Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
 |
| Repatriation to the motherland! |
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
"Kotimaan olutta"
Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kanaa, kasvishässäkkää kikherneillä ja riisiä
Kiirettä pukkaa mutta broileria teki mieli. Oli muuten mielenkiintoista pasteerata Prisman broiskuosastolla. Minun lapsuudessa broileria sai parissa muodossa; rintaleikkeitä luulla tai ilman, koipia tai koko lintu. Nyt on ohutleikettä, pihvileikettä, sisäfilettä, paistileikettä, paistisuikaletta. Lista on suurinpiirtein loputon ja suurin osa tuotteista on jossain keltaisessa limassa jota kehdataan nimittää "marinadiksi".
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
 |
| Hei! Tämähän näyttä ihan hyvältä! |
tiistai 22. marraskuuta 2011
Joulukinkku
Joka joulu Suomessa paistetaan jotain kolme miljoonaa kinkkua. Suurin osa paistopusseissa. Mielestäni pari tuhatta paistopussia on jo melko kasa roskaa, puhumattakaan parista miljoonasta paistopussista. Paistopussi on muovia ja täysin turha kapine.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Sienikeitto
Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Tweet tweet
Sosiaalinen media? Kuulostaa kirosanalta. Keksin kuitenkin ryhtyä käyttämään twitteriä yhtenä kanavana blogipäivityksistä kertomaan, eli jos twitteröit paljon tms. tai puhelimessasi on twitterit sun muut auki jatkuvasti on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada blogihäiriköintiä ihan taskuun asti.
http://twitter.com/Rayhapetteri
http://twitter.com/Rayhapetteri
lauantai 5. marraskuuta 2011
Nö föto
Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni
Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
 |
| I say, old chap... |
lauantai 29. lokakuuta 2011
Juustossa löytyy
En voi väittää olevani "juustodiggari isosti", mutta kun pääsen maistamaan hyvää juustoa, sitä pitää saada lisää. Arkijuustoja en kuluta juuri ollenkaan, puhun nyt näistä suomalaistyyppisistä edameista ja kermajuustoista joille yhteisin tunnusmerkki on paketin kanteen prässätty rasvaprosentin ilmoittava luku. Alhaista.
Eräs ystäväni on yrittänyt hioa "lastujen" reseptiä täydellisyyteen, mitkä maissilastut, mikä salsa, mikä chili ja mikä juusto. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän on päätynyt Cathedral Cityn extra mature cheddariin. Itseasiassa viimeksi kun eksyin kaverille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan pieniä punaisia keittiön pöydän ääressä, sain maistettavaksi pienen biitin tuota voimakkaan tuoksuista juustoa.
Tuon reissun jälkeen olen joutunut ostamaan tätä herkkua liki viikottain, leikkaan siitä paksuja viipaleita joita mussutan kirjaa lukiessa ja olutta hörppiessä. Lienee sanomattakin selvää, että on aika mullistava kokemus päästä haukkaamaan kunnon cheddaria jos aikaisemmat kokemukset aiheesta koostuvat yksittäispakatuista, sairaalloisen oransseista nahkeista liuskoista. Puhun nyt siitä skeidasta jota suomalaisille myydään cheddarina ja jota tungetaan hamppareiden väliin, jo tavasta miten nuo viipalecheddarit sulavat naudanlihapihvin päällä voi päätellä ettei kyse ole ihmisravinnosta, sylinterikannen tai syylarin tiivistysmassasta ehkä.
Oikea cheddar on englantilaista, ei saksalaista. Oikea cheddar on voimakkaan tuoksuista mutta haalean väristä, ei haalean makuista ja voimakkaan väristä. Kokeilkaa ihmiset ja huomatkaa, miten ne oranssit ovipönkät jäävät kauppaan!
Eräs ystäväni on yrittänyt hioa "lastujen" reseptiä täydellisyyteen, mitkä maissilastut, mikä salsa, mikä chili ja mikä juusto. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän on päätynyt Cathedral Cityn extra mature cheddariin. Itseasiassa viimeksi kun eksyin kaverille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan pieniä punaisia keittiön pöydän ääressä, sain maistettavaksi pienen biitin tuota voimakkaan tuoksuista juustoa.
Tuon reissun jälkeen olen joutunut ostamaan tätä herkkua liki viikottain, leikkaan siitä paksuja viipaleita joita mussutan kirjaa lukiessa ja olutta hörppiessä. Lienee sanomattakin selvää, että on aika mullistava kokemus päästä haukkaamaan kunnon cheddaria jos aikaisemmat kokemukset aiheesta koostuvat yksittäispakatuista, sairaalloisen oransseista nahkeista liuskoista. Puhun nyt siitä skeidasta jota suomalaisille myydään cheddarina ja jota tungetaan hamppareiden väliin, jo tavasta miten nuo viipalecheddarit sulavat naudanlihapihvin päällä voi päätellä ettei kyse ole ihmisravinnosta, sylinterikannen tai syylarin tiivistysmassasta ehkä.
 |
| Tämä kuva on varastettu.. |
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sipulikeitto
Sipulikeittto on totuttu näkemään pykälää hienompien ravintoloiden alkuruokana, yleensä vaalealla leivällä ja voimakkaalla juustolla gratinoituna. Mikään ei estä lukijaa gratinoimasta omaa keittoaan, allekirjoittaneella esteeksi muodostui sopivan pienen uunivuoan puute! Sipulikeitto on hyvää ja halpaa ruokaa, juuri passelia kylmeneviin syysiltoihin. Tavallinen ranskalaistyyppiseksi mielletty sipulikeitto tehdään valkoviiniin, mutta koska ainakin meidän taloudessa valkkarit on juotu "nuukasti pois", olenkin ottanut tavaksi tehdä keiton suomalaiseen bulkkilageriin. Samalla päästään eroon valkkarin hapokkuudesta - eri kätevää!
Tarvitaan;
8 isoa sipulia (tai yli kymmenen pienempää)
8 kiinalaista yksikyntistä sipulia tai 2 kokonaista valkosipulia
1 Koffin pieni punainen tölkki
Vajaa litra hanavettä
1 lihaliemikuutio
Kouranpohjallinen lipstikkaa, suolaa, mustapippuria
Sipulit pitäisi kuoria ja viipaloida erittäin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi millisiksi. Työ on yksitoikkosta, pikkutarkkaa ja saa silmät vuotamaan vettä. Siksi olisikin suotavaa, että tämä mielikuvitukseton työvaihe voitaisiin ulkoistaan tarkoitukseen sopivalle työvoimalle. Kuten vaimolle tai lapsille.
Nopeaa toimintaa arvostavat sällit ovat jo aikapäiviä sitten ostaneet kotiinsa mandoliinin, ei en tarkoita sellaista rämpytettävää soitinta vaan liukupintaan integroitua terää johon on hyvä tuhota sormenpäänsä. Tällä näpsäkällä apuvälineellä vaimon ja lasten kuorimat sipulit viipaloituvat hetkessä aivankuin varkain!
Kaada pieni punainen tölkki valitsemaasi ruoanvalmistusastiaan, itse käytin sotilaskypärän kokoista valurautauunivuokaa, koska heitin koko roskan uuniin hautumaan. Keitto syntyy myös kattilassa liedellä aivan normaalisti! Jos sipulit on jo valmiiksi viipaloitu, voit ottaa toisen pienen punaisen aivan kätesi ulottuville! Lisää kattilaan n. litra vettä ja mausteet, väännä lämpö päälle.
Ryhdy freesailemaan sipuliviipaleita nopsasti kuumalla pannulla voinokareen kanssa, varovasti voin kanssa, sitä on pian puoli pakettia keitossa! Älä missään nimessä päästä sipuleita kärvähtämään, nopsasti vain läpikuultavan makeiksi - sitten suoraan kattilaan!
Kun kaikki sipulit on käsitelty, jätä kattila lempeään lämpöön poreilemaan. Ylenpalttinen raivolla keittäminen hajoittaa sipulit sameaksi mössöksi. Anna helmeillä tunnin verran, nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa patongin, juuston ja pienten punaisten kera.
Tarvitaan;
8 isoa sipulia (tai yli kymmenen pienempää)
8 kiinalaista yksikyntistä sipulia tai 2 kokonaista valkosipulia
1 Koffin pieni punainen tölkki
Vajaa litra hanavettä
1 lihaliemikuutio
Kouranpohjallinen lipstikkaa, suolaa, mustapippuria
Sipulit pitäisi kuoria ja viipaloida erittäin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi millisiksi. Työ on yksitoikkosta, pikkutarkkaa ja saa silmät vuotamaan vettä. Siksi olisikin suotavaa, että tämä mielikuvitukseton työvaihe voitaisiin ulkoistaan tarkoitukseen sopivalle työvoimalle. Kuten vaimolle tai lapsille.
Nopeaa toimintaa arvostavat sällit ovat jo aikapäiviä sitten ostaneet kotiinsa mandoliinin, ei en tarkoita sellaista rämpytettävää soitinta vaan liukupintaan integroitua terää johon on hyvä tuhota sormenpäänsä. Tällä näpsäkällä apuvälineellä vaimon ja lasten kuorimat sipulit viipaloituvat hetkessä aivankuin varkain!
Kaada pieni punainen tölkki valitsemaasi ruoanvalmistusastiaan, itse käytin sotilaskypärän kokoista valurautauunivuokaa, koska heitin koko roskan uuniin hautumaan. Keitto syntyy myös kattilassa liedellä aivan normaalisti! Jos sipulit on jo valmiiksi viipaloitu, voit ottaa toisen pienen punaisen aivan kätesi ulottuville! Lisää kattilaan n. litra vettä ja mausteet, väännä lämpö päälle.
Ryhdy freesailemaan sipuliviipaleita nopsasti kuumalla pannulla voinokareen kanssa, varovasti voin kanssa, sitä on pian puoli pakettia keitossa! Älä missään nimessä päästä sipuleita kärvähtämään, nopsasti vain läpikuultavan makeiksi - sitten suoraan kattilaan!
Kun kaikki sipulit on käsitelty, jätä kattila lempeään lämpöön poreilemaan. Ylenpalttinen raivolla keittäminen hajoittaa sipulit sameaksi mössöksi. Anna helmeillä tunnin verran, nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa patongin, juuston ja pienten punaisten kera.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Pastaa ja mereneläviä (eli pastaa frutti di mare)
Klassikkoannos kaikille jotka ovat haahuilleet hirveässä, räkäisessä tokkurassa viikon päivän Torrelomooniksen lomaparatiisissa. Kun bundalollin seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja hotellikuolema iskee, raapiutuu valkoihoinen härmäläinen espanjalaiseen italialaiseen ravintolaan. Jos menyytä ei saa enkuksi, niin kyllä ne ymmärtävät pizzan päälle.
Minä olin pykälää rohkeammalla päällä ja tilasin pizzan sijaan päivän suosituksen. Kielitaitoa löytyi juuri ja juuri sen verran, että sain udeltua henkilökunnalta, mitä siinä äskeisessä herkullisessa annoksessa oli. Vapaasti mukaillen;
1 pieni sipuli
3 valkosipunkynttä
1 miedohko chili
1 prk simpukoita (tuoreet olisi parhaita.....)
170 g pussi katkarapuja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
½ kourallista miniluumutomaatteja
1 dl (tilkka) valkoviiniä (v-viinietikka käy yhtälailla, käytä sitä 1/3 vinkun määrästä)
vähän sokeria
mustapippuria
Pastaa valinnan mukaan, italiainen mustekalanmusteella värjätty spagetti on suosikkini tämän kanssa.
Laita katkaravut ja simpukat siivilään valumaan.
Pilko sipulit ja chili, kuullottele hetki isossa kasarissa kunnes näyttää nätiltä. Ethän käytä kuullotuksen sitä keltaista paskaa, jota markkinoidaan "margariini"-nimellä? Puolet voita ja puolet oliiviöljyä kun kokkaillaan esp..eikun it..eikun esp..siis italialaista ruokaa!
Lisää paprikajauhe ja kääntele. Lisää tom pyree, alenna lämpöä ja hauduttele hetki, lisää miniluumutomaatit (joo, minäkään en jaksanut kaltata niitä..), lisää vinkku ja anna kiehua kokoon. Lisää merenelävät ja kääntele vielä hetki, viimeisenä lisää loput mausteet ja korjaa sokerilla vinkun ja tomaatin happamuus.
Ja samaan aikaan vasemmalla kädellä keitetään pasta.
Yhdistä lautasella, vie olohuoneeseen ja kerää kehut. Ohjeesta tulee kahdelle kolmelle ihmiselle kastiketta, pastaa saa keittää omantunnon mukaan. Valmistusaika n.20 min.
Minä olin pykälää rohkeammalla päällä ja tilasin pizzan sijaan päivän suosituksen. Kielitaitoa löytyi juuri ja juuri sen verran, että sain udeltua henkilökunnalta, mitä siinä äskeisessä herkullisessa annoksessa oli. Vapaasti mukaillen;
1 pieni sipuli
3 valkosipunkynttä
1 miedohko chili
1 prk simpukoita (tuoreet olisi parhaita.....)
170 g pussi katkarapuja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
½ kourallista miniluumutomaatteja
1 dl (tilkka) valkoviiniä (v-viinietikka käy yhtälailla, käytä sitä 1/3 vinkun määrästä)
vähän sokeria
mustapippuria
Pastaa valinnan mukaan, italiainen mustekalanmusteella värjätty spagetti on suosikkini tämän kanssa.
Laita katkaravut ja simpukat siivilään valumaan.
Pilko sipulit ja chili, kuullottele hetki isossa kasarissa kunnes näyttää nätiltä. Ethän käytä kuullotuksen sitä keltaista paskaa, jota markkinoidaan "margariini"-nimellä? Puolet voita ja puolet oliiviöljyä kun kokkaillaan esp..eikun it..eikun esp..siis italialaista ruokaa!
Lisää paprikajauhe ja kääntele. Lisää tom pyree, alenna lämpöä ja hauduttele hetki, lisää miniluumutomaatit (joo, minäkään en jaksanut kaltata niitä..), lisää vinkku ja anna kiehua kokoon. Lisää merenelävät ja kääntele vielä hetki, viimeisenä lisää loput mausteet ja korjaa sokerilla vinkun ja tomaatin happamuus.
Ja samaan aikaan vasemmalla kädellä keitetään pasta.
Yhdistä lautasella, vie olohuoneeseen ja kerää kehut. Ohjeesta tulee kahdelle kolmelle ihmiselle kastiketta, pastaa saa keittää omantunnon mukaan. Valmistusaika n.20 min.
perjantai 30. syyskuuta 2011
Take Ivy
Itärannikon kampustyyliä avoimesti ihannoiva Take Ivy-kirja ilmestyi ensi kerran Japanissa vuonna 1965 ja kirjaimellisesti räjäytti potin. Kirjassa on sekä väri-, että mustavalkokuvia eri itärannikon yliopistoista (Brown University, Columbia University, Cornell University, Dartmouth College, Harvard University, Princeton University, University of Pennsylvania, ja Yale University). ja erityisesti näiden koulujen oppilaista sekä heidän tavallaan uniikista, oman aikansa, pukeutumisesta. Japanissa jossa ainakin tuohon aikaan pukeuduttiin tarkasti määrättyyn koulupukuun ajatus koulun pihalla pyörimisestä esimerkiksi madras-kuvioiduissa shortseissa ja Bassin loafereissa ilman sukkia saattoi olla melkoista utopiaa. Kuvien lisäksi mukana on annos historiaa sekä lyhyt kuvaus jokaisesta Ivy League-yliopistosta.
Näin 2000-luvulla kirja jaksaa edelleen sykähdyttää, kuvat ovat hienoja ja niissä on selkeää dynamiikkaa sekä aitoja tapahtumia. Erittäin mukavaa vaihtelua tämän päivän jäykistelyyn jota pitää todistaa miesten muotia tutkiessa. Eräällä suomenkielisellä, miesten muotiin perehtyvällä foorumilla, jossa iskän ja äiskän helmoissa asuvat kaappihomot nokittelevat toisiaan naurettavilla detaljeilla ja liki surkuhupaisalla elitismillä, kirjaa ei juuri arvosteta. Kuvathan on tietysti "skannattu" netin syövereihin jo aikoja sitten, jossa ne on mahdollista "katsoa ilmaiseksi". Oikeat suomenkieliset termit moiselle teolle olisi "varastaa" ja "tiirata maksamatta". Jonkinlaisena jääränä ja parantumattomana romantikkona vaadin kuitenkin aidon asian käsiini, kuvat vain toimivat paremmin kirjasta katsoen.
Kirjaa voi bongata nettikirjakaupoista vaihtelevalla menestyksellä, oman kappaleeni sain cdon.comista alta kahdenkympin - sitä tosin piti odottaa reilu kuukausi. Mahtava retrospektiivi ja pakko-ostos jokaiselle jolle 60-luku ja saman ajan amerikka kolahtaa.
"Varastan" tähän loppuun pari kuvaa, jotta mielukuvitoksettomatkin lukijat tietävät mistä puhun.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Foodie?
Foodie? FOODIE?
Mikä se on? Se on jälleen yksi halveksittava neologismi eli uudissana. Samaa kastia kuin frappuchino (=paskaa espressoa maidolla jatkettuna ja kylmänä).
Foodie tulee ilmeisesti sanoista "food" ja "digger", eli safkan diggaaja. Miksei sana sitten ole "saggis"? Koska anglismit jyräävät, siksi. Wikipedian mukaan sanantarkka käännös olisi ruoka- (ja mahdollisesti juoma-) afisionado, eli harrastaja joka on vienyt oman tieto&taitotasonsa liki ammattilaisen tasolle kyseisessä asiassa.
Sana itsessään on aika vanha, jo vuodelta 1981. Itse törmäsin siihen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Paahtajan blogissa. Sittemmin olen ryhtynyt lukemaan blogeja enemmältikin ja "foodie"-termiä viljellään sangen vuolaasti, varsinkin ruokablogeissa.
Mikä "foodie"ssa sitten ärsyttää? Sen käyttö on sivistymättömyyden merkki. Se on lahjattomien ihmisten oman hännän nostoa. "Ruokablogit" jossa reseptit on kopioitu jostain toisesta ruokablogista tai Vartti-lehden safkapalstalta käyttävät vuolaasti sanaa "foodie". Foodie on ruokaharrastaja yhtä paljon kuin Mäkkäri on ravintola tai Juha Vuorinen kirjailija.
Klassisessa ranskalaisessa keittiötaiteessa ruoan intohimoinen rakastaja on jo määritelty. Ja huomattavasti elegantimmalla sanalla kuin "foodie". Se on Gourmand.
Mikä se on? Se on jälleen yksi halveksittava neologismi eli uudissana. Samaa kastia kuin frappuchino (=paskaa espressoa maidolla jatkettuna ja kylmänä).
Foodie tulee ilmeisesti sanoista "food" ja "digger", eli safkan diggaaja. Miksei sana sitten ole "saggis"? Koska anglismit jyräävät, siksi. Wikipedian mukaan sanantarkka käännös olisi ruoka- (ja mahdollisesti juoma-) afisionado, eli harrastaja joka on vienyt oman tieto&taitotasonsa liki ammattilaisen tasolle kyseisessä asiassa.
Sana itsessään on aika vanha, jo vuodelta 1981. Itse törmäsin siihen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Paahtajan blogissa. Sittemmin olen ryhtynyt lukemaan blogeja enemmältikin ja "foodie"-termiä viljellään sangen vuolaasti, varsinkin ruokablogeissa.
Mikä "foodie"ssa sitten ärsyttää? Sen käyttö on sivistymättömyyden merkki. Se on lahjattomien ihmisten oman hännän nostoa. "Ruokablogit" jossa reseptit on kopioitu jostain toisesta ruokablogista tai Vartti-lehden safkapalstalta käyttävät vuolaasti sanaa "foodie". Foodie on ruokaharrastaja yhtä paljon kuin Mäkkäri on ravintola tai Juha Vuorinen kirjailija.
Klassisessa ranskalaisessa keittiötaiteessa ruoan intohimoinen rakastaja on jo määritelty. Ja huomattavasti elegantimmalla sanalla kuin "foodie". Se on Gourmand.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Chiliä ja lihaa, chili con carne..
Jälleen yksi pavuilla "pilattu" versio chili con carnesta. Yritetään
kestää! Tätä syö muuten pari päivää ihan keposesti, anoppia silmällä
pitäen kannattaa pataan heittää myös puoli kourallista nagaa...
Tarvitaan;
600 g naudan sisä- tai kulmapaistia
Punaviiniä
Kaikki perusmausteet, jeera, mustapippuri, suola, basilika, curry, sokeri...
Reilu pari kourallista erilaisia chilejä
Pari suippopaprikaa
12 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
½ lihaliemikuutio
2 tlk Heinzin valkoisia papuja
2 tlk kidneypapuja
4 tomaattia
Tämän safkan kanssa ei sitten olla turhan tarkkoja, valkosipulit lyödään mäsäksi veitsen lappeella ja muutenkin hienonnus tapahtuu vähän ronskimmalla tempomisella. Kyseessä on kuitenkin rehti maalaisruoka. Chileistä poistetaan siemenet ja siemenkiinnikkeet, niin ei tule niin kammottavan tulista.
Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi, laita yöksi marinadiin jonne kipataan 2 rkl sokeria, punkkupullon pohjat (~1dl), 1tl suolaa, 2 valkosipulinkynttä, 1 habanero tai vastaava, curryä ja mustapippuria. Ja ripaus öljyä. Marinointi ei ole välttämätöntä, nyt vaan kävi niin, etten ehtinyt syödä tätä ruokaa sinä päivänä kuin ajattelin!
Poista chileistä siemenet yms. ja silppua ne, tällä kertaa pienittäväksi meni 8 pirkkachiliä (perus annuumia), 2 suippopaprikaa, 5 poblanoa, 10 jalapenoa, 10 aji cristalia ja 2 cajamarcaa.
Laita uuninkestävään pataan ½ dl vettä, ½ lihaliemikuutio ja desi-kaksi punaviiniä, aseta hellanlevylle kuumenemaan.
Laita lihat siivilään valuttamaan ylimääräistä marinadia pois.
Heitä chilit sekä paprikat paistinpannulle öljytilkan ja voinokareen kanssa paistumaan. Silppua sipulit tällä välin. Anna veden tulla silmistä ja freesaa paprikat mukavan oloisiksi, lisää uuninkestävään pataan. Sama metodi myös sipuleille.
Kun sipulit on freesattu ja nakattu kiuluun, paistele marinoidut lihasuikaleet parissa kolmessa erässä.
Heittele lihasuikaleita pannuun sitä mukaa kun paistuvat. Kun lihat on paistettu, huuhtaise pannu tilkalle Kukko Pilsiä* ja kippaa makuliemetkin uuninkestävään vuokaan. Tomaatit voi pilkkoa karkeiksi lohkoiksi ja äkkiä paistaa viimeisen lihaerän yhteydessä. Valuta, samalla kun paistat, tölkkipavut ylimääräisistä nesteistä.
Mausta pata reilusti mustapippurilla, juustokuminalla ja jauhetulla korianterilla. Ei kannata olla turhan tarkka. Suolaa maun mukaan. Jos ikkunalaudalla kasvaa vielä, niin puolenkymmentä basilikan lehteäkin voi heittää sekaan.
Hämmennä seosta padassa ja lisää pavut. Nakkaa esilämmitettyyn 150-asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi. Omaan makuun pata kaipasi pientä suurusta, joten loppusilauksena vatkasin puolisen desia vehniksiä (=vehnäjauhoja) kylmään vesitilkkaan jota valutin pataan samalla hämmentäen. Pieni kiehautus levyllä ja haluttu konsistenssi on syntynyt.
Tarjoile kylmän Kukko Pils*-oluen, maissilastujen ja ranskankerman kanssa.
*resepti sisältää tuotesijoittelua!
Tarvitaan;
600 g naudan sisä- tai kulmapaistia
Punaviiniä
Kaikki perusmausteet, jeera, mustapippuri, suola, basilika, curry, sokeri...
Reilu pari kourallista erilaisia chilejä
Pari suippopaprikaa
12 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
½ lihaliemikuutio
2 tlk Heinzin valkoisia papuja
2 tlk kidneypapuja
4 tomaattia
Tämän safkan kanssa ei sitten olla turhan tarkkoja, valkosipulit lyödään mäsäksi veitsen lappeella ja muutenkin hienonnus tapahtuu vähän ronskimmalla tempomisella. Kyseessä on kuitenkin rehti maalaisruoka. Chileistä poistetaan siemenet ja siemenkiinnikkeet, niin ei tule niin kammottavan tulista.
Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi, laita yöksi marinadiin jonne kipataan 2 rkl sokeria, punkkupullon pohjat (~1dl), 1tl suolaa, 2 valkosipulinkynttä, 1 habanero tai vastaava, curryä ja mustapippuria. Ja ripaus öljyä. Marinointi ei ole välttämätöntä, nyt vaan kävi niin, etten ehtinyt syödä tätä ruokaa sinä päivänä kuin ajattelin!
Poista chileistä siemenet yms. ja silppua ne, tällä kertaa pienittäväksi meni 8 pirkkachiliä (perus annuumia), 2 suippopaprikaa, 5 poblanoa, 10 jalapenoa, 10 aji cristalia ja 2 cajamarcaa.
Laita uuninkestävään pataan ½ dl vettä, ½ lihaliemikuutio ja desi-kaksi punaviiniä, aseta hellanlevylle kuumenemaan.
Laita lihat siivilään valuttamaan ylimääräistä marinadia pois.
Heitä chilit sekä paprikat paistinpannulle öljytilkan ja voinokareen kanssa paistumaan. Silppua sipulit tällä välin. Anna veden tulla silmistä ja freesaa paprikat mukavan oloisiksi, lisää uuninkestävään pataan. Sama metodi myös sipuleille.
Kun sipulit on freesattu ja nakattu kiuluun, paistele marinoidut lihasuikaleet parissa kolmessa erässä.
Heittele lihasuikaleita pannuun sitä mukaa kun paistuvat. Kun lihat on paistettu, huuhtaise pannu tilkalle Kukko Pilsiä* ja kippaa makuliemetkin uuninkestävään vuokaan. Tomaatit voi pilkkoa karkeiksi lohkoiksi ja äkkiä paistaa viimeisen lihaerän yhteydessä. Valuta, samalla kun paistat, tölkkipavut ylimääräisistä nesteistä.
Mausta pata reilusti mustapippurilla, juustokuminalla ja jauhetulla korianterilla. Ei kannata olla turhan tarkka. Suolaa maun mukaan. Jos ikkunalaudalla kasvaa vielä, niin puolenkymmentä basilikan lehteäkin voi heittää sekaan.
Hämmennä seosta padassa ja lisää pavut. Nakkaa esilämmitettyyn 150-asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi. Omaan makuun pata kaipasi pientä suurusta, joten loppusilauksena vatkasin puolisen desia vehniksiä (=vehnäjauhoja) kylmään vesitilkkaan jota valutin pataan samalla hämmentäen. Pieni kiehautus levyllä ja haluttu konsistenssi on syntynyt.
Tarjoile kylmän Kukko Pils*-oluen, maissilastujen ja ranskankerman kanssa.
*resepti sisältää tuotesijoittelua!
maanantai 19. syyskuuta 2011
Täytetyt tomaatit
400g jauhelihaa
2 sipulia
8 valkosipulinkynttä
12 tomaattia
2 Aji Cristalia
1 habanero
2 lemon droppia
2 thaikkuannuumia/pirkkachiliä/punaista chiliä.
Suolaa
Mustapippuria
2 tl curryä
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
1 rkl paprikajauhetta
Juustoraastetta kuorruttamiseen.
Kalttaa tomaatit varovaisesti, tee hyvin pinnallinen ristiviilto tomaatin pohjaan ja nosta niitä 2-3 kpl kerrallaan kattilaan jossa on kiehuvaa vettä. Alle puolessa minuutissa kuoret alkavat irrota, nosta kaltatut tomaatit toiseen kattilaan jossa on kylmää vettä ja mahdollisuuksien mukaan anna kylmän veden virrata koko ajan kattilaan. Kuori tomaatit, leikkaa niistä hatut pois ja koverra ontoiksi parhaimpasi mukaan.
 | ||
| Jahas ja kokki on ollut sekä laiska, että sottainen.. |
Jauheliha ruskistetaan pannulla, lisätään hienonnetut sipulit ja chilit. Mausta, suolaa voit käyttää hiukan normaalia enemmän, koska tomaatit ja ranskankerma syövät sen terästä hieman!
 |
| Onkohan kokki humalassa.. |
Lisää ranskankerma hieman jäähtyneeseen jauhelihamassaan, sekoita ja nostele tomaattien sisään. Ripottele reilusti juustoa niskaan ja paista uunivuoassa uunissa n.200 asteessa reilut kaksikymmentä minuuttia. Tarjoile maalaisleivän tai riisin kera. Kastikkeeksi käy vaikka kevyesti maustettu jugurttikastike, mikä on hyvä valinta jos seurueessa on joku chiliin tottumaton! Kiinteämpiä herkkupaloja tahtovat voivat lisätä jauhelihan sekaan hieman riisiä imemään kosteutta, tällöin se kannattaa lisätä jo paistovaiheessa ja vastaavasti uunin lämpötilaa alentaa vaikka 180 asteeseen, jotta riisi ehtii kypsyä.
 |
| Ecco la Mamma! |
tiistai 6. syyskuuta 2011
Simoniz autovaha
Nynnyt vahaavat autonsa jollain juoksevalla spray-kamalla. Vielä kauheampaa on vahata auto jollain mikä on pesuaineen kanssa samassa pullossa! Fy fan! Todellinen herrasmies ei ikinä voisi ostaa tuotetta, jota mainostetaan puolialastomilla tyttölapsilla. Simonizin kovavaha erottuu edukseen äreällä metallipurkilla ja kun kannessakin kerrotaan, että Motorists wise use Simoniz, lankeaa valinta tälle purnukalle. Meinaan, joka mies on autoilija, mutta kun kutsutaan motoristiksi niin se vasta itsetuntoa hivelee.
Simonizia vierastetaan, koska sen käyttö on "työlästä". Nykyään kaikki pitäisi saada heti, mieluiten eilen ja jonkun ilmaisen kylkiäisenä. Mutta kun puhutaan auton vahaamisesta, sen suojaamisesta ja esteettisen arvon nostamisesta ei "työläyden pelko" saa olla este laadukasta autovahaa hankittaessa. Sitäpaitsi nestemäiset vahat sottaavat, aito kovavaha pysyy purkissa ja rievussa, sitä ei tirsu tweedtakin rinnuksille koska purkkia ei tarvitse sheikata.
Wanhaan hyvään aikaan, aatelisherran Jaguaarin tai Rolls Roycen tai mahdollisesti peräti tuonti-Horchin vahasi autonkuljettaja, joka säämiskää säästämättä tempoi kromiin sellaisen peilikiillon, että rahvas lankesi polvilleen kun kymmenlitraisen sivuventtiilikoneen käyntiääni kaikui koivukujalla.
Tänä päivänä asiat ovat toisin ja fyysisen työn teettäminen jollakulla alaisella on liki halveksuttavaa. Eikä autoissakaan ole kromia enää samalla tavalla. Tai ulkonäköä..
Mutta vaikka Elämän Realiteetit™ tulisivatkin mitä karmeimmalla tavalla vastaan ja "ajoneuvona" toimisikin liki 12 vuotias japanilainen pakettiauto, voi herrasmies silti palata menneiden aikojen nostalgiaan ostamalla purkin Simoniz-autovahaa ja vienossa naftan tuoksussa hieroa mehiläis- ja carnaubavahan pyhää liittoa peltiin.
 |
| I say! |
Vaha on kieltämättä kovatöinen. Tai itseasiassa ei ole. Pari kikkaa pitää pitää mielessä; Älä vahaa liian isoa aluetta kerralla, älä vahaa auringossa. Levitä vaha kostealla rievulla ja kiilloita kuivalla trasselilla. Itse pidin levitysriepua vasemmassa ja kiilloitustrasselia oikeassa kädessä (ns. Mr Miyagi-tekniikka). Vahasin sellaisen A4-paperin kokoisen alueen kerralla ja kiilloitin liki samointein. Trasselia saa olla sellainen oman pään kokoinen möykky, pienemmät satsit tuppaavat "umpeutua" ja sitten vaha vain palloilee pellin ja trasselin välissä. Pakettiauton pesemiseen ja vahaamiseen menee sellainen 2,5h jos on reippaalla tuulella. Aikaansaatu kiilto on aivan uskomaton ja kestävyys omaa luokkaansa. Toukokuun alussa vahattu auto hylkii vettä ja likaa kuin kuuluisa hanhen selkä vielä syyskuussakin. Antaisin yhdeksän pistettä kymmenestä jos tämä raapustus olisi Tekniikan Maailmassa.
 |
| Spot on, old chap! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)