Tykkään naureskella ihmisille, se on erittäin palkitsevaa. Tänään nauratti, näin koronapandemian aiheuttaman lentomatkustuskrapulan aikaan sellainen konsepti, että vielä viisi viiva kymmenen vuotta sitten oli aivan normaalia, hyväksyttävää ja jopa suotavaa, että kovimmat ekovihreät osoittivat rakkauttaan planeettaamme kohtaan matkustelemalla runsain mitoin ulkomaille.
Krääsätavarakauppojen vakiomyyntihittinä oli erilaiset maailmankartat joihin pystyi merkkaamaan eri tavoin, kaikki ne maat missä ollaan käyty. Härmäläiset rinkkaselkäiset travellerit imivät eksoottista elämänviisautta aina kaukoidästä Afrikan kautta Väli-Amerikkaan. Netti täyttyi reissublogeista kun sandaaliväki kävi ensin hankkimassa ripulin katuruokakojusta ja kipitti sitten ilmastoituun hotellihuoneeseen uppimaan papukaijan ja bambun kanssa otettuja selffieitä.
Nyt samat tyypit hourailevat kilometriperustaisesta autoverosta. Tietenkin tulee muistaa, että autolla töihin meno on itsekästä ja setämiesmäistä yhteiskunnan kapitalististen rakenteiden tukemista, mutta lentomatka Malediiveille tärkeää selfhelppiä ja itseensä satsaamista.
Nynnyhommista sikaliksaa nyhtävät käytäväkiitäjät ovat nyt keksineet kotimaan matkailun, erityisesti veneiden myynti on räjähtänyt kuluneen 18 kuukauden aikana. Jos vielä toissa kesänä lennettiin Surinamiin hakemaan kokemuksia "oikeasta kiireettömästä elämästä", niin nyt samaan hiilijalanjälkeen päästääkseen pitää ymmärrettävästi polttaa venebensiiniä viisisataakaakkisen Mercuryn läpi. Tai mistä minä mitään tiedän.
Tekopyhien ihmisten kruunaamaton kuningas on Riku Rantala joka flippasi itsensä parissa kuukaudessa mangrovemetsiä samoilevasta maailmanmatkaajasta ilmaston pelastavaksi wokejeesukseksi. Eikä siinä mitään pahaa ole, kansa kyllä maksaa demagogisesta ryönästä.
Tiedevastainen hihhulipuolue Vihreätkin on kovasti brändäämässä itseään Suomen ainoaksi ympäristöpuolueeksi. Vastustettuaan ensin päästötöntä ydinvoimaa kolmen vuosikymmenen ajan.
Kaikkea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti