Venäläinen ilta

Mitäköhän trendipellet tarjoavat pikkunaposteltavana näinä päivinä kun espanjalaiset tapakset ovat tyystin passé?

Itsehän kuuluun siihen paksuniskaiseen kansanosaan jota on aivan turha tulla sumuttamaan jollain pestomarinoidulla nieriäsuupalalla. Ruoka ruokana ja mieluiten ryypätään. Tavallisesti tarjoilen vieraille savuporojuustoleipiä (koffin punaisia tölkkejä) ja vaativille vieraille vielä teräväistä punaisen ohella. Jotain viskiä siis.

Oikein hyviä tyyppejä varten viitsin nähdä vähän vaivaakin, onhan se hauska napostella ja hörppiä jääkylmää vodkaa samalla kun suunnittelee tulevaa iltaa. Mutta mitään tapaksia, sapaksia, täytettyjä kananmunia en kyllä ala veivaamaan - jotain rajaa!

Parasta mitä tiedän on suolakurkut hunajan ja smetanan kera. Ja vodkan kanssa tietenkin!

Varaa 2-5 kurkkua per vierailija, ne kuluvat nopeaan tahtiin. Kurkkujen tulee olla nimenomaan suolakurkkuja, mieluiten venäläiseen tapaan tehtyjä suolakurkkuja. Jos haaveissasi kiiltää joku helvetin Felix-isoäidin maustekurkut valmiina viipaleita-purkki, niin ole ystävällinen ja lopeta tämän blogin seuraaminen ja vedä itsesi vessasta alas. Kurkut viilletään 6 lohkoon pituussuunnassa.

Aseta kurkut tarjolle astiaan, tuo hunajapurkki pöytään ja laita smetana tyrkylle johonkin myyntipakkausta esteettisempään astiaan.

Olithan laittanut vodkan jo pakkaseen? Sen pitää olla kylmää. Muista olla tarkkana vodkan kanssa, tänä päivänä myydään ties mitä viinanlitkua vodka-tuotenimen alla. Vodkan ei tarvitse olla venäläistä, henkilökohtainen suosikkinikin, Stolichnaya, on Latviasta! Kotoinen Koskenkorva, eli rakas 013-festari, on erittäin onnistunut valinta.

Sen sijaan erittäin tarkkana saa olla erilaisten fuskutuotteiden kanssa, Alkon hyllyjen välissä sietää olla silmämuna kovana tutkimassa tuotetietoja. Tosimies ei sorru mihinkään ranskalaiseen luomuperunatisleeseen, ei vaikka etiketti olisi kuinka kierrätyskuidusta tehty, puhumattakaan maailman brändätyimmästä brittivodkasta joka on varastanut vaakunansa batmaniltä.

Kaikkein salakavalin ja inhottavin juttu Alkossa on näiden tyttöjen juomien sijoittaminen heti viinojen viereen, jopa allekirjoittaneelle on sattunut ikävä lapsus kun viinan sijasta ostoskoriin on päätynyt jokin viinana myyty, 32-prosenttinen kuiva likööri.

Munakoisoa pizzassa sipulin kanssa

Kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantanssia.

Tämä idea tuli päähäni jostain, en muista mistä.Olin jotenkin tavallista ryytyneempi töiden jälkeen ja kimpoilin sateisia katuja pitkin tuttuun ja turvalliseen egyptiläiseen ravintolaan. Tapani mukaan ajauduin hyvin nopeasti "väittelyyn" ruoka-asioista. Pistin tuon väittelyn sitaatteihin, sillä satunnaisesta ohikulkijasta meidän tulisieluisten safkanrakastajien keskinäinen sanailu saattaa vaikuttaa kolmannen maailmansodan syttymiseltä.

Keskustelu ajautui hyvin nopeasti pizzaan, sen valmistukseen ja historiaan. Sekä pizzaan liittyvään änkyröintiin, kuinka monta täytettä, kuinka paljon juustoa, tuleeko juusto pohjalle vai ei, saako pizzassa olla hedelmiä jne. Pizzasta voisi todennäköisesti vääntää pari viikkoa ihan helposti.

Vedin yhtäkkiä hatusta aivan uudentyyppisen pizzan, sitä ennen olin jo keksinyt ruokalajin joka ravintoloitsijan mielestä oli kebabpizza - vanha juttu! Sanoin, että pizza on niin monimuotoinen alusta, että se taipuu vaikka mihin. Lupasin veivata tämän lätyn vaikka heti paikanpäällä jos kaikki kamat löytyisivät.

Sottapyttynä minua ei päästetty keittiöön, joten jouduin kokkailemaan kotona..

1 annos pizzapohjataikinaa

2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkutölkki pyrettä
7 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
½ tl suolaa

1 munakoiso
2 sipulia (tai 1 isosipuli)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen pizzajuustoa
4 mietoa ja maukasta chiliä (itse käytin cap.220-nimistä baccatumia)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia.

Kippaa tomaattituotteet tässä vaiheessa jo legendaariseen litran rosterimittaan, perään valkkarit ja mausteet. Poraa sauvasekoittimella sekaisin.

Viipaloi munis (eli munakoiso) senttisiksi siivuiksi, suolaa viipaleet hyvin ja jätä ne "itkemään" reiluksi puoleksi tunniksi. Huuhtele huolellisesti kylmällä vedellä ja valuta (tai taputtele) kuiviksi.

Paista munikset reilussa oliiviöljyssä kullanruskean rapeiksi, laita jälleen valumaan.

Kauli pizzapohja ohueksi, penslaa reunat oliivöljyllä. Levitä tomaattisoosi pizzanpohjalle, asettele munikset tasaisesti, viipaloi päälle superohuiksi viipaloidut chilit ja sipulit. Ripsi AK-tomskua vielä sinne tänne ja heivaa juustot pizzan päälle.

Paista 275' kunnes ihanan näköinen!

Ecco la Mamma!

Tequilan makuista olutta. Tai jotain...

Hyh hyh!

Löysin eilen Lauttasaaren S-marketista tequilaolutta. Tottakai se piti ostaa, eihän se voi olla pahaa jos kerran tequila on hyvää ja olut on hyvää.

Paitsi, että tequila ei ole hyvää. Se on saatanallisperkeleellistä myrkkyä jota ei ilmeisesti ole edes tarkoitettu ihmisen ruoansulatuselimistölle.

Etiketti oli kuitenkin symppis, ehtaa quetzalcoatl-meininkiä ja yliystävällinen Amigos-teksti keskellä. "Kyllä minäkin olen sinun amigosi", huikkasin pullolle ja nostin sen ostoskoriin.

Illalla koitti totuuden hetki, valehtelematta en osannut sanoa mitä olisi pitänyt odottaa. Korkki auki, tuoksu on mukava, hörppy.... eeiiiijj saaaaatana.

Maku muistuttaa hämmästyttävästi Two Dogsia, sitä sitruunaolutta jota 90-luvulla joivat kaikki joiden makuhermot eivät kestäneet olutta ja habitus limusiideriä. Lisäksi maussa on jotain muuta, onko se oksennusta vai huonoa pontikkaa? Ehkä se on molempia.

Takaetiketti lupaa pullon sisällöksi ne perinteiset, lisäksi on sokeria (mitä vit?), aromeja ja sitruunahappoa. Karsein pettymys on kuitenkin, että Amigo-bisse ei suinkaan ole auringonpaahtamasta ja kaktusten asuttamasta mehikosta alkuunkaan, vaan törkyliemi on valmistettu sumujen saarella! 

Tässä vaiheessa arvelen oluen kaipaavan jotain kyytipoikaa, käyn parvekkeelta napsaisemassa ylikypsän jalapeñon jota rouskutan samalla kaljaa lipaten. Mutta ei, hyi helvetti tämä bisse on pahaa. Tequilaolutta toden totta, jostain syystä tähän on pitänyt saada mahtumaan tequila koko riitteineen, siksi mukana on myös "sitruunan makua". Tosin sillä erotuksella, että sitruuna maistuu yhtä sitruunalta kuin sitruuna-fairy haisee sitruunalta. Kokonaisuuden yllä pyörii meksikolaisen pontikan - tequilan - sivuaromi jonkinlaisena viitteenä kaikkiin niihin huuto-oksennuskänneihin joihin itsekukin on syyllistynyt.

Tequila. Tuo pirullinen myrkky. Perjantainollauksen, eli suomalaisittain perskännin, vetäminen isolla T:llä on suurinpiirtein yhtä fiksua kuin sotatoimialueella porskuttaminen isolla punaisella avoautolla klovnipuku päällä ja torvi pohjassa. Tämän oluen hienon puoli on, että jo yhdellä juomalla saa "Cen aidon lauwantain macun" suuhunsa, eli happaman bissen ja makkarakasvisperunabyytan.

Onneksi pullo on juotu tyhjäksi ja pohjilla on muutama tuhti A-tuoppi. Silmissä vilisee ja vatsasta nousee kammottavia tequilanmakuisia röyhtäyksiä huoneilmakiertoon. Tuote on kammottava, heivaan tyhjän pullon palmujen yli luiskaan. Norja kutsuu.

Etanat eli escargots

Etanat ovat hyviä alkupaloja. Lisäksi niitä tarjotessa voi puljailla jonkun "erikoisemman" keittiövälineen kanssa, etanapannun! Etanapannut olivat takavuosina harvinaista herkkua ja suullinen legenda kertookin, että niitä usein kerjättiin hyvämaineisista ravintoloista. Mene ja tiedä, nykyään niitä taitaa saada Tarjoustalosta kuten ramekinejakin.

Etanoilla on myös tietty shokkiarvo, kun niitä tarjoilee voi ystäväpiiristä erottaa herkkusuut kaikista mielenterveysongelmista kärsivistä vegaaneista kettutytöistä.

Etanoita saa kaikista hyvistä ruokakaupoista, kannattaa suosiolla mennä isompaan K- tai S-markettiin. Löytyvät säilykeosastolta.

1 purkki etanoita
3 valkosipulinkynttä
2 etanapannua
voita
sormisuolaa

Hienonna valkosipulit, nostele tasaisesti etanapannuissa oleviin pikkukolosiin.
Avaa etanapurkki, valuta suolaliemi viemäriin ja nostele etanat koloihin, jos etanoita on enemmän kun pannussa koloja, laita joihinkin koloihin kaksi pienempää etanaa! Helppoa!
Tempaise reilu nokare voita jokaisen etanan päälle. Ripsi vielä kevyesti suolaa voin päälle.

Nostele pannut esilämmitettyyn 250 asteiseen uuniin, odota kunnes voi tuntuu ruskistuvan kuopissa ja nosta pannut liedelle jäähtymään toviksi. Kannattaa olla varovainen, päälle kaksisataa-asteinen voisula on hel-ve-tin kuumaa.

Nautitaan hyvän leivän kera.

Tämänkin safkan kanssa voi harrastaa varioimista, etanat voi kuorruttaa leipärouheella tai sitten voit tehdä kuten appiukkoni, puolet etanoista valkosipulin kanssa, puolet sinihomejuuston!

Les escargots! Bon appetit!

Biff Rydberg

Eli "rydäri". Legendaarisen Backfickanin legendaarinen safka.

Heteromiehen hedelmäsalaattia.

Tästä tulee monelle mieleen pyttipannu, mitä se ei todellakaan ole. Ei todellakaan.

Rydäri on hienoa ruokaa, sitä syödään joko aamulla krapulassa tai illalla nälkään jossain rasvaisen kapakan takapöydässä. Ipadillaan itsensä väsyneeksi näppäilleet marjanpoimijat, käytäväkiitäjät ja neiti-ihmiset saattavat varovaisesti nakertaa jotain halloumisalaattia ja haikailla keskustan muotiboutiqueiden välissä olevaan luomuherkkukauppaan jossa hinnat ovat viisinkertaiset K-kauppaan verrattuna ja jossa espoolaiset pikkurouvat työntävät kolmen tonnin alumiinilastenvaunuja, jätettyään ensin leasing-katumaasturimersunsa poikittain invapaikalle.

Kunnon ihmiset sen sijaan syövät kunnon ruokaa. Rehtiä ja konstailematonta. Tosimies uskoo luottokokkinsa sanaan lihan alkuperästä ennemmin kuin kadulla olevaan A-ständiin joka huutaa kaikissa sateenkaaren väreissä "meillä myytävän lihan olevan hiilineutraalia, luomua, hyvänmielen ja reilunkaupan". Vielä toistaiseksi on mahdollista löytää näitä hivenen nuhruisia, mahdollisesti kokolattiamattoa ja laattalattiaa yhdisteleviä paikkoja, jossa myydyin drinksu on iso kolmonen, mesta on rempattu viimeksi silloin kun presidentti valittiin valitsijamiesten toimesta, kokki on ruma, kiroileva ja viinalta haiseva lihava mies ja tiskin takana on keski-ikäinen rouvashenkilö joka pitää asiakaskunnan kurissa ja herran nuhteessa, samalla puntaten höyhenenkevyesti päälle viisikymmenkiloisia laatikoita.

Kun tämmöinen ehta keskiolutputka löytyy, kannattaa taapertaa syvemmälle salin hämärään. Trendipellehipstereiden ja ylipäätänsä muiden luomupinjansiementen perään itkevien homppeleiden seassa saattaa istua vielä vanhan kansan karjuja. Kunnon miehiä jotka tekevät oikeaa työtä, painavat yli sata kiloa ja syövät kokolihaa. Miehiä joilla on väsyneet silmät, mutta hymy herkässä. Kallis kello ranteessa ja kulahtaneet purkkarit jaloissa.


Biff Rydberg

Nyrkin-kahden kokoinen biitti hyvälaatuista naudanpaistia
2 pientä tai yksi iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
Kaksi kourallista keitettyjä, kiinteitä, perunoita
Suolaa, mustapippuria
Kuutioitua punajuurta sekä maustekurkkua
Sinappia ja kananmunankeltuainen
Voita. Älä edes ajattele sitä margariiniasi


Kuutioi naudanpaisti (oikeasti fileekin kävisi), siirrä syrjään.
Hienonna sipulit ja ryhdy kuullottelemaan niitä voissa.
Kuutioi perunat.ja lisää kuullotetun sipulin joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valkosipuli saa jopa hieman paahtua.
Kun perunat ovat valmiit, sillä välin voit kuutioida etikkapunajuuret ja suolakurkut, nosta ne syrjään ja paista nautakuutiot ripeästi kuumalla pannulla pienessä rasvamäärässä. Tarkoitus on saada jokainen kuutio jäämään roséksi sisältä, joten älä ylikypsennä. Älä myöskään kippaa koko lihasatsia kerralla pannulle, muuten pannu jäähtyy liikaa ja päädyt keittämään lihoja. Pannu siis liki savuavan kuumaksi!!!

Mausta lihat suolalla ja pippurilla.

Yhdistä lihat ja peruna lautaselle, asettele sekaan punajuuret ja suolakurkku. Nosta annoksen keskelle kananmunankeltuainen ja reunoille hyvälaatuista dijonilaista sinappia.

Rydäri kuuluu ehdottomasti nauttia napsun ja jääkylmän bissen kanssa.

Naudanpihviä piparjuurella, paprika-sipulipaistosta, uusia perunoita ja bearnaise

Ei kai tässä mitään reseptiä tarvita?

Leikkaa pihvit, taputtele, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Viipaloi yksi sipuli ja yksi paprika sekä 4 valkosipulinkynttä. Hauduta voissa yrttien kanssa makeahkoksi.

Keitä perunat.

Tee bearnaise (tai tee kuten minä ja vedä se vakuumitetrasta, monter au beurre....)

Kasaa annos lautaselle ja nosta lihan päälle tuoretta raastettua piparjuurta.

Yhdistä kamat ja nauti hyvän vinkun kanssa; meillä "testiajossa" ranskalainen Le Berger 2010.

Kesäloman oluttärppejä

Raapustin ylös parit muistiinpanot kesällä juomistani oluista. Siis muista kuin Koffin kolmosesta.

Forst sixtus dobbelbock
Tumma ja väkevä, ihan hyvä bisse italiaanoksi. Ollut hyvään 4€/plo hintaan tyrkyllä joten on tullut jokunen lipiteltyä. Maku on ehtaa dobbelbockia, mutta brenkku ei maistu liikaa läpi, suutuntuma on lähempänä mämmiä kuin mitään juotavaa kamaa. Rehti ja ryhdikäs, ostan jatkossakin.


Fuller's Black Cab stout
Ravintola Oljenkorresta (Intiankatu 18) bongasin tämän. Mustaa ja tuhtia, aivan kuten etiketissä tyylitelty muhkea "Lontoon taksi". Alkoholia maltillisesti. Hyvää, ostan jatkossakin (jos vaimo antaa luvan).


Robinson's Old Tom - the World's Best Ale
Etiketti lupaa maailman parhainta pintahiivaa, joten luonnollisesti suhtaudun erittäin skeptisesti tähän. Kolmasosalitran pullosta pyydetään liki 9€ ravintola Oljenkorressa ja syykin selviää, voltteja on yli kasin. Koska tuote on tuntematon, päädyn ostamaan maistelupullon Alkosta jossa hintakin on alle kipurajan ~3,6€. Maistelutuokio on pettymys, englantilaiset tummat alet ovat vain niin ohuita. Luulin saavani sellaista tönkköä Chimay-tyyppistä vetoa, mutta tämä painii makusfäärinsä kanssa samassa luokassa tumman Krusovicen kanssa. Korkea alkoholiprosentti aiheuttaa lievää sikunamaisuutta jälkimakuun. Ei lämmitä, en osta toiste.

A le Coq Porter
Saku Porter oli järisyttävä pettymys, maanmiehensä korjaa tilanteen! Kukkoportterissa on sitä jotain, samaa kuin brittiläisissä porttereissa. Rikas ja rehevä makumaailma, kunnon suutuntuma. Tätä kun hörppää niin tuntuu poskissa asti. Hintakaan ei ole paha ravintolassa, Alkossa tämä ei ole (vielä) osunut silmiin. Hyvä tuote, ostan taatusti jatkossa.

Prykmester luomu pils
Ehtaa parhautta. Tykkään pils-tyyppisistä voimakkaasti humaloiduista oluista liki yhtä paljon (ellen enemmän) kuin portereista. Vakka-Suomen panimon tuotteet ovat ennenkin yllättäneet positiivisesti, kuten chilimakkaroissa, myös oluissa pienten toimijoiden tuotteet erottuvat edukseen. Näin voimakkaasti humaloitua tuotetta ei bulkkilaageria syytävät panimot ikinä raijaisi Alepaan. Tuote on raikas ja suorastaan kirpeästi humaloitu, ostaisin jatkossa ellemme olisi inttikaverin kanssa juoneet kaikkia pois lähikuppilasta. 

Alkoholittomat vedot

Kävin kaverin mökillä kääntymässä ja Suomaan ahdasmielisestä lainsäädännöstä johtuen en voinut lipittää oikeaa olutta vaan jouduin tyytymään "holittomiin". Koska harvemmin tulee holittomia juotua, vedin maistelusetin Karhulan S-marketista.

Rainbow vaalea lager 0,0%
Ensimmäinen huikka maistuu ruisleipäoksennukselta, meinaan jo heivata koko tölkin luiskaan, mutta rohkaisen mieleni ja tissuttelen tölkin loppuun. Maussa on olutta, mutta samalla myös kuvottavaa makeutta. Voisin kuvitella tämän menevän 4 asteisena ja limettisiivulla ryyditettynä. En osta toiste jos ei ole pakko, vaalea holiton Nikolai on parempaa.

Rainbow tumma lager 0,0%
Jos mahdollista, niin tämä on vielä pahempaa kuin edellinen. Melkein kuin joisi myrkytettyä kusta joka olisi maustettu paskalla. Ruisleipätaikinan makeus jyllää pahemmin ja pahemmin jokaisella huikalla, grillimaisterina hääriessäni olut pääsee jo varttitunnissa lämpenemään ratkaisevat pari astetta liikaa ja tölkin viimeinen kolmannes lentää lupiinipuskaan. Lupiiniraukat. En ostaisi edes anopille.

Lasso alkoholiton vaalea lager
Vähän parempaa kuin Rainbowin vaalea, painii samassa sarjassa Nikolain ja Bucklerin kanssa. Tasapaksu ja tasapainoinen, alkoholittomien oluiden Toyota corolla; kukaan ei ole kiihkeästi puolesta tai vastaan. Voin ostaa toistekin.

Krombacher holiton weißbier
Muistaakseni olen tätä kerran aikaisemmin juonut jossain pubissa Herttoniemenrannassa. Mutta vain muistaakseni.

Puolen litran pullo, hintaa karvan yli 2€, painii siis samassa hintaluokassa Rainbow pinttilagerin kanssa.

Tässä on jo yritystä, makea limppumaisuus joka vaivaa halpisholittomia loistaa poissaolollaan. Kunnolla jäähdytettynä tämä maistuu juuri siltä miltä pitääkin, saksalaiselta vehnäoluelta! Tuote on kunnolla samea ja ainoa makeus on sellainen hellän banaaninen vivahde. Ostan jatkossakin, maku on niin kohdillaan, ettei alkoholittomuus haittaa!

Janssonin kiusaus, nopeasti ja halvalla.

"Jönssöni" eli janssonin kiusaus.

Tämä on helppoa ja halpaa, budjettipöperöä.

Vedä kaupasta kilon pussi Rainbow sipuliperunasotkua, purkillinen tai kaksi anjovisfileitä (itse tykkään näistä oudoista suikeroista) sekä nippu kevätsipulia. Ja purkki kermaa.

Tyhjennä puolet perunasipulipussista uunivuokaan.

Tarkista anjovisten (eli maustesilakan) koko, pieni isoimpia fileitä. Lado fileet perunan päälle. Kaada purkkien liemi astiaan. Silppua puolet kevätsipulista tasaisesti vuokaan ja rouhi vielä mustapippuria sekaan.

Kaada loppu perunasipuli koko komeuden päälle, pilko päälle vielä lisää kevätsipulia (ja mustapippuria). Hämmennä vähän sormilla ja taputtele tasaiseksi.

Heivaa vuoka lämmitettyyn uuniin ~180 astetta. Anna vuo'an olla uunissa n.10 minuuttia ja lisää sitten kerma. Anna olla uunissa vajaa tunti. Nauti snapsin ja punajuurten kera.

Annoksesta ei ole valokuvaa, koska kaikki tietävät miltä janssonin kiusaus näyttää.

Uunitomaatit kätevänä lisäkkeenä

Jo vakioksi muodostuneiden kimppakavereiden habanerokabanossin ja paistettujen aurajuustoperunoiden seuraksi veivasin eilen uunitomaatteja.

Uunitomaatit on helkkarin käteviä, niitä kannattaa tehdä samalla vaivalla isompi satsi. Kuvassa näkyvät tomskut on maustettu jollain italianpojan ihmemausteeella, basilikaa, oreganoa, mustapippuria, suolaa ja parmesaaniraetta.



Aterialta ylijääneet uunitomaatit voi iltasella sörssiä paahdetun leipäviipaleen päälle ja aateloida koko komeuden hyvällä oliiviöljyllä.

Darrapannu

Joskus tulee otettua vähän reippaammin. Esimerkiksi jouluna, juhannuksena ja vappuna. Joskus ihan vain siksi, että verottaja vie tuhkatkin munista rahoittaakseen kreikkalaisten nauhakenkäbonukset.

Silloin kun tullut napattua vähän enempi märkää, enemmän kuin että henki haisisi ja kaatuilisi, saattaa aamulla olla hivenen tönkkö olo. Toisin sanoen, on sellainen buuttis, että oksat pois ja pala latvaa.

Silloin tulee ravita itseään jollain rasvaisella ja suolaisella.

Kuten esimerkiksi tällaisellä darrapannulla!

Annos on improvisoitu jääkaapista löytyvistä peruselintarvikkeista! Jos samaa ei löydy, muista ostaa tavarat valmiiksi ennen ryyppäjäisiä!

Ota talon isoin paistinpannu ja aseta se liedelle, lämpöä kehiin.

Ryhdy paistamaan pekonia pannulla, paista pekonit oikein rapeiksi! Samalla silppua pikapikaa pari isohkoa sipulia. Kun pekonit ovat valmiita, nosta ne lautaselle ja viskaa sipulit pekoninrasvaan tekeytymään, lisää reilu nokare voita!

Pilko pari valkosipulinkynttä pannuun, varo etteivät sipulit pala. Kuullota sipulit makeiksi.

Nosta vähän lämpöä ja pilko pannuun eiliseltä ylijäänyttä keitettyä perunaa, laita runsaasti. Ryhdy ottamaan pottuihin väriä. Itse lisäsin vielä kourallisen pilkottuja herkkusienen jalkoja jotka olivat jääneet yli edellispäivän aurajuustotäytteisistä, pekoniin käärityistä herkkusienistä (oli muuten helvetin hyvää).

Lopuksi lisää vielä kourallinen tai kaksi kuutioitua grillimakkaraa tms. lihatuotetta. Mausta suolalla ja mustapippurilla - runsaasti! Murenna paistetut pekonit vielä joukkoon!

Pyörittele tovi pannulla, samalla riko 10 kananmunaa astiaan ja vatkaa rakenne rikki. Nosta lämpöä ja kippaa munamassa pannulle. Nostele ja hämmentele varovaisesti, jotta koko roska kypsentyy varmasti.

Nautitaan heti kuuman kahvin kanssa, jos on sunnuntai voi kahvin seuraksi ottaa vielä pienen viskituikun!

Vaimon aurajuustoperunat

Nyt tuleekin resepti tosimiehistä parhaimmalta, Räyhäpetterin vaimolta Lemmyltä!

Otetaan reilu kourallinen eiliseltä jääneitä, keitettyjä, uusia perunoita.
Viipaloidaan ne krouvisti.
Pannaan paistinpannulle 50/50-suhteessa voita ja öljyä.
Kuumenna pannu, heivaa pannulle valkosipulia ja hienonnettua chiliä.
Kuullottele ripeästi, lisää perunat.
Paista perunat kullanruskean rapeiksi.
Kippaa perunat lautaselle, rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa.
Lopuksi murenna perunan päälle aurajuustoa ja sekoita nostellen varovasti jotta ainekset sekoittuvat.

Välimerellinen herkuttelulautanen

Piiitkän tauon jälkeen pannaan taas safkapuolelle viestiä.

Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!

Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).



Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.

-  Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!

Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.

Sit vaan!

Kampelaa, parsaa, perunaa...

Leivitettyjä kampelafileitä, bearnaise, parsaa ja uusia perunoita.

Tämän osaa tehdä kuka tahansa, joten en laita reseptiä.

Kuukauden drinkkiniksi

Makedonialainen hulabaloo

Pieneen lasiin ~5cl anisviinaa
Koristeeksi cocktailtikkuun lävistetty, valkosipulilla täytetty kalamata-oliivi


Tämä resepti on omistettu Pekka Puskalle.

Pekka, vedä itsesi vessasta alas.

Pihvi sisäpaistista, parsaa ja bearnaise

Bongaa jostain edullista ja laadukasta naudan sisäpaistia, leikkaa se pihveiksi.

Suorita "mekaaninen mureutus" eli piäksäjäiset. Ei kun taputtele piffejä nyrkeilläsi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kuori ja kiehauta parsat. Olen laiskalla tuulella ja viittaan itse omaan tekstiini, sen sijaan että kirjoittaisin oikeat ohjeet. --->  http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/05/parsaa.html

Ovatko parsat kiehuneet? Keksi tapa pitää tovi lämpiminä, itse laitoin voinokareen kanssa uunivuokaan ja ~50 asteiseen uuniin. Tässä vaiheessa pihvipannunkin pitäisi olla lämmin.

Paista pihvit, lämmitä samalla kattilassa yksi tetrallinen Portti-tuoteperheen bearnaise-kastiketta.

Jep, minähän en veivaa bearnaisea alusta loppuun ennenkuin Suomessa on alkot auki sunnuntaisin. Sitäpaitsi tuo Portin soosi on ihan hyvää, kun sitä parantaa voinokareella.

Sitten kaikki lautaselle ja syömään! Muista raastaa vähän parmesania tai pecorinoa parsojen päälle!