Diana F+, hipsterikamera

Hipsterikamera. Ja kyllä, tarkoitan sitä negatiivisessa sävyssä. 

 

En oikein tiedä mistä aloittaisin tämän kanssa, ettei nyt ihan haukkumiseksi menisi, mutta mielestäni on rehellistä sanoa huonoa kameraa huonoksi. Ja luoja nähköön, minähän olen se kundi joka diggaa huonoja kameroita?

 

Kuten Jaaksin kanssa ollaan filosofeerattu usein, on olemassa hyvää huonoja ja huonoa huonoa. Banksyn graffitit ovat hyvää huonoa ja se kun Timopekka 14-vee ja angstissa kirjoittaa permanenttuŝŝilla ”vitu” raitiovaunun penkkiin on huonoa huonoa.

 

Jos nyt aloitan kameran ulkonäöstä. Se on räikeä. Se näyttää siltä, että jos humalainen kuusivuotias saisi suunnitella kameran, niin se näyttäisi Diana F+lta. Se on niin lelun näköinen kuin vain mahdollista ja väritykseltään jotain petroolin ja turkoosin välimaastosta. Se näyttää helvetin hyvältä lundiahyllyssä Take Ivy-kuvakirjan vieressä, mutta reilusti päälle satakiloisen parrakkaan rakennusurakoitsijan kaulassa killuessaan se saa sivulliset soittamaan 112.

 

Kameran pohjassa ja objektiivissa on kirkuvan punainen Lomographyn logoteksti, joka viimeistään viestii ulkomaailmalle, että tässä menee nyt kaveri jolla on enemmän rahaa kuin tietotaito- ja sivistystaso edellyttäisi.

 

Ettei nyt menisi ihan dumaamiseksi niin lisään tähän nyt heti kameran hyvät puolet. Se on kevyt ja siinä on jalustakierre.

 

Mutta päivän päätteeksi kyseessä on räikeän värinen muovinen kamera, joka toimii helvetin huonosti kamerana. Filminsiirto on aivan paska, jopa Holga & Smena -standardeilla, tarkennus tapahtuu objektiivin sisäpuolelta, suljinaikoja on yksi eikä kukaan tiedä mitä se on, aukkoja on kolme ja neljäntenä vaihtoehtona on pinh..siis neulanreikä. Neulanreikävaihtoehdon käyttö edellyttää objektiivin niksauttamista irti. Kyseessä ihan toimiva temppu mutta linssin irroittamisen yhteydessä voi todeta kiinnityksen olevan muovia ja heppoinen ja todennäköisesti särkyvän jo parinkymmenen kerran jälkeen. Pakkasella ei kannata edes harkita. Eikä sen puoleen, kun saat kuvasi kehitettyä ja katsot sitä ylivalottunutta suttua minkä pitäisi olla ”pinhole-valokuva”, ei neulanreiällä tee mieli enää kuvatakaan.

 

Itse linssi on säälittävä ja optisilta ominaisuuksiltaan suorastaan anteeksipyytävän surkea. Kuvista puuttuu kontrastia ja piirtoympyrä ei piisaa kuuskutosen nurkkiin saakka. Tämmöiset puutteet aiheuttavat tuskaista jomotusta leukatupsupartaisten aikuislasten nivusissa, mutta totuus on että Holga teki tämän niin paljon paremmin ja Holgan kuvissa on ihan oikeaa vinjettiä. Tähtäimellä ei tee hevon helvettiä, se on jos mahdollista, vielä huonompi kuin Smenassa. En tiedä ketkä tätä Dianaa tekevät mutta hattu päästä, että ovat saaneet sellaisen parallaksivirheen, että jopa 100m päässä olevat kohteet ovat filmillä sentin verran liian ylhäällä. Eikä asiaa muuten auta se, että filkka vaeltaa kameran sisällä siksakkia kuin teekkari vappuaattona. 

 

Kun negatiivit vihdoin saa hyppysiinsä, on pettymys järkyttävä. Kuvat ovat latteita ja tylsiä. Efekti on melkein käsinkosketeltavasti sama kuin hampurilaisravintolassa jossa ensin katsot niitä kassan päällä olevia havainnekuvia, joissa ihanan kuohkeat hampurilaiset leikkisästi poseeraavat, kullankeltaiset sämpylät, salaatti niin rapean näköisenä, että melkein kuulet kuinka se rouskahtaa suussa, jauhelihapihvi mehukkaanaa ja täyteläisenä, valmiina sulamaan suussasi täyttäen makusilmut umamilla, ja sitten eteesi lyödään rotaatiovalettu muovitarjotin jossa möllöttää sellainen harmaa, rupikonnan ja paskan sekasikiöltä näyttävä ”hampurilainen”. Shokkiin menneet aivosi yrittävät tavoittaa jotain herkullista tuoksua tai edes rouskahdusta ennakoivaa salaatinlehteä tuosta kimpaleesta teollista ruokatuotetta kun finninaamainen kassatarjoilijahenkilö huutaa äänellä, joka on täynnä äänenmurrosta ja mentholsavukkeita, joka saa synapsisi lopullisesti sekaisin ja kiveksesi vetäytymään vatsaonteloon ”SEURAAVA ASIAKAS”.

 

Siltä tuntuu kuvata Dianalla ja saada negat käsiin.

 

Miten tätä kameraa sitten myydään? No netissä. Ja kovalla rahalla. Minä sain tämän kaverilta ilmaiseksi, tai no taisin minä pari pulloa inkiväärikombuchaa antaa vastalahjaksi. Täytyy sanoa, että tämä kamera on tasan yhden Smenan arvoinen, eli kympin. Olen puolittain järkyttynyt siitä, että jengi maksaa tästä kamerasta 79€! Lomographyn omilla sivuilla ja lukuisten harrastajien ylistysteksteissä vilisee termi ”dreamy look” jonka olen oppinut yhdistämään toiseen termiin ”happy accident”, sanomattakin lienee selvää että olen lievästi allerginen molemmille termeille. Sanoinko jo, että Holga teki tämän niiiiin paljon paremmin? Luulen, että tämänkin tuotteen kehumisessa on aika paljon samaa kuin niillä ihmisillä joilla on omenalogolla varustettu läppäri, sitten sitä omaa tietokonetta ylistetään henkeen ja vereen parhaaksi hankinnaksi, kun ei yksinkertaisesti ole munaa myöntää että tuotteen kateusfaktori yhdistettynä siihen että Gigantin myyjä pyöritti kuin litran mittaa, ovat suurimmat syypäät lopputulokseen jossa sähköpostin pyöritystä, pasianssin peluuta ja muita nynnyhommia varten on 1600€ tietokone vaikka sama rumba olisi onnistunut myös jollain kolmenhuntin chromebookilla.

 

Osaavissa käsissä varmasti tästäkin saa iloa irti, mutta tosiaan kun Holgaa saa nettikirppareilta hintaan 10-20€ jos aikansa viitsii vartoa ja kotibileiden känniselfiet hoituvat vaikka kertakäyttökameroilla, joiden käyttömukavuus ja optiset ominaisuudet hakkaavat Dianan mennen tullen, en näe mitään oikeutusta tälle kameralle. Laitan omani lundiahyllyyn Take Ivy kirjan viereen odottamaan inspiraatiota tai parran trimmaamista leukatupsuksi.

 

Kaikki kuvat kuvattu HP5+ filkalle ja kehitetty Rodinalilla 1:100 60min.

 

Tämä kuva on otettu "pinhole" asetuksella.