Persujen leirissä ollaan nyt huolissaan siitä, että kebab-ravintoloiden yleisyys korreloi suoraan islamisaation leviämisen kanssa. Juutalaisten omistamat valhemediat Yle ja HS vaikenevat tietenkin kuin muuri tästä, onneksi tiedostavilla on parempaa tietoa.
Juttu ei ole tuulesta temmattu; onhan vastaavaa kulttuurimarxistista suomalaisuuden mädättämistä harjoitettu ennenkin ja mitä salakavalammin asein.
Suomen ensimmäinen pizzeria avasi Haminassa vuonna 1961, hölmöläiset tietenkin uskoivat kyseessä olevan vain yksittäinen, etnisen ravintolan lanseeraus. Todellisuudessa kyseessä oli taskuvaraskansan salakavalasta maahantunkeutumisen keihäänkärjestä!
Tuon vuoden jälkeen pizzerioita on noussut kuin kännyköiden linkkitorneja jokaiseen niemeen ja notkoon. Roomalaisten orjien jälkeläisten inha, rasvainen kiekkoleipä, on turmellut suomalaisia vauvasta vaariin samalla kun kotimaisen kalakukon arvostus on painettu pohjamutiin ja karjalanpaistista tehty junttiuden symboli.
Tie kulttuurivallankumoukseen kulkee vatsan kautta; pizzeriaketjujen levittäessä tomaattikastikkeen ja durumvehnäjauhon tahrimia kavalia lonkeroitaan pitkin Suomi-neidon neitseellistä vartaloa, on myös italo-tyylin ihannointi yleistynyt! Vuosikausien ajan suomalaisen miehen kesätyyliin kuuluivat remmisandaalit valkoisten tennissukkien kanssa, nyt et löydä pienistäkään kaupungeista sellaista käyskentelybulevardia, missä ei kesäaikaan nähtäisi aikuisten miesten kulkevan ohutpohjaisissa kävelykengissä ilman sukkia. Myös kädet taskussa kulkeminen ja viheltely on yleistynyt, molemmat tyypillisiä, etelänmaalaisten tapoja, joita punavihreän kuplan suvakkimädättäjät kieltäytyvät näkemästä.
Käsite perjantaipizza on isketty syvälle kansamme lihaan ja joka viikonlopun aattona kokonaiset perheet istuvat lätyn äärelle palvomaan saapasmaan mozzarellalla kuorrutettua epäjumalaa, ihannoiden kulttuuria jossa järjestäytynyt rikollisuus pyörittää jätehuoltoa ja joutavointi on elämäntapa. Pitkään jatkunut ”kiista” ananaksen soveltuvuudesta pizzan täytteeksi on pelkkää gaslightingia, jossa ohjataan suuria ihmismassoja kognitiiviseen dissonanssiin. Ongelma on kuitenkin pizza ja italialaisten arvojen sekä elämäntavan ujuttaminen osaksi suomalaisten arkea. Pienet lapsetkin tietävät mitä prosciutto crudo mutta kukaan ei tiedä mitä on kesäytetty särki.
Perinneruoan ystävät itkevät ääneen kun muttista puhuttaessa valtaosa suomalaisista tarkoittaa italialaista tomaattimurskaa.
Ei paljon tarvitse silmiään avata niin näkee koko totuuden, kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut ihmiskoe, jossa reippaista pellavapäisistä suomalaisista yritetään pizzan keinoin muovata laiskuuteen taipuvaisia, vielä nelikymppisinä äitinsä helmoissa asuvia mammanpoikia, jotka hiukset oliiviöljyllä kammattuna notkuvat kaupungilla blondien perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti