Eilen piti siis olla katsastuspäivä, Urho ei mennyt ensimmäisestä katsastuksesta läpi koska helmassa oli reikä ja toinen rekisterikilven valo oli palanut. Mielestäni tämmöiset rekisterikilven valojen kurkistelut ovat pahinta fasismia koskaan heti tuloveron ja parveketupakointikiellon jälkeen.
Rekisterikilven valoa ei onnistunut ensimmäinen korjaamo A. huomaamaan ja B. vaihtamaan joten päätin suoriutua tästä jotoksesta omin nokkineni. Päätös tuki myöskin kyynisdepressiivistä elämänasennettani jonka mukaan asiat kannattaa tehdä joko itse tai ne ryssitään ja kaikki muut ihmiset ovat idiootteja kunnes toisin todistetaan eikä silloinkaan kannata luottaa päätökseen.
En vittisinyt ryhtyä lampunvaihtohommiin Polaria -hallissa (lue: ulkotiloissa) vaan kruisailin erään huoltoyhtiön, jonka hallituksen jäsen olen, traktorihalliin. Hallin käyttö tämmöiseen oma-aloitteiseen autonkorjaukseen oli ehdottomasti kielletty, kaksi kertaa suullisesti ja kolmasti kirjallisesti mutta koska elämänkokemus on osoittanut että päälle satakiloiset parrakkaat sedät voivat pääsääntöisesti tehdä mitä huvittavat ja olisi erittäin epätodennäköistä että joku tissiposkinen hallituksen jäsen tulisi pulleine vauvankäsineen minut väkisin hallista poistamaan.
Urho siis pakittaen halliin, takaluukku auki työskentelykorkeudelle ja miehekäs keskustelu käyntiin latarin kanssa samalla kun ruiskuttelin WD40:stä ruostuneisiin ruuveihin.
Ensimmäinen ruuvi lähti nätisti auki, pistin sen varovaisesti talteen ja ryhdyin avaamaan toista ruuvia. *riks* kanta räsähti ruostuneesta ruuvista rikki. Laskeskelin hetkisen jaksanko hakea dremelin himasta ja laikalla spedeillä ruuvinkantaan uran johon taltan saisi ja päädyin lopputulokseen etten jaksa.
Siispä akkuporakone käteen ja ruuvinkantaa poraamaan!
Ruosteen alta löytyikin sitten helvetin priimaa ja saatanan kovaa japanilaista terästä. Japanissa tehdään parhaat miekatkin (kts. edellinen päivitykseni) ja näköjään samaa kamaa käytetään John Toyotan mahtikäskyllä myös Hiacen rekisterikilven valojen kiinnitysruuveissa!
Aikani turattuani surkean terän ja leikkuuöljyn kanssa sain ruuvinkannan liki porattua pois. Onnistuin myös poraamaan reiän itse rekisterikilven valon kupuun, onnittelin itseäni vuolaasti. Varsinkin kun pieni soittokierros paljasti että niitä kupuja ei saa varaosina.
Vihdoin saimme lampun kantoineen kaivettua kahvan sisältä ulos mutta seuraavaksi kävi ilmi että lamppu ei irtoa kannasta, ei paljain sormin, ei hanskat kädessä, ei työkaluilla. Apuun pyydettiin lisäksi melkein kaikki tunnetut ja tuntemattomat pyhimyksetkin, onneksi ei ollut pappeja kuuloetäisyydellä.
Onneksi entisenä lapsinerona keksin kiertää leveän gumminauhan lampun ympärille ja näin syntyneen lisägripin avulla saimme lampun nykäistyä irti!
Alkuperäiset ruuvit joutivat mäkeen ja pienen kaivelun jälkeen Urhon kätköistä löytyi pari 25mm hobau-puuruuveja. Tiirasin ruuveja ja takaluukkua vuorotellen ja mietin tosissani että kannattaakohan nyt jollain rakennustarvikkeella korjata pakettiautoa. "Ja vitut" totesin ja ruuvasin ruuvit kiinni.
Pistin luukun kiinni ja virrat päälle. Vaihdettu lamppu paloi hienosti. Sen sijaan nyt oli toinen lamppu palanut.
Toisen lampun molemmat ruuvit olivat ruostuneet muodottomiksi. Tällä kertaa sain ne kuitenkin kunnialla porattua pois. Ja hobarit tilalle.
Sitten kun rekisterikilven valot oli vaihdettu huomattiin että nyt oli lisäjarruvalon polttimo palanut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti