Kuningas Alkoholi

Se alkoi sydämen rytmihäiriöistä ja on nyt johtanut tähän, että minusta on tullut entistäkin sietämättömämpi. Olen ollut noin kaksi kuukautta aivan raivoraittiina ja tarkoitus olisi jatkaa tätä uutta normaalia, joka on siis vanha normaali, koska ei kukaan synny lasi kädessä vaan uusi normaali koittaa teini-iässä, kun kokeilunhalu ja ikätovereiden paine ajaa maistelemaan alkoholia.

Mitä on tämä etyylialkoholi, joka yksinkertaisesta rakenteestaan huolimatta heittelee meitä ihmispoloja yhdestä viiteryhmästä toiseen? Niin, niitä on kaksi. Ne jotka juovat ja ne jotka eivät juo. Tiedän etanolista ainakin kolme asiaa: Se on myrkyllistä, sen nauttimiseen ei ole mitään syytä ja se on kallista koska sitä on keksitty verottaa aivan tolkuttomasti (koska se on riippuvuutta aiheuttava päihde). Nämä ovat varmoja, ehdottomia faktoja ja etanolin kannalta ikävästi negatiivisia. Voisinko keksiä kolme positiivista asiaa alkoholista? Voisin helposti, mutta ikävä kyllä ne olisivat vain keksittyjä juttuja. Kyseessä on kuitenkin päihde, jonka psykofyysiset vaikutukset ovat kiistattomia. Jos alkaisin kehumaan viskiä tai punaviiniä, pitäisi minun äärimmäisen mustavalkoisena ihmisenä samalla kehaista kuinka työpäivä on kiva nollata haistelemalla kontaktiliiman ohenninta, loma on loma vasta kun voi rännittää heroiinia ja vaipua unohdukseen tai kuinka mättöpizza vasta maistuukin hyvältä, kun on ensin polteltu hasista.

Kuinka moni lopettaisi kadulla moikkaamisen, jos saisin sellaisen ihmisen maineen joka viihdekäyttönä haistelee tixomattia tai lomallaan käyttää kovia huumeita? Aika moni, veikkaan. Päihteidenkäytössä meitä ohjaavat sosiaaliset normit, yleinen moraalikäsitys ja viime kädessä Suomen laki. Ei liimaa haistele kukaan, paitsi aivan pohjalla oleva. Huumeet ovat laittomia, ihan varmuuden vuoksi, vaikka väitän että jos heroiinia saisi apteekista ilman reseptiä, sitä ei käyttäisi juuri kukaan. Alkoholia sen sijaan saa kuka tahansa käyttää, sitä saa vetää posket lommolla kunnes maksa ja haima sanovat poksis ja naama punoittaa kuin vesimelonin sisus, kunhan vain käytös muuten pysyy sosiaalisten normiemme sisällä. Oikein reippaasti alkoholia käyttävät eivät edes humallu parista juomasta, toleranssi on kasvanut. Tätä pidetään hyvänä asiana ja ääni kunnioitusta täynnä puhutaan ”hyvästä viinapäästä”.

Alkoholijuomat on markkinoitu meille todella hyvin, niin hyvin että hälytyskellojen tulisi soida kaikilla. Brenkku sopii erityisesti juhliin, mutta myös arkeen koska se tekee arjesta juhlan. Tämä sama analogia tosin tuhoaa koko juhlan käsityksen, sillä jos jokainen päivä (=arki) on juhlaa, niin mitä silloin ovat juhlat? Vastaan itselleni: juhlat ovat se kun vedetään vielä enemmän. Huppu himmeäksi, monot vinoon, pleksit, naamat, turvat ja nelivetokännit, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos nykypäivän startup-pöhinähengessä miettisi kuinka alkoholin lanseeraisi, niin kyllä tarpoisi syvissä vesissä. Markkinoille pitäisi saada tuote joka on logistisesti hankala, maistuu pahalta ja jonka sivuvaikutus, eli humalatila, teknisesti ottaen on vaarallinen myrkytys. Vastikään keksityn alkoholin saisi markkinoille korkeintaan puhdistus- ja desinfiointiaineeksi, sen juomiseen kurkusta alas suhtauduttaisiin samoin kuin maalinpoistoaineen syömiseen.

Puhdistus- ja desinfiointikäytön lisäksi etanoli tekee meidän arjesta juhlan ja auttaa jaksamaan elämän pikku vastoinkäymisiä. Pari kolme kuukautta kun malttaa olla raivoraittiina, huomaa että nämä elämän pikku vastoinkäymiset, joihin iso lasi rieslingiä auttaa, ovat sellaisia että lyö varpaansa pöydänjalkaan tai pudottaa haarukan lattialle tiskikonetta täyttäessä, suomeksi sanottuna pikkujuttuja. Niitä ei edes huomaa, ellei ole kuukausien ja vuosien ajan järjestelmällisesti pilannut yöuniaan lipittämällä alkoholijuomatuotteita ja samoin opettanut kehoaan, että aina kun ketuttaa, saa alkoholia. Mitään vastoinkäymisiä tai stressejä alkoholi ei poista, se saattaa poistaa ne mielestä, lykätä käsittelyjonossa taaksepäin, mutta mitään se ei poista. Auto pitää edelleen siivota, laskut maksaa ja ruokakaupassa käydä. Hälyttävää on jos alkoholia menee ei siksi, että tulisi hyvä olo vaan että paha olo menisi pois, laittomien päihteiden kanssa tämä on jo varma merkki riippuvuudesta. Aina voi kuitenkin lohduttautua sillä, että maailmassa ei ole mitään sellaista hommaa, mitä tarvitsisi tehdä alkoholin kanssa, ihan kaiken voi nimittäin tehdä raittiina ja selvin päin, paitsi ryyppäämisen.

Alkoholi on arkipäiväistynyt tavattomasti ja toinen trendi alkoholin tiimoilta on naisten lisääntynyt juominen. TV-sarjojen, elokuvien ja sosiaalisen median audiovisuaalisessa tykityksessä on ihan luontevaa, että viini virtaa vapaana. Se on menestyneen, itsevarman ja itsellisen naisen merkki. Kun pitää vähän luksusta saada arkeen, napataan jostain viinilasi tai pullo. Samppanjaa juhliin ja drinkkejä kun ollaan radalla bilettämässä.

Mielenkiintoista on myös havaita kuinka naiset juovat hatutukseen. Kun hermo menee (usein miehiin ja usein syystä), marssitaan baariin ja sormia napsauttamalla saadaan iso lasi viiniä, joka nielaistaan huikalla, ilman että harjoiteltu bitch face-ilme laantuu hetkeksikään. Voidaan olla suhteellisen yhtä mieltä siitä, että kuka tahansa muu joka vetäisi lounasaikaan 1½ annosta alkoholia kolmessa sekunnissa siksi, että on hetkeä aikaisemmin menettänyt hermonsa, olisi aivan täysi alkoholisti, mutta huolitellussa meikissä ja tyylikkäässä jakkupuvussa oleva naispuolinen salaryman, joka nykäisee 16$ chardonnayn ykkösellä alas, on itsevarma ja voimaantunut.

Miesten juominen on edelleen hyvin sosiaaliseen tasoon sidonnaista, parempi väki kiskoo viskiä jäillä ja juntit kaljaa. Americanassa on myös hauskaa se, että viinipullon tilaava ihminen on jokseenkin normaali, mutta kuusi olutta kerralla tilaava on alkkis. Viinaakin voidaan tilata prikallinen porukalle, vaikka silloinkin alkoholia tulee useampi annos per henkilö, kyse on kuitenkin bilettämisestä. Sitä paitsi americanasta olemme oppineet, että voimakaskin humala haihtuu minuuteissa kunhan juo vahvaa mustaa kahvia ja kävelee ympäri olohuoneen sohvapöytää.

Uni on elintärkeää ihmiselle ja alkoholi vaikuttaa unen laatuun merkittävästi, nimittäin merkittävästi huonontaen sitä. Niin sanotut yömyssyt toimivat vain Agatha Christien romaaneissa ja ehkä hyvin nuorilla ihmisillä, me keski-ikäiset olemme menetettyjä tapauksia ja vaellamme itsepetoksen ja romantisoidun alkoholikulttuurin tiellä. Viski ei lämmitä pakkaspäivänä, konjakki ei estä turistiripulia, gintonic ei auta lentopelkoon (se auttaa kyllä siihen pelkoon, että pitäisi lentää selvin päin) tai lasillinen portviiniä takaa hyvää unta, ellei kyseessä ole järkyttävä krapula. Silloin alkoholi lykkää liskodiskon ja hikisten lakanoiden alkamista muutamalla tunnilla. Toivon todella ettei kenenkään alkoholiharrastus etene näin pitkälle. Mielikuvat elävät vahvasti yhdessä läträilyn kanssa, ihmiset puhuvat kuinka tietyt alkoholijuomat eivät heille sovi vaikka kyse on lähinnä kahdesta asiasta, mausta ja annostelun tarkkuudesta. Samaa huttua saa kuulla jos kyselee ihmisiltä autoista, kyseessä on pyörillä varustettu laatikko jolla päästään pisteestä A pisteeseen B ja autoissa on erilaisia ominaisuuksia, joiden keskinäisellä vaihtelulla sen hankinta perustellaan. Auto on kuitenkin ensisijaisesti liikkumisväline, seuraavaksi munanjatke ja vasta kolmantena tulevat lasten turvaistuinten isofix-kiinnitykset ja tavaratilan litramäärät, joita ensiksi tarjoillaan perusteiksi. Me ihmiset rakastamme sumuttaa itseämme.

Mutta koska alkoholi on hyvin markkinoitu, se on kiinni elämämme jokaisessa osa-alueessa kuin oksennus samettitakissa. Alkoholijuomien lipittely joka yhteydessä on se normaali ja niistä kieltäytyminen on se epänormaali. Autolla bileisiin tullut voi ottaa yhden tai kaksi, mutta periaatteesta raitis on jenginpetturi. Raittiiden paarialuokan alapuolella on vain rattijuopot, he jotka eivät voineet pidättäytyä siinä yhdessä tai kahdessa jotka oli pakko ottaa jotta suuri enemmistö olisi ollut tyytyväinen.

Raittiina oleminen on kuitenkin hiton helppoa, alkoholi on ensinnäkin kaupassa eli se pitäisi ensin hakea sieltä ja sitten kaataa kurkkuun. Tämä on vähän vitsillä ajateltu, mutta vakavasti puhuen onko mitään järkeä oma-aloitteisesti tunkea elimistöönsä ainetta, joka on haitallista, kallista ja lähtökohtaisesti maistuu pahalta? Jos tätä viimeisintä lausetta lukiessa vähän närästää, voit aina leikkiä, että puhunkin tupakasta enkä alkoholista. Jos edelleen tuntuu ikävältä, saattaa se johtua siitä että tupakoit ja käytät säännöllisesti alkoholia. Jos olet sitä mieltä, että molemmat edellä mainitut tuotteet sekä maistuvat hyviltä, että tekevät hyvää, niin onneksi olkoon! Olet riippuvainen!