Tunnustus "puutarhablogista"

Blogini voi olla inspiroiva, mutta ei ehkä aivan puutarha-aiheinen?

Sain Lilleniltä (http://chiliblogini-lillen.blogspot.com/) tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista. Ne jotka lukevat tätä blogia ruokahorinoiden takia, eivät välttämättä tiedä viherpeukalointiharrastuksestani. Pidän varsinaista "puutarhablogia", eli kasvatuspäiväkirjaa chilifoorumin keskustelupalstalla. Aina välillä toki raapustan tännekin jotain chileihin tai orkideoihin liittyvää.

Diplomin ehtoihin kuuluu vastaaminen kolmeen kysymykseen ja nähtävästi voi vielä vapaamuotoisesti kiittää niitä puutarhablogeja jotka ovat toimineet inspiraationa.


1) Miten puutarhainnostus ja puutarha blogin pitäminen syntyivät?

Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja luonnontieteistä, eläimistä ja kasveista. Nuorempana oli jos jonkinsorttista lemmikkiä, myöhemmin erilaisia kasveja. Kaktuksista en koskaan innostunut, helppohoitoisia toki mutta vaativat sellaista pitkäjänteisyyttä jota nuorella miehellä ei ollut. Kärpäsloukkukin otti ja kuoli, silloin ei ollut internettiä josta hakea tietoa eikä kirjastostakaan osannut lainata.

Varsinaista puutarhaa minulla ei olekaan. Ainoastaan parveke. Mutta nimitän sitä rehvakkaasti kasvihuoneeksi! Varsinaisen viherpeukaloinnin aloitin jo edellisessä asunnossani 2009, olin juuri viipaloinut ison läjän punaista Pirkka-merkkistä chiliä papukaijoillemme ruoaksi ja ryhtynyt lukemaan Helsingin Sanomien viikkoliitettä. Lehdessä kerrottiin eräästä Jukka "Fatalii" Kilpisestä joka oli jonkinlaisen ahaa-elämyksen johdosta tunkenut mm. mangon ja chilin siemeniä itämään. Nopeasti innostuvana kaverina näin heti mielessäni suunnattomat säästöt, mikäli pappareille voisi kasvattaa itse omat ruoat. Ja olihan moinen ikkunanlautaviljely aika muodikasta (ja on edelleen).

Samoihin aikoihin sain myöskin hankittua tietokoneen ja siihen internetin (uskomatonta mutta totta, elin lähes 3 vuotta ilman minkäänlaista ATK-laitettta. Ja ei, en ollut vankilassa tai koomassa ;) ryhdyin ottamaan selvää, mikä ero oikeastaan on habanerolla ja Pirkka-chilillä, ainoilla silloin tuntemillani chililajeilla. Nopean googlailun jälkeen huomasin päätyväni toistuvasti Infernon chilitietokantaan etsiessäni vastauksia. Sitten huomasin, että Suomessa on ihan chiliyhdistyskin! Tässä vaiheessa rupesin jo ottamaan kierroksia, aavistin, että chilissä on sitä jotain. Eipä aikaakaan kun löysin chilifoorumin. Luin sitä aikani, useita kuukausia. Lopulta päätin rekisteröityä sinne, lähinnä helpottaakseni uusien viestien lukemista. Luettuani muutaman kuukauden ryhdyin pikkuhiljaa kirjoittamaan vastauksiakin. Ja pitämään päiväkirjaa - tietysti!

Nyt kolme vuotta myöhemmin chilejä on lähemmäs 70 kappaletta, joista toki ~50kpl taimia joista osan lahjoitan eteenpäin. Siemeniä on kerääntynyt mapillinen. Kolme vuotta sitten tiesin habaneron ja "pirkkachilin", geneerisen capsicum annuumin. Nyt olen kasvattanut yli 40 lajia ja tiedän varmasti, että niitä on olemassa tuhansia ja taas tuhansia. Samalla olen oppinut roppakaupalla erilaisista kasvualuistoista, ruukuista, lannotteista, biologiasta, kemiasta. Chilien myötä olen tutustunut myös muihin kasveihin, kuten erilaisiin orkideoihin.


2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Näistä voisi kirjoittaa pienen kirjan. On vaikea nimetä suosikkia. Rakastan Aji Cristalin ja PI-585267:n, eli Turbo Puben, makua. Diggaan isosti tapaa miten Capsicum Lanceolatum kasvaa ja rehottaa ja valtaa koko ikkunan. Villichili Tepin on myös mahtava planttu, kasvaa rehoittaa sekin! Phalaenopsis-orkideat ovat kauniita ja mahtavia kasvattaa! Kolmivuotias ja sohvan kokoinen habanero on erittäin komea. Cajamarca on ehdottoman erikoinen, karvainen capsicum chinense jonka raa'at marjat värjääntyvät antosyaaneista. Peikonlehti kököttää hallitsevana olohuoneen nurkassa. Enkelinsiipikin on kaunis. Capsicum Flexuosum edustaa taas harvinaisempaa päätä. On vaikea valita. Valitsen kaiken.

3) Millainen on puutarhafilosofiasi?

Repostelen usein olevani "luomu", mutta se ei pidä paikkaansa. Käytän apulantaa, kanankakkaa ja merileväuutetta. Mielestäni rehujen kanssa puljaaminen pitää hoitua ilman suurempia stressejä. Kasvatan mullassa, perinteiseen tyyliin. Vesiviljelyihmisillä tuntuu olevan monensorttista ongelmaa, milloin vesi on liian hapanta, milloin sitä milloin tätä. En myöskään usko mihinkään järjettömiin lisävaloihin tai kasvatustelttoihin. Jos ikkunalauta/parveke ei riitä, kannattaa miettiä kasvattelun mielekkyys. Taimet, jotka laitan itämään aina tammikuussa, saavat jonkinlaista lisävaloa. Oikeammin keinovaloa, pyrin vähentämään valaistusta heti maaliskuussa jotta saan "rumat" lamppuviritykset poistettua. Orkideat tarvitsevat jonkinlaisen apuvalon talven pimeimmille kuukausille, mutta ne ovatkin kauniita kasveja jotka mielellään valaisee! Jos pitäisi tiivistää kasvatusfilosofiani yhteen lauseeseen, sanoisin että "vedän rennosti".


Laitetaan tähän loppuun vielä erikoiskiitos minua inspiroineille kasvattajille, linkit tässä tapauksessa chilifoorumin puolelle;

Aji Inferno
Fatalii
Lillen
Jaolsten ja Ylöjärven polte
Inkrose
Bluesman
Toni susirajalta

ja pari blogimaailmasta;
Chilivaari
Chilipark

Varsinaisen tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista tahtoisin antaa chilifoorumin nimimerki ABK. Perusteluina asiantuntemus viherpeukaloinnin saralla, erinomainen kuvamateriaali kasvatustarinoiden yhteydessä sekä hämmästyttävän jäsennelty toiminta nuorelta ihmiseltä!

ABK:n kausi 2012