perjantai 25. tammikuuta 2013

Burns day supper

Hip hei! Tänään on 25.1. eli Robert Burnsin synttärit!

Kaikki me viskistä ja säkkipillimusasta tykkäävät sällit ja sällikit vietämme villejä bileitä ehtoolla skotlannin kansallisrunoilija kunniaksi!

Burnsin synttärinä on ollut tapana järjestää Burns day supper, jolloin mäs..öh nautitaan haggis with tatties'n'neeps, eli haggista peruna- ja naurissoseen kera. Saattaa siihen muitakin ruokalajeja, kuten lohta, eksyä kaveriksi. Ainakin alkupaloiksi.

Englanninkieltä taitavat voivat tutkailla illan sujumista BBCn laatiman tietopaketin mukaan;

"The Burns Supper is an institution of Scottish life: a night to celebrate the life and works of the national Bard. Suppers can range from an informal gathering of friends to a huge, formal dinner full of pomp and circumstance. This running order covers all the key elements you need to plan and structure a Burns Supper that suits your intentions.

    Piping in the guests

    A big-time Burns Night calls for a piper to welcome guests. If you don't want all that baggage, some traditional music will do nicely. For more formal events, the audience should stand to welcome arriving guests: the piper plays until the high table is ready to be seated, at which point a round of applause is due. At a more egalitarian gathering - with no high table - the chair can simply bang on the table to draw attention to the start of the evening's proceedings.
    Chairman's welcome

    The Chair (host/organiser) warmly welcomes and introduces the assembled guests and the evening's entertainment.
    The Selkirk Grace

    A short but important prayer read to usher in the meal, The Selkirk Grace is also known as "Burns's Grace at Kirkcudbright". Although the text is often printed in English, it is usually recited in Scots.

          Some hae meat and canna eat,
          And some wad eat that want it,
          But we hae meat and we can eat,
          And sae the Lord be thankit.

    Piping in the haggis
    Piping in the haggis

    Guests should normally stand to welcome the dinner's star attraction, which should be delivered on a silver platter by a procession comprising the chef, the piper and the person who will address the Haggis. A whisky-bearer should also arrive to ensure the toasts are well lubricated.

    During the procession, guests clap in time to the music until the Haggis reaches its destination at the table. The music stops and everyone is seated in anticipation of the address To a Haggis.
    Address to the haggis

    The honoured reader now seizes their moment of glory by offering a fluent and entertaining rendition of To a Haggis. The reader should have his knife poised at the ready. On cue ("His knife see Rustic-labour dight"), he cuts the casing along its length, making sure to spill out some of the tasty gore within ("trenching its gushing entrails").

    Warning: it is wise to have a small cut made in the haggis skin before it is piped in. Instances are recorded of top table guests being scalded by flying pieces of haggis when enthusiastic reciters omitted this precaution! Alternatively, the distribution of bits of haggis about the assembled company is regarded in some quarters as a part of the fun...

    The recital ends with the reader raising the haggis in triumph during the final line "Gie her a haggis!", which the guests greet with rapturous applause.
    Toast to the haggis

    Prompted by the speaker, the audience now joins in the toast to the haggis. Raise a glass and shout: "The haggis!" Then it's time to serve the main course with its traditional companions, neeps and tatties. In larger events, the piper leads a procession carrying the opened haggis out to the kitchen for serving; audience members should clap as the procession departs.
    The meal

    Served with some suitable background music, the sumptuous Bill o' Fare includes:-
        Starter

        Traditional cock-a-leekie soup;
        Main course

        Haggis, neeps & tatties ("Haggis wi' bashit neeps an' champit tatties");
        Sweet

        Clootie Dumpling (a pudding prepared in a linen cloth or cloot) or Typsy Laird (a Scottish sherry trifle);
        Cheeseboard with bannocks (oatcakes) and tea/coffee.

    Variations do exist: beef lovers can serve the haggis, neeps & tatties as a starter with roast beef or steak pie as the main dish. Vegetarians can of course choose vegetarian haggis, while pescatarians could opt for a seafood main course such as Cullen Skink.

    For more detailed information about the food on Burns Night, read How to host a Burns Night supper over on the BBC Food blog.
    The drink

    Liberal lashings of wine or ale should be served with dinner and it's often customary to douse the haggis with a splash of whisky sauce, which, with true Scots understatement, is neat whisky.

    After the meal, it's time for connoisseurs to compare notes on the wonderful selection of malts served by the generous chair.
    The first entertainment

    The nervous first entertainer follows immediately after the meal. Often it will be a singer or musician performing Burns songs such as:-
        My Luve is Like a Red Red Rose;
        Rantin', Rovin' Robin;
        John Anderson, my jo; or
        Ae Fond Kiss, and Then We Sever.

    Alternatively it could be a moving recital of a Burns poem, with perennial preference for:-
        Tam o' Shanter;
        Holy Willie's Prayer;
        To a Louse;
        Address to the Unco Guid; or
        For a' that and a' that.
    The immortal memory

    The keynote speaker takes the stage to deliver a spell-binding oratoration on the life of Robert Burns: his literary genius, his politics, his highs and lows, his human frailty and - most importantly - his nationalism. The speech must bridge the dangerous chasm between serious intent and sparkling wit, painting a colourful picture of Scotland's beloved Bard.

    The speaker concludes with a heart-felt toast: "To the Immortal Memory of Robert Burns!"
    The second entertainment

    The chair introduces more celebration of Burns' work, preferably a poem or song to complement the earlier entertainment.
    Toast to the Lassies

    The humorous highlight of any Burns Night comes in this toast, which is designed to praise the role of women in the world today. This should be done by selective quotation from Burns's works and should build towards a positive note. Particular reference to those present makes for a more meaningful toast.

    The toast concludes: "To the Lassies!"
    The final entertainment

    The final course of the evening's entertainment comprises more Burns readings.
    Reply to the Toast to the Lassies

    Revenge for the women present as they get their chance to reply.
    Vote of thanks

    The chair now climbs to his potentially unsteady feet to thank everyone who has contributed to a wonderful evening and to suggest that taxis will arrive shortly.
    Auld Lang Syne

    The chair closes the proceedings by inviting guests to stand and belt out a rousing rendition of Auld Lang Syne. The company joins hands and sings as one, having made sure to brush up on those difficult later lines.

Optional extras
Highland dancers

These can slot into any part of the evening.

    Lost Burns manuscripts

    Some Burns Night suppers include a lost manuscript reading, where a participant with literary aspirations recites from a fictitious long-lost musing of the great man on a new subject.
    Quizzes and/or recitation competitions

    Involving the guests - instead of having them sit passively - is key to a fun and successful Burns night. Make up your own activities for best effect."



Skottisafkoista löytyy kattavahko sivusto täältä;
http://www.rampantscotland.com/recipes/blrecipe_index.htm





Lohiceviche

Lohi oli tarjouksessa! Ok? Siksi näitä puskee.

Tein siitä mitä kaapissa oli, parempia reseptejä varmaankin löytyy.

Vajaan limetin mehu
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
Vähän chiliä, itse laitoin habaneron..
1½ rkl oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria ja ripaus sokeria.
100g kirjolohta (kaikki raakakypsytettävät kalat käyvät)

Hienonna kiinteät ainet, heivaa kuppiin, sekoita. Kuutioi kala 5mm * 5mm * 5mm kuutioiksi, suunnilleen. Kippaa maustumaan tunniksi pariksi. Stanssaa tai nostele lautaselle hurjiksi keoiksi. Tuore korianteri sopisi myös kuin nyrkki silmään, mutta koska sitä ei nyt Alepasta saanut niin...

Ohje on tosiaan pienelle määrälle, tein ikäänkuin testimielessä vuosien tauon jälkeen. Mutta kalan määrää lisätessä tekee enempi tuota sipulit&maustelientä!

Ja sit mie en saa syödä sevitsiä..

tiistai 22. tammikuuta 2013

Paistettua lohta, korvasienikastiketta ja keitettyjä perunoita

Ei mitään reseptejä. Tarjoiluehdotus.

Muista ryöpätä sienet kahdesti, viisi minuuttia kiehuvassa vedessä ja reilu huuhtelu välillä. Ryöppääminen ei ole pakollista, mutta ei pidä syyttää minua jos herää aamulla kuolleena.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Poronlihapyörykät ja uunijuureksia

Tämmöistä tuli veivattua. Oli pakkasessa poron jauhelihaa ja Prismasta sai juureksia halvalla.

Uunijuurekset:
1 isohko bataatti
2 punajuurta
8 valkosipulinkynttä
6 kiinteää perunaa
2 porkkanaa
Suolaa, mustapippuria, oreganoa
3 rkl hunajaa
vajaa desi punaviiniä

Kuori/pese/tee mitä ikinä teetkin juureksillesi ennenkuin syöt ne. Kuutioi kaikki särmästi n. sentti-kertaa-sentti-kertaa-sentti kuutioiksi. Oikeasti ei ole niin tarkkaa. Valkosipulinkynnet voi vain puolittaa. Lado juurekset uunivuokaan. Mausta mustapippurilla ja karkealla merisuolalla, itse laitoin suolaa sen verran, että kouranpohja peittyi juuri ja juuri. Sitten tirsutin pullosta arviolta kolmisen ruokalusikallista hunajaa koko roskan päälle, lopuksi hulauttelin punaviinin päälle.

Koko vuoka uuniin 200 astetta.  Juureksia on hyvä hämmentää varttitunnin välein, alustava paistoaika on n.45-60 min.

Sitten me valmista lihapullat!


Pullamassa:
~400g poron jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl ranskankermaa
Vajaa desi korppujauhoja
Suolaa, mustapippuria ja ripaus chilijauhetta

Hienonna sipulit ja yhdistä korppujauhon, munan ja ranskankerman kanssa. Anna turvota pulska vartti. Sotke sekaan jauheliha valitsemallasi tavalla, itse taisin käyttää sähkövatkainta.

Anna maustua tovi, vajaa kymmenen minuuttia ja paista pieni koepulla. Tai älä paista jos olet yhtä itsevarma kuin allekirjoittanut.

Boltseja!
Kun veivaat lihapullia, hyvä kikka on ottaa laakea vesiastia työtasolle ja aina parin pullan välein kastaa sormet veteen. Lihapullamassa ei näetsen tartu märkiin sormiin. Ruokaöljy käy myös, mutta koen veden siistimpänä vaihtoehtona. Pullista kannattaa myös tehdä mahdollisimman samankokoisia, jotta ne kypsyisivät samaan aikaan. Mitään "anopin versiota" ei kannata laatulihasta turata, tiedättehän; erikokoisia pullia joita ei ole taputeltu tiiviiksi. Lopputuloksena haljenneita lihakuulia joista puolet ovat palaneita ja puolet raakoja.

Lihapullien pyörittäminen on oikeasti helppoa ja nopeaa, ensimmäiset satatuhatta pullaa saattavat mennä harjoitellen, mutta sitten se lähtee suoraan selkärangasta!

Pyörittele n. pingispallon-golfpallon kokoisia pullia uuninpellille. Paista samaan aikaan uunijuuresten kanssa uunissa, laitoithan juurekset uuniin jo ennen pullien tekoa? Anna olla 200 asteen lämmössä 5-7 min, sen jälkeen alenna lämpöä 180 asteeseen.

Lihapullien kypsymisen voi todeta ns. "käänteisellä spagettimetodilla". Pasta on kypsää, kun se seinään viskattuna jää seinälle, lihapullat ovat kypsiä kun ne seinään viskattuna eivät jää seinään.

Vitsi vitsi. Oikeasti pullat ovat suunnilleen vartissa valmiita. Kokeilemalla selviää.

Kastikkeeksi valikoitui tällä kertaa ihan vain ruskea kermakastike, tosin ryyditin sitä jauhetulla viher- ja rosépippurilla sekä pullamassata ylijääneellä ranskankermalla!

Bon Jovi!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ananaskirsikka

Eli tarkemmin ottaen Physalis Peruviana. Tämä koisokasveihin kuuluva koristeellinen marja(?) on myrkytön, terveellinen ja hyvänmakuinen. Chilin lähisukulaisena sitä on tietenkin ilo kasvattaa ja kuulemani mukaan se ehtii myös tehdä satoa Etelä-Suomen lyhyehkössä kasvukaudessa, taimet pitää tosin esikasvattaa hyvissä ajoin.

Kuvassa näkyvät taimet on laitettu itämään joulukuun puolessavälissä, siemenet otin ihan kaupan ananaskirsikoista, niitä tuntuu olevan tuhansia per marja. Marja kannattaa halkaista terävällä veitsellä ja sen kärjellä raapaista leikkuupinnoista näkyvät pienen pienet siemenet, parilla raapaisulla saa jo kymmeniä siemeniä jonka pitäisi riittää kenelle tahansa.

Idätin siemeniä samassa mullassa jossa kasvatan chilejäkin, elikkä turvepitoisessa kukkamullassa. Idätys olikin jännää hommaa, koska en tiennyt ananaskirsikan elämänkaaresta yhtään mitään, piti vain toivoa, että marjat olisivat olleet tarpeeksi kypsiä. Chileissähän raakojen palkojen siemenet eivät idä ja kasvista irroitetut, keinotekoisesti kypsytettyjen palkojen siemenet itävät selvästi huonommin kuin kunnolla kypsyneiden palkojen. Oltuaan mullissa n.14 vuorokautta, alkoivat liki kaikki ananaskirsikan siemenet pukkaamaan pientä häntää! Olin ällistynyt korkeasta itämisprosentista.

Taimia on nyt koulittu 3 kpl per kertakäyttömuki. Viikon tai kahden päästä ne koulitaan omiin pikkupurkkeihinsa joissa kasvu saa jatkua. Lannoitan niitä kuten chilejäkin, toistaiseksi. Joka toisella kastelukerralla pelkkää vettä ja joka toisella Nutriforten starttilannoitetta ohjeen mukaisella annostuksella.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Chilin kasvatusta vuonna 2013

Nimesin edellisen kasvatuskauteni Maailmanlopun kaudeksi, koska maailmanlopun piti koittaa kauden päätteeksi 21.12.2012. Vaan olinkin virheellisen mainonnan uhri, elämä jatkui normaaliin tapaansa. Ensimmäiset idätykset laitoin tosin jo marraskuun puolessa välissä, osin siksi että capsicum pubescens-suvun chilit itävät pitkään ja kasvavat hitaasti. Osan siemenistä idätin "varmuuden vuoksi", koska ei ollut takeita niiden itävyydestä. Hyvin kuitenkin itivät.

Tällaista pohdiskelua oli joulukuun 19. päivänä, postaan vähän myöhässä tänne blogin puolelle, tuumailua niin valoista kuin muustakin. Itsehän teen oikeita töitä, jossa ratkaisen oikeita ongelmia, sen takia onkin niin hauska naureskella kaikenlaisille, perseestään sohvaan kiinnikasvaneille, pellepelottomille ja mutufiilistelijöille.


Jännitys tiivistyy kun niskalenkkejä alkaa puskemaan mullista! Jotkut taimet ovat ehtineet jopa sirkkalehdille asti ja viimeistään nyt tulee varmistaa kasvien tuuheus sekä elinvoimaisuus; kuinka se tapahtuu? Tuulettamalla? Ei.. Tunkemalla Provadoa jokaiseen ruukkuun ja omiin sieraimiin? Ei.. Tuulettamalla lisää? Eii.. Entäs tekemällä tuuletin käyttäen tasavirtamuuntajaa ja hakkurivirtalähdettä ja muuttamalla tuulettimen pyörimissuuntaa? Ei todellakaan.

Mullan desinfiointikaan ei jeesaa, eikä fengshuit. Ja vaikka se aurinko nouseekin idästä, myös etelä-kiinan merellä, ei se täällä härmässä auta.

Tukevaan kasvuun tarvitaan muutama asia. Valo ja lannoitus. Myös lämpö ja jonkinlainen ilmankosteus on hyvästä, mutta nuo kaksi ensimmäistä seikkaa ovat tärkeimmät. Valo ja lannoitus on myös syytä pitää tasapainossa, sillä mitäpä kasvi tekee ylenpalttisella lannoitteella jos valonlähteenä on jokin surullinen tuikku.

Foorumia lukiessa, ja varsinkin ilman lähdekritiikkiä, saattaa pieni ihminen mennä aivan sekaisin. Kun kasvatellaan kurkkuja, tomaatteja, tupakkaa tai perunaa, ei valonlähteellä ole juurikaan väliä. Mutta kun kasvatetaan chiliä niin jostain helvetin syystä valoja pitää olla vähintään kaksi erilaista, toinen kukitukseen ja toinen kasvuun. Tämähän on huumepuolen hommia ja kuuluu chilinkasvatukseen ainoastaan jos välttämättä tahtoo tehdä asiat vaikeimman kautta. Kun panostetaan tehoon, voi värilämmöt periaatteessa unohtaa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että mieluiten "yli neljäkilosia lamppuja". Ja jos ei ole likviditeettia ostaa huumeita, kannattaa jättää käyttämättä.

Lamppuja on myöskin jos monenmoisia, moni tekee itse, moni hakee romikselta, toiset kaupasta ja loput tekevät itse aivan saatanallisperkeleellisellä vaivalla. Itseänihän moinen naurattaa, kun tiedän käyttäväni lamppuja tasan taimikasvatuksessa ja tuikkujen makaavan komerossa 9kk vuodesta. Kuvassa näkyvät viritykset on kasattu löytö-osista, sokeripalan ja koskettimen olen ostanut joskus vuosia sitten. Lamppuina on 30W ja 36W ESL, värilämmöt 4000K ja 5500K.


Itsehän olen työturvallisuusalan rautainen ammattilainen ja valaisimet on rakennettu PeTu-menetelmää käyttäen. Kasvatusfoorumilla ihmiset muistavat ahkerasti varoitella kaikenlaisten sähkökytkösten ja viritysten vaarallisuudesta, mutta itse olen aina luottanut rehelliseen maalaisjärkeen ja oivaltamiseen. Mikäli arveluttaa tehdä kodin sähkötöitä tai viritellä vesiviljelyjärjestelmiä, tee yksinkertainen testi:

1. Mene kylppärin/eteisen peilin eteen.
2. Katso peiliin.

Jos peilistä näkyy idiootti, niin homma on selvä. Älä koske mihinkään työkaluihin, mene takaisin sohvalle.

Tässä vielä pieni tsekkauslista, ettei tartte jälkikäteen huudella!

- Ei vedonpoistoa
- Ei maadoitusta
- Tehty humalassa
- Käytetty ei-asianmukaisia työkaluja
- Kytketty humalassa märkätilaan

Sokerina pohjalla mainittakoon, että pistin vielä tupakaksi chilien välittömässä läheisyydessä!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Melkein lasagnea

"Hehei! Sehän on puolivegelasagnea!" Näin huudahti ystäväni kun kuuli safkasta. "Lasse" on herkkuruokaamme ja sen säilyvyys on erittäin kyseenalaista kahden herkkusuun kotona, päätin jatkaa "kalliita" raaka-aineita, kuten jauhelihaa, vähän halvemmilla kuten herkkusienillä ja soijarouheella. Sain kuin sainkin jättiläisvuoan täyteen, siitä syö kaksi ahmattia pari päivää.

- 400g jauhelihaa
- Paketti täysjyvälasagnelevyjä
- 2 isosipulia
- 12 valkosipulinkynttä
- Isopurkki herkkusieniä viipaleina ja paloina
- 1½-2dl tummaa soijarouhetta
- 1 tlk tomaattimurskaa
- 1 tlk tomaattipyrettä
- 3 dl punaviiniä
- 2 rkl siirappia
 - Mustapippuria, suolaa, oreganoa, basilikaa
- Pussi mozzarellaraastetta (pizzajuustokin käy, kunhan et osta sitä X-tra pizzajuustoskeidaa)

Valkokastike
~ 9dl maitoa
~ desi vehnäjauhoja
~ 90g rasvaa, mieluiten voita mutta itse käytän voita ja rypsiöljyä 50/50 suhteessa.

Avaa herkkusienitölkki ja kaada liemi passeliin astiaan, eli tietenkin litran rosterimittaan. Kaada soijarouhe nesteen sekaan turpoamaan vartiksi.

Hulauta oliiviöljyä isoon kasariin, laita pannu kuumenemaan ja hienonna sipulit. Kuullottele sipuleita tovi ja lisää tomaattipyree. Paistele tätä sotkua vielä tovi ja lisää turvotettu soijarouhe. Tössöttele hetki ja ota huikkaa oluesta jonka avasit samalla hetkellä kun väänsit lieden päälle! Lisää punaviini, siirappi ja mausteet. Kun seos on tovin kiehahtanut, kippaa herkkusienet ja tomaattimurska pannuun. Siirrä sivulevylle hautumaan.

Sillä välin kun tomaatti-sieni-soijarouhe-kastike hautuu, ruskista jauheliha pienissä erissä. Paitsi tietenkin jos sinulla on taivaanlahja Swiss Diamond, teflonpinnoittamaton teflonpannu, pannu joka potkii termodynamiikan peruslakeja perseelle niin lujaa, että näillä on pakarat niskassa! Swiss-homo-diamondiin voit laittaa sen työkkärirahoilla vuosi sitten ostetun LIDLin tarjousjauhelihan suoraan pakkasesta!

Ja paskat, meinasin innostua kun pitkästä aikaa luin chilifoorumia, tuota analfabeettie ja imbesillien foorumia.

Mihin jäin.. Niin, ruskista lihat pienissä erissä ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Anna edelleen hautua ja ryhdy veivaamaan valkokastiketta.

Sulata voi kattilassa (ja voit lämmittää maidon mikrossa). Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!

Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.

Bechameliä saa nykyisin myös purkissa ihan Alepastakin, joten kaikki uusavuttomatkin voivat nauttia italialaisesta makumaailmasta.

Nosta valkokastike syrjään, mutta anna jauhelihahässäkän hautua edelleen matalalla lämmöllä. Nauti kaksi olutta ja lue hyvää kirjaa.

Kahden bissen jälkeen kasaa lasselevyt, jauhelihahässäkkä ja valkokastike kerroksittain isoimpaan uunivuokaan mitä löydät. Meillä tästä satsista tulee sellainen 32cm x 24cm x 5cm-vuoka aivan täyteen. Laita valkokastiketta sen verran niukasti kerrosten väliin, että saat lopuksi vedettyä ylimmän kerroksen aivan tyystin sillä. Viimeisen lasagnelevykerroksen jälkeen ei tule enää jauhelihakastiketta.

Jätä juusto toistaiseksi laittamatta!

Onhan uuni ollut jo tovin päällä? Hyvä Eli 180 astetta ja 45 min. Tämän jälkeen sammuta uuni ja peitä vuoka foliolla, mutta jätä vuoka kuumaan uuniin. Anna vetäytyä 2-3 tuntia jonka jälkeen poista folio ja lisää juusto. Nosta nyt lämpö 200 asteeseen ja ota vuoka pois uunista kun mozzarella alkaa ottamaan väriä. Anna vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.

Sitten vaan nauttimaan, bon jovi!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Papupataa

Tämä resepti on tavallaan varastettu serkuiltani, tavallaan, koska en ihan muista mitä serkut laittoivat omaan pataansa! Pavut ovat kuitenkin hyvää ja halpaa ruokaa ja kiitos LIDLin meillä on edullista chorizoakin saatavilla. Jotenka siis.

Tarvitaan.

2 isosipulia
Kokonainen valkosipuli
Paketti pekonia
3-5 braatwurstia
Kämmenen mittainen pätkä chorizoa
Tölkillinen kikherneitä
Seuraavat tölkilliset papuja;
- Valk. pavut tomaattikastikkeessa
- Ruskeita papuja liemessä
- Kidney-papuja chilikastikkeessa
- Papu-salsa-mix (tai sitten toinen tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)
Tölkki tomaattimurskaa & pikkutölkki tomaattipyrettä
Desi punkkua
1 rkl siirappia
Mustapippuria, suolaa
3tl curryä
2 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tulista paprikajauhetta
2 tl punaista tandoorijauhetta
Tarpeeksi chiliä ja tabascoa

Aloita kuutioimalla sipulit ronskisti, hienonna myös valkosipulit (muistatko miten kätevästi kuorit koko valkosipulin kerralla sekunneissa?) Nostele sipulit syrjään ja kuutioi pekoni.

Tässä vaiheessa laita kikherneet ja suolaliemessä olleet ruskeat pavut lävikköön valumaan, huuhtele se harmaa, pahanmakuinen, liemi niistä pois.

Nosta liedelle pannu ja iso uuninkestävä valurautakiulu tms. pata. Paista pekonikuutiot pannulla ja siirrä ne rasvoineen pataan. Ryhdy kuumentamaan tätä uuninkestävää kattilaa (sotilaskypärä käy jälleen jos niikseen tulee). Kun pekoni rupee jälleen tirisemään rasvassaan, hulauta pataan loraus oliiviöljyä ja sipulit. Kuullottele sipuleita kaikessa rauhassa kunnes kokonaisuus alkaa näyttää herkulliselta, tällä välin pieni braatwurstit sellaisiksi senttisiksi paloiksi ja viipaloi chorizo n.2mm siivuiksi. Lisää nämäkin kattilaan.

Kuullottele tovi ja lisää tomaattipyree pataan. Kuullottele tätäkin pieni hetki ja heivaa kuivamausteet sekaan. Pyörittele aikaansaatua panosta muutama minuutti samalla olutta juoden, lisää sitten punaviini ja siirappi. Kun punkku on kiehahtanut, heivaa valutetut kikherneet ja pavut kattilaan. Kippaa sekaan loputkin pavuista, kuumenna ja lopuksi nosta pata kannella peitettynä 110 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi.

Nauti hapankaalin ja smetanan kanssa!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Glaiduu jouluu!

Vaan sunkin himaan! Muistakaa tsiigaa eldiksen perään, ettei muutu buliks fleggikseks.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hampurilai..tai jotain

Tällaista syntyi eilen. Jäin kaupassa miettimään hampurilaisten "vaikeinta" osaa, eli pihvin tekoa paistamisineen yms. jostain syystä en muista koskaan kokeilleeni hampurilaista jossa pihvi olisikin alkuperäisessä muodossaan - jauhelihassa!

Vähän sottainenhan tämä on, onneksi lihanrippeet on helppo muurata hampurilaiskastikkeen ja cheddarin avulla!

Kuvista voi kukin päätellä raaka-aineet ja tekotavan. Jauhelihan paistoin ihan normaalisti, mutta maustoin sen reilulla valkosipulilla, mustapippurilla, juustokuminalla, korianterijauheella, savupaprikajauheella ja tietenkin chilillä.

Amerikoissa tämmöinen hamppari taitaa olla ihan peruskauraa, nimi pitäisi kaivaa jostain.

Minä laitta se tomaatti tähän amerikkakastike päälle, eh?

Ei se ole siinä, että se liha ei pysy! Sinä laitta se majonesi sinne liimaksi!

Sinä ei nyt aloita se itku sipulipulista, laitta sinne!

Sitten laitta se cheddar ja kolmesata astetta grillivastuksen alla!

Se on siinä, puolen tunnin kuluttua me valmista uusi!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kookoslettuja ja siirappi-vaahterasiirappi-jaloviina-siirappi

Aika siirappista! :D

Kookosletut syntyvät totuttuun lettumeininkiin;

2dl kookoskermaa
1dl maitoa
1 muna
Ripaus suolaa
1rkl sokeria
Jauhoja tarpeeksi

Kaikki sekaisin ja paistetaan kuten aina. Käytin paistorasvana ½ voita, ½ kookosrasvaa.

Kun letut on paistettu, pannulle nakataan nokare (½ rkl) voita. Annetaan sulaa. Päälle kaadetaan pari ruokalusikallista siirappia, saman verran vaahterasiirappia ja 4cl Jaloviinaa. Kiehautetaan kasaan ja lusikoidaan lättyjen päälle.




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Reuben sandwich

Mitä helvettiä? Kolmas voileipäresepti putkeen?

Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.

Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..

Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!

Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".

Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.

Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!

Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa

Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.

Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.

Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Taas aamiaisleipiä

Ei mitään erikoista, korkeintaan vaihtelua arkeen.

Pari viipaletta hyvää maalaisleipää
4 valkosipulinkynttä
Hyvää makkaraa, tässä tapauksessa chorizoa
Tomaatti
2 kananmunaa
Habanero-tabascoa
Suolaa, mustapippuria

Paista kananmunat yhdeltä puolelta, mausta suolalla, pippurilla ja habanerotabascolla. Nosta syrjään.

Huuhtaise pannu ja nosta kuumenemaan, kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ne nopeasti pannulle. Paahda niitä parikymmnetä sekuntia ja lorauta reilu desi hyvälaatuista oliiviöljyä pannuun. Freesaa valkosipuleita öljyssä tovi, mutta älä anna ruskistua. Paista leipäviipaleet toiselta puolelta pannussa rapeiksi.

Nostele leipien päälle ohuita tomaattisiivuja, näiden päälle makkaraa ja lopuksi munat koko hoidon päälle. Nauti kahvin kanssa.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Vakuuttavampaa safkaa helpommalla

Oh la laa!


Näyttääkö hyvältä?

Kun puhun aamiaisleivistä, luuletko todellakin, että tarkoitan jotain muovipussipolakasta leikattua känttyä jonka päällä on jahtimakkaraa ja kevyt-emmentalia?

Sillä välin kun leivät paahtuvat ja kahvi tekeytyy, freesaan äkkiä yhden sipulin ja kourallisen tuoreita sieniä (suppilovahveroita tässä tapauksessa) pannulla. Maustan tämän massan suolalla ja mustapippurilla.

Varsinainen kikkailuosio muodostuu kananmunien paistamisesta ja leivän kasaamisesta.

Osta stanssisarja. Ihan oikeasti. En muista olenko tässä blogissa hehkuttanut stansseja, eli ympyrämuotteja, metallirenkaita, tarpeeksi? Niillä voi tehdä vaikka mitä, alkaen täydellisen pyöreistä pipareista loppuen california-cuisinelle ominaisiin kammottaviin torneihin. Tässä tapauksessa kananmunat paistetaan stanssin sisällä jotta saadaan täydellinen, leivän päälle asettuva, pyöreä muna.

Äläkä suotta voitele leipää voilla, komppaa sipulin makeutta levittämällä leivälle smetanaa! Ja kansa hurraa!

Ja kuten nimimerkki Mooms huomautti, stanssin sijasta voi (ja ehkä kannattaakin) käyttää ~1cm korkuista paprikarengasta jonka sisällä muna paistetaan. Samalla saa annokseen pirtsakkaa väriä.