lauantai 7. lokakuuta 2017

Muskan keikalla

Eilen mentiin Muskan keikalle Cactukseen Lemmyn ja Punkkari-Matiaksen kanssa. Ilta jätti ristiriitaiset fiilikset.

Pohjustimme laulajastaran keikkaa himassa oluella ja raa’alla ginillä, samalla kurkkasimme facetuutista että tapahtuma alkaa kybältä ja flabat kustantavat febosen.

Lippujen hinta oli aiheuttanut olkapäiden kohottelua, mutta olin kuullut pikkulintujen visertävän että Muska myy itse omat keikkansa, ilman ohjelmatoimistoa, ja että tämä saattaa selittää lippujen halpuuden.

Kampesimme tuttuun tyyliin mestoille vasta juuri ennen kybää, kävin K-marketissa sijoittamassa kehitysmaiden riistoon ostamalla tupakkaa ja samalla rikoin raheita pienimmiksi jotta pääsymaksut saataisiin kuitattua.

Ammuttiin ovista sisään ja jonkinlaisena isähahmona olin ensimmäisenä maksamassa konkkaronkkaa sisään, ojensin kybän jannulle, joka näytti huonolla tavalla Janne Porkan, Keke Rosbergin ja poolopaidan sekasikiöltä, ja murahdin ”kaxflabaa”. Jeebo ryhtyi änkyttämään jostain lippuhinnasta ja sanoi, että femman flabat olivat ennakkomyynnissä ja tänään kun on showtime, niin flabat ovat kybän per kipale.

Tsiigasin jannuoletetun nihkeän käpälän viitoittamaan suuntaan, kun tämä puhui lippujen hintojen muuttumisen tiedottamisesta, ja totesinkin että tosiaan ovessa oli hivenen pelikorttia suurempi, repaleinen ruutupaperilappu johon oli käsin tuŝŝikynällä sutattu ”liput 10€”.

Hätähän ei ollut suuri, sillä olen leppoisa sunnuntailapsi ja ulkoisten attribuuttien jumalat olivat puolellani, joten tokaisin parhaalla radiotiskijukkaäänelläni tälle mikättimelle; ”ttu mua kiinnosta sun ennakkomyyntis. Täs on rahat kahteen lippuun”.

Heppu nieleskeli hetken ja löi laput kouraan. Varmistaakseni että pääsisin tämän nu-malen bestislistalle, osoitin perässäni viipottanutta Punkkari-Matiasta ja ilmoitin, puhaltamalla samalla gininhajuista ilmaa lippukassavastaavan naamariin, että hän on samaa seuruetta ja maksaa lipusta myös vain femman.

Keikka oli tavallaan hieno ja tavallaan pettymys. Ravintolassa oli toki cactusmaiset normisekoilut, eli taustamusa soi päällä vielä tokan biisin aikana ym. mutta varsinainen yllätys oli että Muska veti keikan vain kahden kitaristin voimin, rytmiryhmän soidessa tietokoneen muistista.

Laulaja valitteli kesken keikkaa flunssaansa, mutta totesi kyllä jaksavansa vetää setin läpi. Mielestäni Muskan ääni oli loppua kohden vähän pakotetun kuuloinen, mutta viimeiset kaksi rallia tulivat kuitenkin heleästi. No mutta kuten yleisesti tiedetään, minähän en kuule, näe enkä ymmärrä juuri mitään.

Komppikitaristi olivat sellaisia pötkylöitä, jotka vaikuttivat soittavan suoraan lihasmuistista. Hyvin he kyllä vetivät. Vähän kyllä vitutti kun öbaut setin puolivälissä toinen kitaristi soitti istualtaan ja toisen ryhtyessä sooloamaan, niin tämä jannu katseli kelloa. Vähän siihen malliin, että ”koskas työvuoro päättyy”, ei kyllä saisi näin tehdä esiintyvänä artistina.

Ihan jees keikka. Vähän kyllä nakertaa mieltä se lippukynytysyritys ja taustanauhat.
Hirveä krapulakin tuli kun join liian monta olutta. Nyt lähden kirjastoon hakemaan Roky Ericksonin levyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti