Jossain helvetin
mielenhäiriössä olin mennyt tarjoamaan tästä rahaa. Luultavasti
olin jälleen kerran humalassa kyykkyosaston rommista, koska näin on
käynyt ennenkin. Tuttu kaveri Facebookissa kauppasi tätä
hyväntekeväisyyskohteena ja ilmeisesti maagiset myyntisanat
”venäläinen”, ”smena” ja ”hauska” olivat ne, mitkä
saivat minut höhötellen huutamaan tästä raheita.
Maksutransaktiot
suoritettuani sain purnukan haltuuni, sekä sortimentin erilaisia
vanhentuneita filmejä. Jo kadulla myrskytuulessa sojottaessani
ihmettelin kehitystankkia.
Täytyy nostaa
hattua neuvostokansalaiselle. Kehitystankki ei ole mikään
urheiluauto tai naisten korkokenkä, silti tästä on onnistuttu
tekemään ruma. Ruma sellaisella tavalla, että jopa kouluja
käymättömät moukat osaavat sijoittaa sen valmistusajankohdan ja
maan suunnilleen oikein, kannessa olevat kyrilliset kirjaimet
jeesaavat toki paljon.
Palasin kadulta
kotiin ja näytin voitonriemuisesti vaimolleni uusinta
harrastehankintaa;
”Katso rakas mitä
ostin! VAIN VITOSEN”
”Mikä se on?”
”Kehitystankki, SE
ON VENÄLÄINEN!”
Vaimo katsoi
laitosta hyvin pitkään ja jatkoi sitten kirjan lukemista.
”No onko sulla
siitä mitään sanottavaa?” tiedustelin.
”Ai niinku mitä?
Jotain positiivista? No ainakin se on pieni.”
”On.”
”Tarkoittaako
tämä, että joku niistä isommista kehitystankeista lähtee nyt
pois kylppäristä?” Vaimo tiedusteli toiveikkaana.
”Ei tietenkään!”
Vetäydyin
jugendlinnamme spa -osastolle tutkimaan tätä tarinan päähenkilöksi
kohonnutta kehitystankkia. Se on musta ja se on muovia. Päällä
lukee ”260 MA” mistä voinee päätellä, että se ottaa sisäänsä
260ml kehityslientä? Osia siinä on tasan kolme, pohjasäiliö,
kansi ja spiraali kiinteällä agitointitikulla.
Kannessa on kaksi
asentoa, irti ja jumissa. Sisäpuolella on jonkinlainen valoportti ja
ulkosyrjällä jonkinlaisia pullistumia jotka ilmeisesti
mahdollistavat kannen jumittamisen pohjaan jokseenkin tiukasti. Edes
tiedemiehet eivät ole keksineet selitystä kuinka kansi toimii ja se
onkin verrattavissa pyramidien rakentamisen mysteeriin.
 |
| Neuvostoliittolainen kehitystankki |
Spiraalissa ei ole
Patersonista tuttuja pieniä kuulia ja yksinkertainen
stopparisysteemi takaa sen, että toiminta on kuin katiskassa.
Toisesta päästä filmi ei mene sisään ja toisesta se ei pääse
ulos. Pienen harjoittelun jälkeen on mahdollista saada filkka
spiraalille todella nopeasti, kiitos Neuvostoliiton jokseenkin löyhän
laaduntarkkailun ja suurten toleranssien.
Seuraavaksi filmiä
kehittävä ihminen tajuaa, että kansi ei ole tiivis. Sitä ei ole
edes yritetty tehdä tiiviiksi. Tasapainon vuoksi se on vähän
tiivis molempiin suuntiin, neste ei tule kovin helpolla sieltä ulos,
eikä sisään.
Kannen keskellä on
syvennyksessä reikä, jonka kiinteä agitointitikku tehokkaasti
tukkii. Vajaa 300 millilitraa kehitettä on tuskaisen hidas saada
sisään. Vanhat oppaat käskevät pitämään kehitysajan 15s
tarkkuudella siinä mitä filmin valmistaja sanoo, nyt 15 sekuntia ei
ihan riitä että kehitteen saisi tankkiin.
Varmuuden vuoksi
tein kehitetä 300ml, hyvin pian, vähän yli 15 sekunnin jälkeen
käy ilmi, että tankki vetää piripintaan ehkä 290ml joten kannen
260ml on hyvinkin realistinen.
Ylimääräiset
millilitrat valuvat harmittavasti lavuaarin reunalle. Vaimo
huuteleekin jo olohuoneesta;
”Älä sitten
lotraa niitä kemikaaleja ympäriinsä!”
”Juu en toki!”
vastaan ja ensimmäiset hikikarpalot alkavat puskea kulmakarvojen
juuresta.
Yritän tiirata
menestyneen miehen Casiostani kuluneita sekunteja ja pyörittelen
agitointikeppiä voimallisesti, lisää kehitettä tirsuaa tankin
kannen alta sekä omituisesta kaatonokasta. Sormia kirvelee kehitteen
tahrima tikun nokka. Puren hammasta ja kiroilen itseksi ”RAZAMANAZ!”
”Mitä sä
sössötät siellä?” Vaimo kyselee kartanon eteläsiivestä. ”Onko
kaikki hyvin? Oletko sä taas humalassa?”
”Juu eihän
tässä mitään! Vähän hikeä meni silmään eh heh heh!”
Toppuuttelen.
”Kunhan katsot,
ettei niitä myrkkyjä ole valunut pitkin poikin, että mä saan
piilolinssit sitten turvallisesti pois!” Vaimo vielä ohjeistaa.
”Kyllä herra
vääpeli, ymmärsin täydellisesti kaiken minkä sanoitte!”
vastaan selvä paniikki äänessäni, tuntuu että koko lavuaarin
reuna lainehtii 1:100 Rodinal -liuoksessa. Aika ottaa iso huikka
oluesta.
 |
| Yritin pitää meiningin mahdollisimman neukkuna! |
Vihdoin kehitykseen
varattu tunti on ohi, yritän tasapainoilla lainehtivan kehitystankin
lavuaarin ylle ja kallistelen sitä, tankin reunassa on jotain jonka
voi hyvällä mielikuvituksella kuvitella kaatonokaksi. Siirrän
mitta-astian tankin alle ja ryhdyn kaatamaan kehitettä pois.
Jos mahdollista,
niin liemen saaminen tankista ulos käy vielä hitaammin kuin sen
saaminen sisään, 15 sekunnin varoaika kehityksen kanssa paukkuu
jälleen yli niin että helisee. Päädyn kippaamaan koko tankin
nurinniskoin litran mittakannun päälle, tämäkään ei tosin
tyhjennä tankkia kokonaan vaan joudun jälleen tuhrimaan sormeni
kehitteeseen ravistaessani sitä tyhjäksi.
Vihdoin on
keskeytyksen aika; asettelen tankin hermostuneena lavuaarin pohjalle
ja avaan hanan, yritän saada suihkun osumaan kannen keskellä
olevaan parabelin muotoiseen monttuun, jonka keskellä on 10mm reikä,
jonka 9mm agitointikeppi tukkii. Käännän hanasta lisää tehoa ja
vesisuihku kohoaa vääjäämättä kohti tankin keskustaa ja lopulta
osuessaan siihen noin 99% vedestä lentää helvettiin,
pääsääntöisesti lavuaarin reunojen yli ja minun päälle. Taas
kiroiluttaa.
Jonkinlaisen
jumppaamisen jälkeen uskon saaneeni enimmät kehitteet pois
filmiltä, on tullut aika kiinnittää filmi. Mittaan kannuun
kiinnitteen ja ryhdyn tuskaisen hitaasti täyttämään tankkia.
Mietin, että prosessi on yhtä vittumaisen tarkka ja hidas kuin
taskumatin täyttäminen isosta jumbopullosta halvinta romminlitkua
mitä Palmasin kentältä saa, samalla tajua jälleen mitanneeni
kemikaaleja 300 ml edestä, sillä kiinnitettä valuu Rodinalin
tahraamalle lavuaarille. Takaraivossani kaikuu vaimoni komentoäänellä
sanelema kielto olla lutraamatta kemikaaleja joka paikkaan. Otan
jälleen huikan oluesta ja ryhdyn pyörittelemään agitointitikkua,
kirvelystä päätellen se on tällä kertaa tahriutunut
kiinnitteeseen.
Jostain syystä
purkin kannessa on pyörityssuunta myötäpäivään, vaikka spiraali
kyllä pyörii molempiin suuntiin? Varmuuden vuoksi kieputtelen
spiraalia molempiin suuntiin. Pian kyllästyn kuitenkin huuhtelemaan
sormiani jatkuvasti ja tungen Viking Linen mainoskynän
agitointikepin sisään ja pystyn suorittamaan loppupyörittelyn
ilman kemikaaleja sormissa, olo on kuin diplomi-insinöörillä kun
näin nerokkaasti ratkaisin asian. Juhlistan teknistä riemuvoittoa
isolla oluthuikalla.
Pian saan tankin
tyhjennettyä ja lavuaarinkin huuhdeltua. Filmi on kehittynyt
jokseenkin tasaisesti, harmittavasti siinä on läsnä huomattava
määrä ns ”bromide dragia”, mutta sillen en mahda nyt mitään.
Lopuksi arvioimme
kriittisesti tuotetta;
Kiitämme:
- Ruma
- Pieni
- Neuvostomystiikkaa
Moitimme:
- Ruma
- Kansi on tiivis
väärällä tavalla
- Agitointitikku
naurettavan lyhyt
- Vaikea täyttää,
vaikea tyhjentää
- Ei mahdollisuutta
ravistella
Miksi kukaan
käyttäisi tämmöistä? Vaikea sanoa. Periaatteessa tämä häviää
jokaisella osa-alueella Patersonin systeemeihin. Eikä edes
periaatteessa vaan ihan käytännössä. Potentiaalisia käyttäjiä
voisivat olla mm. masokistit, kovan luokan kommunistit ja ostalgian
valtaamat retroeksentrikot sun muut perverssit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti