lauantai 15. syyskuuta 2018

Löytötavaraa valokuvanäyttely ja filosofiani

Tarve ja sen puute on subjektiivista, tarpeen puute luo hylkytavaraa, hylkytavara voi olla löytötavaraa jos sille on tarvetta.

Olen itseoppinut valokuvauksen harrastaja Helsingistä, vastustan periaatteesta ”rahalla saa” -mentaliteettia sekä kertakäyttökulttuuria, koen että ihmisellä on moraalinen velvollisuus kehittää itseään ja minulle se on tarkoittanut tapaa elää käyttäen kekseliäisyyttä vastustaakseni hiljaisesti materialismia ja kulutusyhteiskuntaa.

Uuden ostamisen sijaan pyrin korjaamaan vanhan, tarpeeseeni pyrin ensisijaisesti löytämään käytettyä, kirpputoreilta, kierrätyksestä tai yksinkertaisesti ”dyykkaamalla”.

Löytötavaraa on valokuvanäyttelyni, joka pyörii sanan ”löytötavara” ympärillä. Kuvani ovat löytöjä, sillä en kuvaa studiossa enkä esivalmistele kuvia millään lailla. Kuvaan vain olemassa olevassa valossa. Jokainen kuva on spontaani, hetken tulos.

Jokainen tämän näyttelyn kuva on otettu ”oikealla” kameralla, filmikameralla, joka on löydetty, saatu lahjoituksena tai ostettu taskunpohjan hiluilla.

Ihmisillä on pakottava tarve hankkia sieluttomia, muovista ja piirilevyistä koostuvia laitteita vain siksi, että nämä ovat ”uusia” ja siten ”parempia” kuin edellisvuonna hankitut vastaavat. Minä en koe tämmöistä toimintaa omakseni ja ehkä siksi jalkani ovat tukevasti menneessä ajassa, ajassa jossa kellot toimivat jousella, autoissa ei ole tietokonetta, valokuvat otetaan oikealla kameralla valottamalla valoherkälle filmille ja vedostetaan pimiössä valoherkälle paperille.

Digitalisaatio laittoi vuosikymmeniä palvelleen valokuvauskaluston eläkkeelle, unohduksiin kaapin perälle. Ja kuten kaikelle kaapin perälle laitetulle tavaralle käy, siitä tulee jossain vaiheessa tarpeetonta. Hylkytavaraa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme puskee käyttökelpoista, hylkytavaran statuksen saanutta, tavaraa laitojensa yli jatkuvalla syötöllä ja me harvat anakronistiset kummajaiset nappaamme silloin tällöin kopin jostakin. Hylkytavarasta tulee löytötavaraa. Löytötavarasta mahdollisesti käyttöesine.

Filmit kehitän itse kylpyhuoneessani löydetyillä ja saaduilla välineillä.
Näyttelyn kuvat olen vedostanut jätepaalaimeen matkalla olleella suurennoskoneella, jonka olen korjannut toimintakuntoon mm. mustalla softiksella ja tietokoneen virtalähteellä. Vedokset on kehitetty vuonna 1992 purkitetulla Kodak Dektol -paperikehitteellä (löytö tyhjennettävästä kellarista) Ilfordin moniastepaperille joka niin ikään pelastettu roskiksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti