkua. Lannoitan niitä kuten chilejäkin, toistaiseksi. Joka toisella kastelukerralla pelkkää vettä ja joka toisella Nutriforten starttilannoitetta ohjeen mukaisella annostuksella.

Chilin kasvatusta vuonna 2013

Nimesin edellisen kasvatuskauteni Maailmanlopun kaudeksi, koska maailmanlopun piti koittaa kauden päätteeksi 21.12.2012. Vaan olinkin virheellisen mainonnan uhri, elämä jatkui normaaliin tapaansa. Ensimmäiset idätykset laitoin tosin jo marraskuun puolessa välissä, osin siksi että capsicum pubescens-suvun chilit itävät pitkään ja kasvavat hitaasti. Osan siemenistä idätin "varmuuden vuoksi", koska ei ollut takeita niiden itävyydestä. Hyvin kuitenkin itivät.

Tällaista pohdiskelua oli joulukuun 19. päivänä, postaan vähän myöhässä tänne blogin puolelle, tuumailua niin valoista kuin muustakin. Itsehän teen oikeita töitä, jossa ratkaisen oikeita ongelmia, sen takia onkin niin hauska naureskella kaikenlaisille, perseestään sohvaan kiinnikasvaneille, pellepelottomille ja mutufiilistelijöille.


Jännitys tiivistyy kun niskalenkkejä alkaa puskemaan mullista! Jotkut taimet ovat ehtineet jopa sirkkalehdille asti ja viimeistään nyt tulee varmistaa kasvien tuuheus sekä elinvoimaisuus; kuinka se tapahtuu? Tuulettamalla? Ei.. Tunkemalla Provadoa jokaiseen ruukkuun ja omiin sieraimiin? Ei.. Tuulettamalla lisää? Eii.. Entäs tekemällä tuuletin käyttäen tasavirtamuuntajaa ja hakkurivirtalähdettä ja muuttamalla tuulettimen pyörimissuuntaa? Ei todellakaan.

Mullan desinfiointikaan ei jeesaa, eikä fengshuit. Ja vaikka se aurinko nouseekin idästä, myös etelä-kiinan merellä, ei se täällä härmässä auta.

Tukevaan kasvuun tarvitaan muutama asia. Valo ja lannoitus. Myös lämpö ja jonkinlainen ilmankosteus on hyvästä, mutta nuo kaksi ensimmäistä seikkaa ovat tärkeimmät. Valo ja lannoitus on myös syytä pitää tasapainossa, sillä mitäpä kasvi tekee ylenpalttisella lannoitteella jos valonlähteenä on jokin surullinen tuikku.

Foorumia lukiessa, ja varsinkin ilman lähdekritiikkiä, saattaa pieni ihminen mennä aivan sekaisin. Kun kasvatellaan kurkkuja, tomaatteja, tupakkaa tai perunaa, ei valonlähteellä ole juurikaan väliä. Mutta kun kasvatetaan chiliä niin jostain helvetin syystä valoja pitää olla vähintään kaksi erilaista, toinen kukitukseen ja toinen kasvuun. Tämähän on huumepuolen hommia ja kuuluu chilinkasvatukseen ainoastaan jos välttämättä tahtoo tehdä asiat vaikeimman kautta. Kun panostetaan tehoon, voi värilämmöt periaatteessa unohtaa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että mieluiten "yli neljäkilosia lamppuja". Ja jos ei ole likviditeettia ostaa huumeita, kannattaa jättää käyttämättä.

Lamppuja on myöskin jos monenmoisia, moni tekee itse, moni hakee romikselta, toiset kaupasta ja loput tekevät itse aivan saatanallisperkeleellisellä vaivalla. Itseänihän moinen naurattaa, kun tiedän käyttäväni lamppuja tasan taimikasvatuksessa ja tuikkujen makaavan komerossa 9kk vuodesta. Kuvassa näkyvät viritykset on kasattu löytö-osista, sokeripalan ja koskettimen olen ostanut joskus vuosia sitten. Lamppuina on 30W ja 36W ESL, värilämmöt 4000K ja 5500K.

Itsehän olen työturvallisuusalan rautainen ammattilainen ja valaisimet on rakennettu PeTu-menetelmää käyttäen. Kasvatusfoorumilla ihmiset muistavat ahkerasti varoitella kaikenlaisten sähkökytkösten ja viritysten vaarallisuudesta, mutta itse olen aina luottanut rehelliseen maalaisjärkeen ja oivaltamiseen. Mikäli arveluttaa tehdä kodin sähkötöitä tai viritellä vesiviljelyjärjestelmiä, tee yksinkertainen testi:

1. Mene kylppärin/eteisen peilin eteen.
2. Katso peiliin.

Jos peilistä näkyy idiootti, niin homma on selvä. Älä koske mihinkään työkaluihin, mene takaisin sohvalle.

Tässä vielä pieni tsekkauslista, ettei tartte jälkikäteen huudella!

- Ei vedonpoistoa
- Ei maadoitusta
- Tehty humalassa
- Käytetty ei-asianmukaisia työkaluja
- Kytketty humalassa märkätilaan

Sokerina pohjalla mainittakoon, että pistin vielä tupakaksi chilien välittömässä läheisyydessä!

Melkein lasagnea

"Hehei! Sehän on puolivegelasagnea!" Näin huudahti ystäväni kun kuuli safkasta. "Lasse" on herkkuruokaamme ja sen säilyvyys on erittäin kyseenalaista kahden herkkusuun kotona, päätin jatkaa "kalliita" raaka-aineita, kuten jauhelihaa, vähän halvemmilla kuten herkkusienillä ja soijarouheella. Sain kuin sainkin jättiläisvuoan täyteen, siitä syö kaksi ahmattia pari päivää.

- 400g jauhelihaa
- Paketti täysjyvälasagnelevyjä
- 2 isosipulia
- 12 valkosipulinkynttä
- Isopurkki herkkusieniä viipaleina ja paloina
- 1½-2dl tummaa soijarouhetta
- 1 tlk tomaattimurskaa
- 1 tlk tomaattipyrettä
- 3 dl punaviiniä
- 2 rkl siirappia
 - Mustapippuria, suolaa, oreganoa, basilikaa
- Pussi mozzarellaraastetta (pizzajuustokin käy, kunhan et osta sitä X-tra pizzajuustoskeidaa)

Valkokastike
~ 9dl maitoa
~ desi vehnäjauhoja
~ 90g rasvaa, mieluiten voita mutta itse käytän voita ja rypsiöljyä 50/50 suhteessa.

Avaa herkkusienitölkki ja kaada liemi passeliin astiaan, eli tietenkin litran rosterimittaan. Kaada soijarouhe nesteen sekaan turpoamaan vartiksi.

Hulauta oliiviöljyä isoon kasariin, laita pannu kuumenemaan ja hienonna sipulit. Kuullottele sipuleita tovi ja lisää tomaattipyree. Paistele tätä sotkua vielä tovi ja lisää turvotettu soijarouhe. Tössöttele hetki ja ota huikkaa oluesta jonka avasit samalla hetkellä kun väänsit lieden päälle! Lisää punaviini, siirappi ja mausteet. Kun seos on tovin kiehahtanut, kippaa herkkusienet ja tomaattimurska pannuun. Siirrä sivulevylle hautumaan.

Sillä välin kun tomaatti-sieni-soijarouhe-kastike hautuu, ruskista jauheliha pienissä erissä. Paitsi tietenkin jos sinulla on taivaanlahja Swiss Diamond, teflonpinnoittamaton teflonpannu, pannu joka potkii termodynamiikan peruslakeja perseelle niin lujaa, että näillä on pakarat niskassa! Swiss-homo-diamondiin voit laittaa sen työkkärirahoilla vuosi sitten ostetun LIDLin tarjousjauhelihan suoraan pakkasesta!

Ja paskat, meinasin innostua kun pitkästä aikaa luin chilifoorumia, tuota analfabeettie ja imbesillien foorumia.

Mihin jäin.. Niin, ruskista lihat pienissä erissä ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Anna edelleen hautua ja ryhdy veivaamaan valkokastiketta.

Sulata voi kattilassa (ja voit lämmittää maidon mikrossa). Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!

Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.

Bechameliä saa nykyisin myös purkissa ihan Alepastakin, joten kaikki uusavuttomatkin voivat nauttia italialaisesta makumaailmasta.

Nosta valkokastike syrjään, mutta anna jauhelihahässäkän hautua edelleen matalalla lämmöllä. Nauti kaksi olutta ja lue hyvää kirjaa.

Kahden bissen jälkeen kasaa lasselevyt, jauhelihahässäkkä ja valkokastike kerroksittain isoimpaan uunivuokaan mitä löydät. Meillä tästä satsista tulee sellainen 32cm x 24cm x 5cm-vuoka aivan täyteen. Laita valkokastiketta sen verran niukasti kerrosten väliin, että saat lopuksi vedettyä ylimmän kerroksen aivan tyystin sillä. Viimeisen lasagnelevykerroksen jälkeen ei tule enää jauhelihakastiketta.

Jätä juusto toistaiseksi laittamatta!

Onhan uuni ollut jo tovin päällä? Hyvä Eli 180 astetta ja 45 min. Tämän jälkeen sammuta uuni ja peitä vuoka foliolla, mutta jätä vuoka kuumaan uuniin. Anna vetäytyä 2-3 tuntia jonka jälkeen poista folio ja lisää juusto. Nosta nyt lämpö 200 asteeseen ja ota vuoka pois uunista kun mozzarella alkaa ottamaan väriä. Anna vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.

Sitten vaan nauttimaan, bon jovi!

Papupataa

Tämä resepti on tavallaan varastettu serkuiltani, tavallaan, koska en ihan muista mitä serkut laittoivat omaan pataansa! Pavut ovat kuitenkin hyvää ja halpaa ruokaa ja kiitos LIDLin meillä on edullista chorizoakin saatavilla. Jotenka siis.

Tarvitaan.

2 isosipulia
Kokonainen valkosipuli
Paketti pekonia
3-5 braatwurstia
Kämmenen mittainen pätkä chorizoa
Tölkillinen kikherneitä
Seuraavat tölkilliset papuja;
- Valk. pavut tomaattikastikkeessa
- Ruskeita papuja liemessä
- Kidney-papuja chilikastikkeessa
- Papu-salsa-mix (tai sitten toinen tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)
Tölkki tomaattimurskaa & pikkutölkki tomaattipyrettä
Desi punkkua
1 rkl siirappia
Mustapippuria, suolaa
3tl curryä
2 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tulista paprikajauhetta
2 tl punaista tandoorijauhetta
Tarpeeksi chiliä ja tabascoa

Aloita kuutioimalla sipulit ronskisti, hienonna myös valkosipulit (muistatko miten kätevästi kuorit koko valkosipulin kerralla sekunneissa?) Nostele sipulit syrjään ja kuutioi pekoni.

Tässä vaiheessa laita kikherneet ja suolaliemessä olleet ruskeat pavut lävikköön valumaan, huuhtele se harmaa, pahanmakuinen, liemi niistä pois.

Nosta liedelle pannu ja iso uuninkestävä valurautakiulu tms. pata. Paista pekonikuutiot pannulla ja siirrä ne rasvoineen pataan. Ryhdy kuumentamaan tätä uuninkestävää kattilaa (sotilaskypärä käy jälleen jos niikseen tulee). Kun pekoni rupee jälleen tirisemään rasvassaan, hulauta pataan loraus oliiviöljyä ja sipulit. Kuullottele sipuleita kaikessa rauhassa kunnes kokonaisuus alkaa näyttää herkulliselta, tällä välin pieni braatwurstit sellaisiksi senttisiksi paloiksi ja viipaloi chorizo n.2mm siivuiksi. Lisää nämäkin kattilaan.

Kuullottele tovi ja lisää tomaattipyree pataan. Kuullottele tätäkin pieni hetki ja heivaa kuivamausteet sekaan. Pyörittele aikaansaatua panosta muutama minuutti samalla olutta juoden, lisää sitten punaviini ja siirappi. Kun punkku on kiehahtanut, heivaa valutetut kikherneet ja pavut kattilaan. Kippaa sekaan loputkin pavuista, kuumenna ja lopuksi nosta pata kannella peitettynä 110 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi.

Nauti hapankaalin ja smetanan kanssa!

Glaiduu jouluu!

Vaan sunkin himaan! Muistakaa tsiigaa eldiksen perään, ettei muutu buliks fleggikseks.

Hampurilai..tai jotain

Tällaista syntyi eilen. Jäin kaupassa miettimään hampurilaisten "vaikeinta" osaa, eli pihvin tekoa paistamisineen yms. jostain syystä en muista koskaan kokeilleeni hampurilaista jossa pihvi olisikin alkuperäisessä muodossaan - jauhelihassa!

Vähän sottainenhan tämä on, onneksi lihanrippeet on helppo muurata hampurilaiskastikkeen ja cheddarin avulla!

Kuvista voi kukin päätellä raaka-aineet ja tekotavan. Jauhelihan paistoin ihan normaalisti, mutta maustoin sen reilulla valkosipulilla, mustapippurilla, juustokuminalla, korianterijauheella, savupaprikajauheella ja tietenkin chilillä.

Amerikoissa tämmöinen hamppari taitaa olla ihan peruskauraa, nimi pitäisi kaivaa jostain.

Minä laitta se tomaatti tähän amerikkakastike päälle, eh?

Ei se ole siinä, että se liha ei pysy! Sinä laitta se majonesi sinne liimaksi!

Sinä ei nyt aloita se itku sipulipulista, laitta sinne!

Sitten laitta se cheddar ja kolmesata astetta grillivastuksen alla!

Se on siinä, puolen tunnin kuluttua me valmista uusi!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin!

Kookoslettuja ja siirappi-vaahterasiirappi-jaloviina-siirappi

Aika siirappista! :D

Kookosletut syntyvät totuttuun lettumeininkiin;

2dl kookoskermaa
1dl maitoa
1 muna
Ripaus suolaa
1rkl sokeria
Jauhoja tarpeeksi

Kaikki sekaisin ja paistetaan kuten aina. Käytin paistorasvana ½ voita, ½ kookosrasvaa.

Kun letut on paistettu, pannulle nakataan nokare (½ rkl) voita. Annetaan sulaa. Päälle kaadetaan pari ruokalusikallista siirappia, saman verran vaahterasiirappia ja 4cl Jaloviinaa. Kiehautetaan kasaan ja lusikoidaan lättyjen päälle.

Reuben sandwich

Mitä helvettiä? Kolmas voileipäresepti putkeen?

Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.

Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..

Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!

Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".

Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.

Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!

Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa

Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.

Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.

Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.

Taas aamiaisleipiä

Ei mitään erikoista, korkeintaan vaihtelua arkeen.

Pari viipaletta hyvää maalaisleipää
4 valkosipulinkynttä
Hyvää makkaraa, tässä tapauksessa chorizoa
Tomaatti
2 kananmunaa
Habanero-tabascoa
Suolaa, mustapippuria

Paista kananmunat yhdeltä puolelta, mausta suolalla, pippurilla ja habanerotabascolla. Nosta syrjään.

Huuhtaise pannu ja nosta kuumenemaan, kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ne nopeasti pannulle. Paahda niitä parikymmnetä sekuntia ja lorauta reilu desi hyvälaatuista oliiviöljyä pannuun. Freesaa valkosipuleita öljyssä tovi, mutta älä anna ruskistua. Paista leipäviipaleet toiselta puolelta pannussa rapeiksi.

Nostele leipien päälle ohuita tomaattisiivuja, näiden päälle makkaraa ja lopuksi munat koko hoidon päälle. Nauti kahvin kanssa.

Vakuuttavampaa safkaa helpommalla

Oh la laa!

Näyttääkö hyvältä?

Kun puhun aamiaisleivistä, luuletko todellakin, että tarkoitan jotain muovipussipolakasta leikattua känttyä jonka päällä on jahtimakkaraa ja kevyt-emmentalia?

Sillä välin kun leivät paahtuvat ja kahvi tekeytyy, freesaan äkkiä yhden sipulin ja kourallisen tuoreita sieniä (suppilovahveroita tässä tapauksessa) pannulla. Maustan tämän massan suolalla ja mustapippurilla.

Varsinainen kikkailuosio muodostuu kananmunien paistamisesta ja leivän kasaamisesta.

Osta stanssisarja. Ihan oikeasti. En muista olenko tässä blogissa hehkuttanut stansseja, eli ympyrämuotteja, metallirenkaita, tarpeeksi? Niillä voi tehdä vaikka mitä, alkaen täydellisen pyöreistä pipareista loppuen california-cuisinelle ominaisiin kammottaviin torneihin. Tässä tapauksessa kananmunat paistetaan stanssin sisällä jotta saadaan täydellinen, leivän päälle asettuva, pyöreä muna.

Äläkä suotta voitele leipää voilla, komppaa sipulin makeutta levittämällä leivälle smetanaa! Ja kansa hurraa!

Ja kuten nimimerkki Mooms huomautti, stanssin sijasta voi (ja ehkä kannattaakin) käyttää ~1cm korkuista paprikarengasta jonka sisällä muna paistetaan. Samalla saa annokseen pirtsakkaa väriä.

Valkosipulin kuoriminen

Kuulutko siihen kansanosaan jonka mielestä valmisvalkosipulimurska on ihan OK kamaa? Puhun nyt siitä lasipurkissa myytävästä harmaasta p*skasta joka maistuu enimmäkseen hapettumisenestoaine E300:lle. Onko valkosipulin kuoriminen ja hienontaminen liian vaikeaa? Ehkä et ole ansainnut kunnon ruokaa?

Valkosipuliahan ei vedetä pusertimen läpi. Valkosipuli on herkkä tuote ja sitä ei todellakaan tirsuteta jonkin anopin ennakkoperintökeittiökinkulan läpi - EI! Kynnen kuoritaan, läimäistään veitsen lappeella hivenen rikki ja hienonnetaan terävällä veitsellä.

Kuoriminen on perinteisesti ollut valkosipulin työstämisen hitain ja ikävin osa, ei enää.

Meinasin tehdä oikein hienon videon havainnollistamaan tätä ihmettä, reggaemusiikilla ja lopputeksteillä ja kaikkea. Mutta anti olla, tässä on sellaista oivaltamisen iloa kun kokeilee itse.

Faijani löysi jostain netin syövereistä ameriikkalaisen videopätkän jossa joku, jopa minua tuhdimpi setä, kuorii kymmenen valkosipulinkynttä kahden rosterisen keittiökulhon avulla. Kikka on näppärä jos kädet on sitä kokoluokkaa, että koripallon voi nostaa yhdellä kouralla. Tavalliselle ihmisille riittää se peruskattila, jossa potutkin keitetään.

Voi olla, että tempaisen videon eetteriin. Voi olla, etten jaksa.

Riko valkosipuli, ota haluamasi määrä valkosipulinkynsiä ja nakkaa ne 3-4l kattilaan. Laita kattilaan kansi päälle, nappaa kahvoista kiinni ja pidä peukaloilla kansi paikoillaan. Ravista kattilaa voimallisesti ylös-alas muutaman sekunnin ajan, siten että kuulet miten kynnet kimpoilevat kattilassa. Kumoa sisältö leikkuulaudalle ja ihmettele kuinka kynnet ovat maagisesti kuoriutuneet.

Kasvislisäkettä hapankaalista ja paprikasta

Tämmöistä reseptiä pyörittelin pari viikkoa päässäni. Ystäväni on vam...siis vege. Öh...siis kasvissyöjä (tosin kala menee) ja aina toisinaan pohdimme isolla seurueella mahdollisia ruoka-annoksia lisukkeineen. Tällaisina hetkinä minua korpeaa syvästi, etten äkkiseltään keksi mitään hyviä kasvisruokareseptejä. Täytetyt zuch...siis kesäkurpitsat, täytetyt paprikat, hernemaissipaprikapizza, sienimunakas ja jollain mössöllä täytetyt uunitomaatit ovat jotenkin niiiiiin passé, ettei moisia voi vakavissaan edes ehdottaa.

Mutta takaisin tähän reseptiin!

Tarvitaan:
2 suippopaprikaa (tai paprikaa)
4 ramekiinia (muistatko ne, jotka ostit kuin luit täältä euf cocottes-reseptin?)
1 pieni sipuli, shalottisipuli käy mainiosti
1 valkosipulinkynsi
Reilu 1dl hyvää goudaraastetta
2-3 tl ranskankermaa
Pari tuoretta chiliä (itse käytin yhden ison Turbo Puben)
Vajaa desi hapankaalia

Pese suippopaprikat hyvin, tyhjennä siemenistä ja viipaloi ramekiinivuokien korkuisiksi. Joudut todennäköisesti halkaisemaan paprikarenkaat ja jatkamaan niitä, jotta ne asettuisivat vuokiin tasaisesti.

Hienonna sipulit ja chili, yhdistä hapankaalin ja juustoraasteen kanssa. Nostele tätä sekoitusta paprikarenkaisiin siten, että ne ovat puoliksi täynnä. Nosta jokaisen renkaan keskelle vajaa teelusikallinen ranskankermaa. Mustapippuroi ja suolaa tämä välikerros kevyesti. Täytä paprikarenkaat loppuun ja laita vielä pinnalle pikkunokare ranskankermaa (sekä suolaa ja mustapippuria).

Kypsennä puolisen tuntia 180 asteisessa uunissa. Tarjoa minkä tahansa kera joka maistuu, itse tein samalla vaivalla uunilenkkiä.

Syksyinen makkarapata

Heti alkuun kerrottakoon, että tämä resepti on sielunsa velkaa Hese Hyvärisen kamikazepadalle, joka julkaistiin muistamani mukaan keittokirjassa Läskiksi meni, raavas mies. Peruspohja on nähtävissä rivien välissä, mutta lievää "päivitystä" on tapahtunut, onhan nyt jo kuitenkin vuosi 2012 ja raavaimmatkin heteromiehet ovat kellahtaneet lievästi metroseksuaaliin suuntaan. Toisin sanoen, makkarapadassa on nykyään myös kasviksia, eli heiniä, eli pupunruokaa. Päivitin reseptiä myös tuontimaustekasvien saralla, nyt mukana on myös chiliä! Itse olisin laittanut lempparichiliäni "Turbo Pubea", PI 585267, mutta kun mokomat eivät ole suostuneet kypsymään! Kun laitan tuohon reseptiin "chili" niin mikä tahansa laadukas, paksulihainen chili kelpaa, itsellä tällä kertaa kolme Aji Omnicoloria sekä yksi Cajamarca.

Tämä on niitä reseptejä joita rakastat jos arvostat pätkääkään karkeita tilavuus- ja painoyksiköitä. Sellaisia kuten nyrkillinen, hatullinen ja kaljapullon verran. Reseptin kaikki ainekset on tarkoitus pilkkoa krouvisti sellaisiksi omaa peukaloa pienemmiksi paloiksi. Nälkä sanelee, pienemmät kappaleet kypsyvät nopeammin. Laiska ja vastikään tankannut metros...raavas mies tyytyy halkaisemaan perunat ja nakkaamaan HKn sinisen kokonaisena pataan.

Huom! Mikäli reseptiä lukiessa sinulle tulee mieleen käyttää jotain "juoksevaa ruokarasvaa" voin sijasta tai nenäsi nyrpistyy olut & snapsi-kommentista niin voin toki tarjota sinulle yhden tai jos toisen vaihtoehdon.

Peukalon leveys voita
Hatullinen perunoita
Kourallinen porkkanoita
2 lenkkiä makkaraa
Kaksi nyrkinkokoista sipulia
Niin paljon valkosipulinkynsiä kuin kouraan mahtuu
1 punajuuri
1 palsternakka
1 pullo pilsneriä eli ykkösolutta
Fingerporillinen lipstikkaa
Kouranpohja mustapippureita ja suolaa
4 chiliä

Heitä voi sotilaskypärää isompaan kattilaan, laita lämpö puoliteholle.

Halkaise sipulit, halkaise puolikkaat ja pilko nopsasti n. senttiseksi kuutioksi, heivaa pataan.

Läimäyttele valkkareita veitsen lappeella ja hennon väkivaltaisesti silppua kuoritut kynnet, heivaa pataan.

Pilko makkarat ja heivaa pataan. Muista maistella ahkerasti, jotta voi mennä takuuseen makkaran laadusta!

Komenna vaimo tai lapsi hämmentämään pataa.
Pilko loput veget (jotka toivottavasti vaimo/lapsi on kuorinut hetkeä aikaisemmin) ja arvaatko? Heivaa ne PATAAN!

Heivaa mausteet pataan ja kaada ykkösolut sekaan. Lisää vielä kuumaa vettä siten, että tuotteet juuri-ja-juuri peittyvät. Kiehauta, nosta pataan kansi ja siirrä uuniin hautumaan ronskiin sataan asteeseen tunniksi - kahdeksi.

Tarjoile syviltä lautasilta hapankaalin ja smetanan kera. Ruokajuomaksi käy jääkaappikylmä olut sekä pakastekylmä snapsi.

Stoli-pullosta on tullut vakiorekvisiittaa.