Tänään nuha ja kröhä vaivasivat, en viitsinyt mennä töihin rehkimään kun siellä oli oikeakin työmies (putkari) töissä.
Piti lääkärinkin soittoa odotella.
Kelasin rentoutua ja mennä ulos valokuvaamaan lintuja, meidän pihalla pyörii sellainen varpusjengiksi ristimäni varpusjoukko joka leikkisästi kylpi hiekassa, kun saavuin autolla takaisin kotiin lainakolmijalan kanssa.
Luontokuvaus saattaa olla kalliskin harrastus, laadukas kolmijalka ja kunnon teleobjektiivi maksavat maltaita. Minä olen oikaissut lainaamalla nämä. Kameran rungon sain kaverilta ilmaiseksi.
Siinä vaiheessa kun sain ulkovaatteet päälle ja pääsin kaluston kanssa ulos, oli varpusten hiekkakylpyhetki päättynyt. Asetuin kadulle passiin ja zoomailin pensaikossa lymyileviä varpusia.
Varpunen on lintumaailman punkkari, se ei kumarra ihmistä eikä toisia lintuja. Missä vain on pullanmuruja pöydillä, on opportunistinen pikkuvarpunen niitä nokkimassa. Hätyyttelevää ihmistä lennetään kätevästi karkuun ja lykätään vielä paskat perään. Korkeasaaressakin varpuset vain menevät ja nokkivat toisten elukoitten sapuskat kupuunsa tyystin vailla kunnioitusta, oli kyse olisi leijonasta tai kotkasta niin varpunen ei pelkää. Tai sitten varpusilla ei ole mielikuvista.
Joka tapauksessa sojotin kadulla eri tyylikkäässä Kodakin valokuvausliivissä (ulkovalokuvaukselliset seikat aina ensin!) ja katselin lintuja. Pian jostain saapui harakka joka meni tutkimaan varpusten pesiä vähän turhankin uteliaasti, varpuset rökittivät harakkaa oikein kunnolla ja sitä näkyä seuratessani unohdin kameran tyystin ja keskityin hekottelemaan harakan kohtalolle.
Äskeisen tappeluepisodin missanneena päätin tehdä kuten kaikki menestyneet luontokuvaajat, huijata. Kettu saadaan syömään kärpässientä hieromalla siihen kissanruokaa joten kyllähän minä paria varpusta uunotan leivänmuruilla.
Nappasin himasta kuivaa känttyä, tarkensin kameran tiettyyn kohtaan kadulla ja murensin leipää siihen, välittömästi puussa pörhistelevien varpusten alle. Eikun odottamaan.
Saatanan varpuset nauroi mulle sieltä puusta!! Ne katto mua, leivänmuruja ja uudestaan mua. Mä olin bongannut vissiin koko Stadin ainoat gluteenitonta ruokavaliota noudattavat varpuset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti