Koronapandemia on muuttanut minut perinpohjaisesti. Aiemmin kotoamme löytyi kriisin varalle paketti näkkileipää, jonka parasta ennen päivä oli kolme presidenttiä sitten, tölkki hernerokkaa ja taskulamppu.
Nyt on sapuskaa. Kaapit täynnä. Kotivaran kerääminen on saanut minut oivaltamaan paitsi sen, että kauppaan ei aina pääse mutta myös että kauppaan ei ole pakko mennä. Se kun on niin kovin vastenmielistä.
Mikäli äkillinen ”lock down” tulisi, olisi kotini kuin linnani ja herkuttelisin välimeren sardiineilla ja kreikkalaisilla lihapullilla kuin jokin kaapparilaivan orjakauppiaskapteeni. En välttämättä viikkoja, mutta ainakin pari päivää.
Ylipäätänsä kaltaisilleni haaveilijoille, joka on lukenut liki jokaisen seikkailu- & meriromaanin mitä suomen kielellä on ilmestynyt, tämmöiset kriisitilanteisiin valmistautumiset hoituvat kuin vasemmalla kädellä.
Keittiön radio venyy AM-taajuksilla aina 150 kilohertsistä aina pitkälle megahertsipuolelle, FM-puolella kuuluvat kaikki kanavat mitä pitää ja laitoksen kyljestä löytyy vielä DX-namiska, jolla kuulee vähän heikommin lähettävät asemat ja BBS-puolittaja jotta pääsee kuuntelemaan radioamatöörejä. Viimeksi kuuntelin parvekkeeltani kuinka eräs lähettäjä kertoi, miten Lieksassa on satanut vettä ja hän ”menee nyt paskalle kun ryssä molottaa kaistan tukkoon”. Eteisen lipastossa on otsalamppu ja työpöydän laatikossa kieppi amerikkalaista para-cord nailonnarua joka kestää katkeamatta 550 paunaa vetoa. Siitä erämiehet tekevät vaikka ja mitä ja minä olen tehnyt siitä kengännauhat.
Ruokapuolella olen täyttänyt kaapit liki samalla pieteetillä kuin Ernest Shackleton Endurancensa varastot, meillä ei tosin ole traania ankkuripelin voiteluun eikä neljää naulaa piipputupakkaa per miehistön jäsen, mutta rommia on.
Valitettavasti SI-järjestelmä on vienyt suuren osan kunnon ruokavaraston kerryttämisen ilosta. Remontti-ihmisenä toki arvostan näitä seikkoja, että keittiön työtaso on 1750mm eikä esimerkiksi kaksitoista hot dogia ja yksi freedom eagle ja että autoa rempatessa pärjää 8, 10 ja 13mm hylsyavaimilla, eikä tarvitse taskulamppu hampaissaan arpoa 7/25 ja 5/9 esoteeris-kryptisten pituusmittojen kanssa, mutta ruoka- ja juomatuotteissa soisin käytettävän vanhoja romanttisia mittoja kuten kortteli, busheli, tynnöri, nassakka, sylillinen, naula, leiviskä, unssi ja brittigallona.
Nukkuisin yöni paremmin jos tietäisin, että kaapeissa olisi kolme korttelia voita, tynnörillinen rommia, sata naulaa naudanpaistia, busheli saksalaista olutta, leiviskä jauhoja ja toinen juureksia ja yksi berkovets merisuolaa. Tai no sentnerillinen merisuolaa piisaisi kun on tuo verenpainetauti.
Kyllä on elämän makua ja veden kielelle tuovaa herkullista runsautta noissa sanoissa.
Ei mikään kunnon seikkailu tai tarina ala sillä, että ensin kurkataan jääkaappiin ja listataan; ”400 grammaa naudan jauhelihaa suojakaasupaketissa, puoli pakettia voita, kolme kananmunaa ja litra maitoa”. Kuulostaa ihan joltain saksalaiselta käyttöohjeelta.
Rommia ja viskiä saa sentään edes-vähän-miehekkäältä kalskahtavissa ”kolmen vartin” ja ”puolikas” -kokoisissa pulloissa.
Me kotisohvalta käsin keittiön ruokakaapin täyttöä suureenkin seikkailuun rinnastavat tohvelit elämme toivossa, etteivät nämä pakkauskoot koskaan muuttuisi emaskuloiduksi ”puoleksi litraksi” ja ”litraksi”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti