Tämä resepti on tavallaan varastettu serkuiltani, tavallaan, koska en ihan muista mitä serkut laittoivat omaan pataansa! Pavut ovat kuitenkin hyvää ja halpaa ruokaa ja kiitos LIDLin meillä on edullista chorizoakin saatavilla. Jotenka siis.
Tarvitaan.
2 isosipulia
Kokonainen valkosipuli
Paketti pekonia
3-5 braatwurstia
Kämmenen mittainen pätkä chorizoa
Tölkillinen kikherneitä
Seuraavat tölkilliset papuja;
- Valk. pavut tomaattikastikkeessa
- Ruskeita papuja liemessä
- Kidney-papuja chilikastikkeessa
- Papu-salsa-mix (tai sitten toinen tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)
Tölkki tomaattimurskaa & pikkutölkki tomaattipyrettä
Desi punkkua
1 rkl siirappia
Mustapippuria, suolaa
3tl curryä
2 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tulista paprikajauhetta
2 tl punaista tandoorijauhetta
Tarpeeksi chiliä ja tabascoa
Aloita kuutioimalla sipulit ronskisti, hienonna myös valkosipulit (muistatko miten kätevästi kuorit koko valkosipulin kerralla sekunneissa?) Nostele sipulit syrjään ja kuutioi pekoni.
Tässä vaiheessa laita kikherneet ja suolaliemessä olleet ruskeat pavut lävikköön valumaan, huuhtele se harmaa, pahanmakuinen, liemi niistä pois.
Nosta liedelle pannu ja iso uuninkestävä valurautakiulu tms. pata. Paista pekonikuutiot pannulla ja siirrä ne rasvoineen pataan. Ryhdy kuumentamaan tätä uuninkestävää kattilaa (sotilaskypärä käy jälleen jos niikseen tulee). Kun pekoni rupee jälleen tirisemään rasvassaan, hulauta pataan loraus oliiviöljyä ja sipulit. Kuullottele sipuleita kaikessa rauhassa kunnes kokonaisuus alkaa näyttää herkulliselta, tällä välin pieni braatwurstit sellaisiksi senttisiksi paloiksi ja viipaloi chorizo n.2mm siivuiksi. Lisää nämäkin kattilaan.
Kuullottele tovi ja lisää tomaattipyree pataan. Kuullottele tätäkin pieni hetki ja heivaa kuivamausteet sekaan. Pyörittele aikaansaatua panosta muutama minuutti samalla olutta juoden, lisää sitten punaviini ja siirappi. Kun punkku on kiehahtanut, heivaa valutetut kikherneet ja pavut kattilaan. Kippaa sekaan loputkin pavuista, kuumenna ja lopuksi nosta pata kannella peitettynä 110 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi.
Nauti hapankaalin ja smetanan kanssa!
Satunnaisia huomioita elämästä, raapustelua harrastuksista ja ei-niin-ryppyotsaisia-ruokareseptejä.
perjantai 28. joulukuuta 2012
maanantai 24. joulukuuta 2012
Glaiduu jouluu!
Vaan sunkin himaan! Muistakaa tsiigaa eldiksen perään, ettei muutu buliks fleggikseks.
lauantai 15. joulukuuta 2012
Hampurilai..tai jotain
Tällaista syntyi eilen. Jäin kaupassa miettimään hampurilaisten "vaikeinta" osaa, eli pihvin tekoa paistamisineen yms. jostain syystä en muista koskaan kokeilleeni hampurilaista jossa pihvi olisikin alkuperäisessä muodossaan - jauhelihassa!
Vähän sottainenhan tämä on, onneksi lihanrippeet on helppo muurata hampurilaiskastikkeen ja cheddarin avulla!
Kuvista voi kukin päätellä raaka-aineet ja tekotavan. Jauhelihan paistoin ihan normaalisti, mutta maustoin sen reilulla valkosipulilla, mustapippurilla, juustokuminalla, korianterijauheella, savupaprikajauheella ja tietenkin chilillä.
Amerikoissa tämmöinen hamppari taitaa olla ihan peruskauraa, nimi pitäisi kaivaa jostain.
Vähän sottainenhan tämä on, onneksi lihanrippeet on helppo muurata hampurilaiskastikkeen ja cheddarin avulla!
Kuvista voi kukin päätellä raaka-aineet ja tekotavan. Jauhelihan paistoin ihan normaalisti, mutta maustoin sen reilulla valkosipulilla, mustapippurilla, juustokuminalla, korianterijauheella, savupaprikajauheella ja tietenkin chilillä.
Amerikoissa tämmöinen hamppari taitaa olla ihan peruskauraa, nimi pitäisi kaivaa jostain.
Minä laitta se tomaatti tähän amerikkakastike päälle, eh? |
Ei se ole siinä, että se liha ei pysy! Sinä laitta se majonesi sinne liimaksi! |
Sinä ei nyt aloita se itku sipulipulista, laitta sinne! |
Sitten laitta se cheddar ja kolmesata astetta grillivastuksen alla! |
Se on siinä, puolen tunnin kuluttua me valmista uusi! |
torstai 6. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kookoslettuja ja siirappi-vaahterasiirappi-jaloviina-siirappi
Aika siirappista! :D
Kookosletut syntyvät totuttuun lettumeininkiin;
2dl kookoskermaa
1dl maitoa
1 muna
Ripaus suolaa
1rkl sokeria
Jauhoja tarpeeksi
Kaikki sekaisin ja paistetaan kuten aina. Käytin paistorasvana ½ voita, ½ kookosrasvaa.
Kun letut on paistettu, pannulle nakataan nokare (½ rkl) voita. Annetaan sulaa. Päälle kaadetaan pari ruokalusikallista siirappia, saman verran vaahterasiirappia ja 4cl Jaloviinaa. Kiehautetaan kasaan ja lusikoidaan lättyjen päälle.
Kookosletut syntyvät totuttuun lettumeininkiin;
2dl kookoskermaa
1dl maitoa
1 muna
Ripaus suolaa
1rkl sokeria
Jauhoja tarpeeksi
Kaikki sekaisin ja paistetaan kuten aina. Käytin paistorasvana ½ voita, ½ kookosrasvaa.
Kun letut on paistettu, pannulle nakataan nokare (½ rkl) voita. Annetaan sulaa. Päälle kaadetaan pari ruokalusikallista siirappia, saman verran vaahterasiirappia ja 4cl Jaloviinaa. Kiehautetaan kasaan ja lusikoidaan lättyjen päälle.
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Reuben sandwich
Mitä helvettiä? Kolmas voileipäresepti putkeen?
Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.
Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..
Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!
Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".
Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.
Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!
Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa
Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.
Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.
Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.
Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.
Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..
Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!
Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".
Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.
Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!
Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa
Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.
Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.
Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Taas aamiaisleipiä
Ei mitään erikoista, korkeintaan vaihtelua arkeen.
Pari viipaletta hyvää maalaisleipää
4 valkosipulinkynttä
Hyvää makkaraa, tässä tapauksessa chorizoa
Tomaatti
2 kananmunaa
Habanero-tabascoa
Suolaa, mustapippuria
Paista kananmunat yhdeltä puolelta, mausta suolalla, pippurilla ja habanerotabascolla. Nosta syrjään.
Huuhtaise pannu ja nosta kuumenemaan, kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ne nopeasti pannulle. Paahda niitä parikymmnetä sekuntia ja lorauta reilu desi hyvälaatuista oliiviöljyä pannuun. Freesaa valkosipuleita öljyssä tovi, mutta älä anna ruskistua. Paista leipäviipaleet toiselta puolelta pannussa rapeiksi.
Nostele leipien päälle ohuita tomaattisiivuja, näiden päälle makkaraa ja lopuksi munat koko hoidon päälle. Nauti kahvin kanssa.
Pari viipaletta hyvää maalaisleipää
4 valkosipulinkynttä
Hyvää makkaraa, tässä tapauksessa chorizoa
Tomaatti
2 kananmunaa
Habanero-tabascoa
Suolaa, mustapippuria
Paista kananmunat yhdeltä puolelta, mausta suolalla, pippurilla ja habanerotabascolla. Nosta syrjään.
Huuhtaise pannu ja nosta kuumenemaan, kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ne nopeasti pannulle. Paahda niitä parikymmnetä sekuntia ja lorauta reilu desi hyvälaatuista oliiviöljyä pannuun. Freesaa valkosipuleita öljyssä tovi, mutta älä anna ruskistua. Paista leipäviipaleet toiselta puolelta pannussa rapeiksi.
Nostele leipien päälle ohuita tomaattisiivuja, näiden päälle makkaraa ja lopuksi munat koko hoidon päälle. Nauti kahvin kanssa.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Vakuuttavampaa safkaa helpommalla
Oh la laa! |
Näyttääkö hyvältä?
Kun puhun aamiaisleivistä, luuletko todellakin, että tarkoitan jotain muovipussipolakasta leikattua känttyä jonka päällä on jahtimakkaraa ja kevyt-emmentalia?
Sillä välin kun leivät paahtuvat ja kahvi tekeytyy, freesaan äkkiä yhden sipulin ja kourallisen tuoreita sieniä (suppilovahveroita tässä tapauksessa) pannulla. Maustan tämän massan suolalla ja mustapippurilla.
Varsinainen kikkailuosio muodostuu kananmunien paistamisesta ja leivän kasaamisesta.
Osta stanssisarja. Ihan oikeasti. En muista olenko tässä blogissa hehkuttanut stansseja, eli ympyrämuotteja, metallirenkaita, tarpeeksi? Niillä voi tehdä vaikka mitä, alkaen täydellisen pyöreistä pipareista loppuen california-cuisinelle ominaisiin kammottaviin torneihin. Tässä tapauksessa kananmunat paistetaan stanssin sisällä jotta saadaan täydellinen, leivän päälle asettuva, pyöreä muna.
Äläkä suotta voitele leipää voilla, komppaa sipulin makeutta levittämällä leivälle smetanaa! Ja kansa hurraa!
Ja kuten nimimerkki Mooms huomautti, stanssin sijasta voi (ja ehkä kannattaakin) käyttää ~1cm korkuista paprikarengasta jonka sisällä muna paistetaan. Samalla saa annokseen pirtsakkaa väriä.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Valkosipulin kuoriminen
Kuulutko siihen kansanosaan jonka mielestä valmisvalkosipulimurska on ihan OK kamaa? Puhun nyt siitä lasipurkissa myytävästä harmaasta p*skasta joka maistuu enimmäkseen hapettumisenestoaine E300:lle. Onko valkosipulin kuoriminen ja hienontaminen liian vaikeaa? Ehkä et ole ansainnut kunnon ruokaa?
Valkosipuliahan ei vedetä pusertimen läpi. Valkosipuli on herkkä tuote ja sitä ei todellakaan tirsuteta jonkin anopin ennakkoperintökeittiökinkulan läpi - EI! Kynnen kuoritaan, läimäistään veitsen lappeella hivenen rikki ja hienonnetaan terävällä veitsellä.
Kuoriminen on perinteisesti ollut valkosipulin työstämisen hitain ja ikävin osa, ei enää.
Meinasin tehdä oikein hienon videon havainnollistamaan tätä ihmettä, reggaemusiikilla ja lopputeksteillä ja kaikkea. Mutta anti olla, tässä on sellaista oivaltamisen iloa kun kokeilee itse.
Faijani löysi jostain netin syövereistä ameriikkalaisen videopätkän jossa joku, jopa minua tuhdimpi setä, kuorii kymmenen valkosipulinkynttä kahden rosterisen keittiökulhon avulla. Kikka on näppärä jos kädet on sitä kokoluokkaa, että koripallon voi nostaa yhdellä kouralla. Tavalliselle ihmisille riittää se peruskattila, jossa potutkin keitetään.
Voi olla, että tempaisen videon eetteriin. Voi olla, etten jaksa.
Riko valkosipuli, ota haluamasi määrä valkosipulinkynsiä ja nakkaa ne 3-4l kattilaan. Laita kattilaan kansi päälle, nappaa kahvoista kiinni ja pidä peukaloilla kansi paikoillaan. Ravista kattilaa voimallisesti ylös-alas muutaman sekunnin ajan, siten että kuulet miten kynnet kimpoilevat kattilassa. Kumoa sisältö leikkuulaudalle ja ihmettele kuinka kynnet ovat maagisesti kuoriutuneet.
Valkosipuliahan ei vedetä pusertimen läpi. Valkosipuli on herkkä tuote ja sitä ei todellakaan tirsuteta jonkin anopin ennakkoperintökeittiökinkulan läpi - EI! Kynnen kuoritaan, läimäistään veitsen lappeella hivenen rikki ja hienonnetaan terävällä veitsellä.
Kuoriminen on perinteisesti ollut valkosipulin työstämisen hitain ja ikävin osa, ei enää.
Meinasin tehdä oikein hienon videon havainnollistamaan tätä ihmettä, reggaemusiikilla ja lopputeksteillä ja kaikkea. Mutta anti olla, tässä on sellaista oivaltamisen iloa kun kokeilee itse.
Faijani löysi jostain netin syövereistä ameriikkalaisen videopätkän jossa joku, jopa minua tuhdimpi setä, kuorii kymmenen valkosipulinkynttä kahden rosterisen keittiökulhon avulla. Kikka on näppärä jos kädet on sitä kokoluokkaa, että koripallon voi nostaa yhdellä kouralla. Tavalliselle ihmisille riittää se peruskattila, jossa potutkin keitetään.
Voi olla, että tempaisen videon eetteriin. Voi olla, etten jaksa.
Riko valkosipuli, ota haluamasi määrä valkosipulinkynsiä ja nakkaa ne 3-4l kattilaan. Laita kattilaan kansi päälle, nappaa kahvoista kiinni ja pidä peukaloilla kansi paikoillaan. Ravista kattilaa voimallisesti ylös-alas muutaman sekunnin ajan, siten että kuulet miten kynnet kimpoilevat kattilassa. Kumoa sisältö leikkuulaudalle ja ihmettele kuinka kynnet ovat maagisesti kuoriutuneet.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Kasvislisäkettä hapankaalista ja paprikasta
Tämmöistä reseptiä pyörittelin pari viikkoa päässäni. Ystäväni on vam...siis vege. Öh...siis kasvissyöjä (tosin kala menee) ja aina toisinaan pohdimme isolla seurueella mahdollisia ruoka-annoksia lisukkeineen. Tällaisina hetkinä minua korpeaa syvästi, etten äkkiseltään keksi mitään hyviä kasvisruokareseptejä. Täytetyt zuch...siis kesäkurpitsat, täytetyt paprikat, hernemaissipaprikapizza, sienimunakas ja jollain mössöllä täytetyt uunitomaatit ovat jotenkin niiiiiin passé, ettei moisia voi vakavissaan edes ehdottaa.
Mutta takaisin tähän reseptiin!
Tarvitaan:
2 suippopaprikaa (tai paprikaa)
4 ramekiinia (muistatko ne, jotka ostit kuin luit täältä euf cocottes-reseptin?)
1 pieni sipuli, shalottisipuli käy mainiosti
1 valkosipulinkynsi
Reilu 1dl hyvää goudaraastetta
2-3 tl ranskankermaa
Pari tuoretta chiliä (itse käytin yhden ison Turbo Puben)
Vajaa desi hapankaalia
Pese suippopaprikat hyvin, tyhjennä siemenistä ja viipaloi ramekiinivuokien korkuisiksi. Joudut todennäköisesti halkaisemaan paprikarenkaat ja jatkamaan niitä, jotta ne asettuisivat vuokiin tasaisesti.
Hienonna sipulit ja chili, yhdistä hapankaalin ja juustoraasteen kanssa. Nostele tätä sekoitusta paprikarenkaisiin siten, että ne ovat puoliksi täynnä. Nosta jokaisen renkaan keskelle vajaa teelusikallinen ranskankermaa. Mustapippuroi ja suolaa tämä välikerros kevyesti. Täytä paprikarenkaat loppuun ja laita vielä pinnalle pikkunokare ranskankermaa (sekä suolaa ja mustapippuria).
Kypsennä puolisen tuntia 180 asteisessa uunissa. Tarjoa minkä tahansa kera joka maistuu, itse tein samalla vaivalla uunilenkkiä.
Mutta takaisin tähän reseptiin!
Tarvitaan:
2 suippopaprikaa (tai paprikaa)
4 ramekiinia (muistatko ne, jotka ostit kuin luit täältä euf cocottes-reseptin?)
1 pieni sipuli, shalottisipuli käy mainiosti
1 valkosipulinkynsi
Reilu 1dl hyvää goudaraastetta
2-3 tl ranskankermaa
Pari tuoretta chiliä (itse käytin yhden ison Turbo Puben)
Vajaa desi hapankaalia
Pese suippopaprikat hyvin, tyhjennä siemenistä ja viipaloi ramekiinivuokien korkuisiksi. Joudut todennäköisesti halkaisemaan paprikarenkaat ja jatkamaan niitä, jotta ne asettuisivat vuokiin tasaisesti.
Hienonna sipulit ja chili, yhdistä hapankaalin ja juustoraasteen kanssa. Nostele tätä sekoitusta paprikarenkaisiin siten, että ne ovat puoliksi täynnä. Nosta jokaisen renkaan keskelle vajaa teelusikallinen ranskankermaa. Mustapippuroi ja suolaa tämä välikerros kevyesti. Täytä paprikarenkaat loppuun ja laita vielä pinnalle pikkunokare ranskankermaa (sekä suolaa ja mustapippuria).
Kypsennä puolisen tuntia 180 asteisessa uunissa. Tarjoa minkä tahansa kera joka maistuu, itse tein samalla vaivalla uunilenkkiä.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Syksyinen makkarapata
Heti alkuun kerrottakoon, että tämä resepti on sielunsa velkaa Hese Hyvärisen kamikazepadalle, joka julkaistiin muistamani mukaan keittokirjassa Läskiksi meni, raavas mies. Peruspohja on nähtävissä rivien välissä, mutta lievää "päivitystä" on tapahtunut, onhan nyt jo kuitenkin vuosi 2012 ja raavaimmatkin heteromiehet ovat kellahtaneet lievästi metroseksuaaliin suuntaan. Toisin sanoen, makkarapadassa on nykyään myös kasviksia, eli heiniä, eli pupunruokaa. Päivitin reseptiä myös tuontimaustekasvien saralla, nyt mukana on myös chiliä! Itse olisin laittanut lempparichiliäni "Turbo Pubea", PI 585267, mutta kun mokomat eivät ole suostuneet kypsymään! Kun laitan tuohon reseptiin "chili" niin mikä tahansa laadukas, paksulihainen chili kelpaa, itsellä tällä kertaa kolme Aji Omnicoloria sekä yksi Cajamarca.
Tämä on niitä reseptejä joita rakastat jos arvostat pätkääkään karkeita tilavuus- ja painoyksiköitä. Sellaisia kuten nyrkillinen, hatullinen ja kaljapullon verran. Reseptin kaikki ainekset on tarkoitus pilkkoa krouvisti sellaisiksi omaa peukaloa pienemmiksi paloiksi. Nälkä sanelee, pienemmät kappaleet kypsyvät nopeammin. Laiska ja vastikään tankannut metros...raavas mies tyytyy halkaisemaan perunat ja nakkaamaan HKn sinisen kokonaisena pataan.
Huom! Mikäli reseptiä lukiessa sinulle tulee mieleen käyttää jotain "juoksevaa ruokarasvaa" voin sijasta tai nenäsi nyrpistyy olut & snapsi-kommentista niin voin toki tarjota sinulle yhden tai jos toisen vaihtoehdon.
Peukalon leveys voita
Hatullinen perunoita
Kourallinen porkkanoita
2 lenkkiä makkaraa
Kaksi nyrkinkokoista sipulia
Niin paljon valkosipulinkynsiä kuin kouraan mahtuu
1 punajuuri
1 palsternakka
1 pullo pilsneriä eli ykkösolutta
Fingerporillinen lipstikkaa
Kouranpohja mustapippureita ja suolaa
4 chiliä
Heitä voi sotilaskypärää isompaan kattilaan, laita lämpö puoliteholle.
Halkaise sipulit, halkaise puolikkaat ja pilko nopsasti n. senttiseksi kuutioksi, heivaa pataan.
Läimäyttele valkkareita veitsen lappeella ja hennon väkivaltaisesti silppua kuoritut kynnet, heivaa pataan.
Pilko makkarat ja heivaa pataan. Muista maistella ahkerasti, jotta voi mennä takuuseen makkaran laadusta!
Komenna vaimo tai lapsi hämmentämään pataa.
Pilko loput veget (jotka toivottavasti vaimo/lapsi on kuorinut hetkeä aikaisemmin) ja arvaatko? Heivaa ne PATAAN!
Heivaa mausteet pataan ja kaada ykkösolut sekaan. Lisää vielä kuumaa vettä siten, että tuotteet juuri-ja-juuri peittyvät. Kiehauta, nosta pataan kansi ja siirrä uuniin hautumaan ronskiin sataan asteeseen tunniksi - kahdeksi.
Tarjoile syviltä lautasilta hapankaalin ja smetanan kera. Ruokajuomaksi käy jääkaappikylmä olut sekä pakastekylmä snapsi.
Tämä on niitä reseptejä joita rakastat jos arvostat pätkääkään karkeita tilavuus- ja painoyksiköitä. Sellaisia kuten nyrkillinen, hatullinen ja kaljapullon verran. Reseptin kaikki ainekset on tarkoitus pilkkoa krouvisti sellaisiksi omaa peukaloa pienemmiksi paloiksi. Nälkä sanelee, pienemmät kappaleet kypsyvät nopeammin. Laiska ja vastikään tankannut metros...raavas mies tyytyy halkaisemaan perunat ja nakkaamaan HKn sinisen kokonaisena pataan.
Huom! Mikäli reseptiä lukiessa sinulle tulee mieleen käyttää jotain "juoksevaa ruokarasvaa" voin sijasta tai nenäsi nyrpistyy olut & snapsi-kommentista niin voin toki tarjota sinulle yhden tai jos toisen vaihtoehdon.
Peukalon leveys voita
Hatullinen perunoita
Kourallinen porkkanoita
2 lenkkiä makkaraa
Kaksi nyrkinkokoista sipulia
Niin paljon valkosipulinkynsiä kuin kouraan mahtuu
1 punajuuri
1 palsternakka
1 pullo pilsneriä eli ykkösolutta
Fingerporillinen lipstikkaa
Kouranpohja mustapippureita ja suolaa
4 chiliä
Heitä voi sotilaskypärää isompaan kattilaan, laita lämpö puoliteholle.
Halkaise sipulit, halkaise puolikkaat ja pilko nopsasti n. senttiseksi kuutioksi, heivaa pataan.
Läimäyttele valkkareita veitsen lappeella ja hennon väkivaltaisesti silppua kuoritut kynnet, heivaa pataan.
Pilko makkarat ja heivaa pataan. Muista maistella ahkerasti, jotta voi mennä takuuseen makkaran laadusta!
Komenna vaimo tai lapsi hämmentämään pataa.
Pilko loput veget (jotka toivottavasti vaimo/lapsi on kuorinut hetkeä aikaisemmin) ja arvaatko? Heivaa ne PATAAN!
Heivaa mausteet pataan ja kaada ykkösolut sekaan. Lisää vielä kuumaa vettä siten, että tuotteet juuri-ja-juuri peittyvät. Kiehauta, nosta pataan kansi ja siirrä uuniin hautumaan ronskiin sataan asteeseen tunniksi - kahdeksi.
Tarjoile syviltä lautasilta hapankaalin ja smetanan kera. Ruokajuomaksi käy jääkaappikylmä olut sekä pakastekylmä snapsi.
Stoli-pullosta on tullut vakiorekvisiittaa. |
maanantai 24. syyskuuta 2012
Venäläinen ilta
Mitäköhän trendipellet tarjoavat pikkunaposteltavana näinä päivinä kun espanjalaiset tapakset ovat tyystin passé?
Itsehän kuuluun siihen paksuniskaiseen kansanosaan jota on aivan turha tulla sumuttamaan jollain pestomarinoidulla nieriäsuupalalla. Ruoka ruokana ja mieluiten ryypätään. Tavallisesti tarjoilen vieraille savuporojuustoleipiä (koffin punaisia tölkkejä) ja vaativille vieraille vielä teräväistä punaisen ohella. Jotain viskiä siis.
Oikein hyviä tyyppejä varten viitsin nähdä vähän vaivaakin, onhan se hauska napostella ja hörppiä jääkylmää vodkaa samalla kun suunnittelee tulevaa iltaa. Mutta mitään tapaksia, sapaksia, täytettyjä kananmunia en kyllä ala veivaamaan - jotain rajaa!
Parasta mitä tiedän on suolakurkut hunajan ja smetanan kera. Ja vodkan kanssa tietenkin!
Varaa 2-5 kurkkua per vierailija, ne kuluvat nopeaan tahtiin. Kurkkujen tulee olla nimenomaan suolakurkkuja, mieluiten venäläiseen tapaan tehtyjä suolakurkkuja. Jos haaveissasi kiiltää joku helvetin Felix-isoäidin maustekurkut valmiina viipaleita-purkki, niin ole ystävällinen ja lopeta tämän blogin seuraaminen ja vedä itsesi vessasta alas. Kurkut viilletään 6 lohkoon pituussuunnassa.
Aseta kurkut tarjolle astiaan, tuo hunajapurkki pöytään ja laita smetana tyrkylle johonkin myyntipakkausta esteettisempään astiaan.
Olithan laittanut vodkan jo pakkaseen? Sen pitää olla kylmää. Muista olla tarkkana vodkan kanssa, tänä päivänä myydään ties mitä viinanlitkua vodka-tuotenimen alla. Vodkan ei tarvitse olla venäläistä, henkilökohtainen suosikkinikin, Stolichnaya, on Latviasta! Kotoinen Koskenkorva, eli rakas 013-festari, on erittäin onnistunut valinta.
Sen sijaan erittäin tarkkana saa olla erilaisten fuskutuotteiden kanssa, Alkon hyllyjen välissä sietää olla silmämuna kovana tutkimassa tuotetietoja. Tosimies ei sorru mihinkään ranskalaiseen luomuperunatisleeseen, ei vaikka etiketti olisi kuinka kierrätyskuidusta tehty, puhumattakaan maailman brändätyimmästä brittivodkasta joka on varastanut vaakunansa batmaniltä.
Kaikkein salakavalin ja inhottavin juttu Alkossa on näiden tyttöjen juomien sijoittaminen heti viinojen viereen, jopa allekirjoittaneelle on sattunut ikävä lapsus kun viinan sijasta ostoskoriin on päätynyt jokin viinana myyty, 32-prosenttinen kuiva likööri.
lauantai 22. syyskuuta 2012
Munakoisoa pizzassa sipulin kanssa
Kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantanssia.
Tämä idea tuli päähäni jostain, en muista mistä.Olin jotenkin tavallista ryytyneempi töiden jälkeen ja kimpoilin sateisia katuja pitkin tuttuun ja turvalliseen egyptiläiseen ravintolaan. Tapani mukaan ajauduin hyvin nopeasti "väittelyyn" ruoka-asioista. Pistin tuon väittelyn sitaatteihin, sillä satunnaisesta ohikulkijasta meidän tulisieluisten safkanrakastajien keskinäinen sanailu saattaa vaikuttaa kolmannen maailmansodan syttymiseltä.
Keskustelu ajautui hyvin nopeasti pizzaan, sen valmistukseen ja historiaan. Sekä pizzaan liittyvään änkyröintiin, kuinka monta täytettä, kuinka paljon juustoa, tuleeko juusto pohjalle vai ei, saako pizzassa olla hedelmiä jne. Pizzasta voisi todennäköisesti vääntää pari viikkoa ihan helposti.
Vedin yhtäkkiä hatusta aivan uudentyyppisen pizzan, sitä ennen olin jo keksinyt ruokalajin joka ravintoloitsijan mielestä oli kebabpizza - vanha juttu! Sanoin, että pizza on niin monimuotoinen alusta, että se taipuu vaikka mihin. Lupasin veivata tämän lätyn vaikka heti paikanpäällä jos kaikki kamat löytyisivät.
Sottapyttynä minua ei päästetty keittiöön, joten jouduin kokkailemaan kotona..
1 annos pizzapohjataikinaa
2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkutölkki pyrettä
7 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 munakoiso
2 sipulia (tai 1 isosipuli)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen pizzajuustoa
4 mietoa ja maukasta chiliä (itse käytin cap.220-nimistä baccatumia)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia.
Kippaa tomaattituotteet tässä vaiheessa jo legendaariseen litran rosterimittaan, perään valkkarit ja mausteet. Poraa sauvasekoittimella sekaisin.
Viipaloi munis (eli munakoiso) senttisiksi siivuiksi, suolaa viipaleet hyvin ja jätä ne "itkemään" reiluksi puoleksi tunniksi. Huuhtele huolellisesti kylmällä vedellä ja valuta (tai taputtele) kuiviksi.
Paista munikset reilussa oliiviöljyssä kullanruskean rapeiksi, laita jälleen valumaan.
Kauli pizzapohja ohueksi, penslaa reunat oliivöljyllä. Levitä tomaattisoosi pizzanpohjalle, asettele munikset tasaisesti, viipaloi päälle superohuiksi viipaloidut chilit ja sipulit. Ripsi AK-tomskua vielä sinne tänne ja heivaa juustot pizzan päälle.
Paista 275' kunnes ihanan näköinen!
Tämä idea tuli päähäni jostain, en muista mistä.Olin jotenkin tavallista ryytyneempi töiden jälkeen ja kimpoilin sateisia katuja pitkin tuttuun ja turvalliseen egyptiläiseen ravintolaan. Tapani mukaan ajauduin hyvin nopeasti "väittelyyn" ruoka-asioista. Pistin tuon väittelyn sitaatteihin, sillä satunnaisesta ohikulkijasta meidän tulisieluisten safkanrakastajien keskinäinen sanailu saattaa vaikuttaa kolmannen maailmansodan syttymiseltä.
Keskustelu ajautui hyvin nopeasti pizzaan, sen valmistukseen ja historiaan. Sekä pizzaan liittyvään änkyröintiin, kuinka monta täytettä, kuinka paljon juustoa, tuleeko juusto pohjalle vai ei, saako pizzassa olla hedelmiä jne. Pizzasta voisi todennäköisesti vääntää pari viikkoa ihan helposti.
Vedin yhtäkkiä hatusta aivan uudentyyppisen pizzan, sitä ennen olin jo keksinyt ruokalajin joka ravintoloitsijan mielestä oli kebabpizza - vanha juttu! Sanoin, että pizza on niin monimuotoinen alusta, että se taipuu vaikka mihin. Lupasin veivata tämän lätyn vaikka heti paikanpäällä jos kaikki kamat löytyisivät.
Sottapyttynä minua ei päästetty keittiöön, joten jouduin kokkailemaan kotona..
1 annos pizzapohjataikinaa
2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkutölkki pyrettä
7 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 munakoiso
2 sipulia (tai 1 isosipuli)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen pizzajuustoa
4 mietoa ja maukasta chiliä (itse käytin cap.220-nimistä baccatumia)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia.
Kippaa tomaattituotteet tässä vaiheessa jo legendaariseen litran rosterimittaan, perään valkkarit ja mausteet. Poraa sauvasekoittimella sekaisin.
Viipaloi munis (eli munakoiso) senttisiksi siivuiksi, suolaa viipaleet hyvin ja jätä ne "itkemään" reiluksi puoleksi tunniksi. Huuhtele huolellisesti kylmällä vedellä ja valuta (tai taputtele) kuiviksi.
Paista munikset reilussa oliiviöljyssä kullanruskean rapeiksi, laita jälleen valumaan.
Kauli pizzapohja ohueksi, penslaa reunat oliivöljyllä. Levitä tomaattisoosi pizzanpohjalle, asettele munikset tasaisesti, viipaloi päälle superohuiksi viipaloidut chilit ja sipulit. Ripsi AK-tomskua vielä sinne tänne ja heivaa juustot pizzan päälle.
Paista 275' kunnes ihanan näköinen!
Ecco la Mamma! |
tiistai 28. elokuuta 2012
Tequilan makuista olutta. Tai jotain...
Hyh hyh!
Löysin eilen Lauttasaaren S-marketista tequilaolutta. Tottakai se piti ostaa, eihän se voi olla pahaa jos kerran tequila on hyvää ja olut on hyvää.
Paitsi, että tequila ei ole hyvää. Se on saatanallisperkeleellistä myrkkyä jota ei ilmeisesti ole edes tarkoitettu ihmisen ruoansulatuselimistölle.
Etiketti oli kuitenkin symppis, ehtaa quetzalcoatl-meininkiä ja yliystävällinen Amigos-teksti keskellä. "Kyllä minäkin olen sinun amigosi", huikkasin pullolle ja nostin sen ostoskoriin.
Illalla koitti totuuden hetki, valehtelematta en osannut sanoa mitä olisi pitänyt odottaa. Korkki auki, tuoksu on mukava, hörppy.... eeiiiijj saaaaatana.
Maku muistuttaa hämmästyttävästi Two Dogsia, sitä sitruunaolutta jota 90-luvulla joivat kaikki joiden makuhermot eivät kestäneet olutta ja habitus limusiideriä. Lisäksi maussa on jotain muuta, onko se oksennusta vai huonoa pontikkaa? Ehkä se on molempia.
Takaetiketti lupaa pullon sisällöksi ne perinteiset, lisäksi on sokeria (mitä vit?), aromeja ja sitruunahappoa. Karsein pettymys on kuitenkin, että Amigo-bisse ei suinkaan ole auringonpaahtamasta ja kaktusten asuttamasta mehikosta alkuunkaan, vaan törkyliemi on valmistettu sumujen saarella!
Tässä vaiheessa arvelen oluen kaipaavan jotain kyytipoikaa, käyn parvekkeelta napsaisemassa ylikypsän jalapeñon jota rouskutan samalla kaljaa lipaten. Mutta ei, hyi helvetti tämä bisse on pahaa. Tequilaolutta toden totta, jostain syystä tähän on pitänyt saada mahtumaan tequila koko riitteineen, siksi mukana on myös "sitruunan makua". Tosin sillä erotuksella, että sitruuna maistuu yhtä sitruunalta kuin sitruuna-fairy haisee sitruunalta. Kokonaisuuden yllä pyörii meksikolaisen pontikan - tequilan - sivuaromi jonkinlaisena viitteenä kaikkiin niihin huuto-oksennuskänneihin joihin itsekukin on syyllistynyt.
Tequila. Tuo pirullinen myrkky. Perjantainollauksen, eli suomalaisittain perskännin, vetäminen isolla T:llä on suurinpiirtein yhtä fiksua kuin sotatoimialueella porskuttaminen isolla punaisella avoautolla klovnipuku päällä ja torvi pohjassa. Tämän oluen hienon puoli on, että jo yhdellä juomalla saa "Cen aidon lauwantain macun" suuhunsa, eli happaman bissen ja makkarakasvisperunabyytan.
Onneksi pullo on juotu tyhjäksi ja pohjilla on muutama tuhti A-tuoppi. Silmissä vilisee ja vatsasta nousee kammottavia tequilanmakuisia röyhtäyksiä huoneilmakiertoon. Tuote on kammottava, heivaan tyhjän pullon palmujen yli luiskaan. Norja kutsuu.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Etanat eli escargots
Etanat ovat hyviä alkupaloja. Lisäksi niitä tarjotessa voi puljailla jonkun "erikoisemman" keittiövälineen kanssa, etanapannun! Etanapannut olivat takavuosina harvinaista herkkua ja suullinen legenda kertookin, että niitä usein kerjättiin hyvämaineisista ravintoloista. Mene ja tiedä, nykyään niitä taitaa saada Tarjoustalosta kuten ramekinejakin.
Etanoilla on myös tietty shokkiarvo, kun niitä tarjoilee voi ystäväpiiristä erottaa herkkusuut kaikista mielenterveysongelmista kärsivistä vegaaneista kettutytöistä.
Etanoita saa kaikista hyvistä ruokakaupoista, kannattaa suosiolla mennä isompaan K- tai S-markettiin. Löytyvät säilykeosastolta.
1 purkki etanoita
3 valkosipulinkynttä
2 etanapannua
voita
sormisuolaa
Hienonna valkosipulit, nostele tasaisesti etanapannuissa oleviin pikkukolosiin.
Avaa etanapurkki, valuta suolaliemi viemäriin ja nostele etanat koloihin, jos etanoita on enemmän kun pannussa koloja, laita joihinkin koloihin kaksi pienempää etanaa! Helppoa!
Tempaise reilu nokare voita jokaisen etanan päälle. Ripsi vielä kevyesti suolaa voin päälle.
Nostele pannut esilämmitettyyn 250 asteiseen uuniin, odota kunnes voi tuntuu ruskistuvan kuopissa ja nosta pannut liedelle jäähtymään toviksi. Kannattaa olla varovainen, päälle kaksisataa-asteinen voisula on hel-ve-tin kuumaa.
Nautitaan hyvän leivän kera.
Tämänkin safkan kanssa voi harrastaa varioimista, etanat voi kuorruttaa leipärouheella tai sitten voit tehdä kuten appiukkoni, puolet etanoista valkosipulin kanssa, puolet sinihomejuuston!
Etanoilla on myös tietty shokkiarvo, kun niitä tarjoilee voi ystäväpiiristä erottaa herkkusuut kaikista mielenterveysongelmista kärsivistä vegaaneista kettutytöistä.
Etanoita saa kaikista hyvistä ruokakaupoista, kannattaa suosiolla mennä isompaan K- tai S-markettiin. Löytyvät säilykeosastolta.
1 purkki etanoita
3 valkosipulinkynttä
2 etanapannua
voita
sormisuolaa
Hienonna valkosipulit, nostele tasaisesti etanapannuissa oleviin pikkukolosiin.
Avaa etanapurkki, valuta suolaliemi viemäriin ja nostele etanat koloihin, jos etanoita on enemmän kun pannussa koloja, laita joihinkin koloihin kaksi pienempää etanaa! Helppoa!
Tempaise reilu nokare voita jokaisen etanan päälle. Ripsi vielä kevyesti suolaa voin päälle.
Nostele pannut esilämmitettyyn 250 asteiseen uuniin, odota kunnes voi tuntuu ruskistuvan kuopissa ja nosta pannut liedelle jäähtymään toviksi. Kannattaa olla varovainen, päälle kaksisataa-asteinen voisula on hel-ve-tin kuumaa.
Nautitaan hyvän leivän kera.
Tämänkin safkan kanssa voi harrastaa varioimista, etanat voi kuorruttaa leipärouheella tai sitten voit tehdä kuten appiukkoni, puolet etanoista valkosipulin kanssa, puolet sinihomejuuston!
Les escargots! Bon appetit! |
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Biff Rydberg
Eli "rydäri". Legendaarisen Backfickanin legendaarinen safka.
Heteromiehen hedelmäsalaattia.
Tästä tulee monelle mieleen pyttipannu, mitä se ei todellakaan ole. Ei todellakaan.
Rydäri on hienoa ruokaa, sitä syödään joko aamulla krapulassa tai illalla nälkään jossain rasvaisen kapakan takapöydässä. Ipadillaan itsensä väsyneeksi näppäilleet marjanpoimijat, käytäväkiitäjät ja neiti-ihmiset saattavat varovaisesti nakertaa jotain halloumisalaattia ja haikailla keskustan muotiboutiqueiden välissä olevaan luomuherkkukauppaan jossa hinnat ovat viisinkertaiset K-kauppaan verrattuna ja jossa espoolaiset pikkurouvat työntävät kolmen tonnin alumiinilastenvaunuja, jätettyään ensin leasing-katumaasturimersunsa poikittain invapaikalle.
Kunnon ihmiset sen sijaan syövät kunnon ruokaa. Rehtiä ja konstailematonta. Tosimies uskoo luottokokkinsa sanaan lihan alkuperästä ennemmin kuin kadulla olevaan A-ständiin joka huutaa kaikissa sateenkaaren väreissä "meillä myytävän lihan olevan hiilineutraalia, luomua, hyvänmielen ja reilunkaupan". Vielä toistaiseksi on mahdollista löytää näitä hivenen nuhruisia, mahdollisesti kokolattiamattoa ja laattalattiaa yhdisteleviä paikkoja, jossa myydyin drinksu on iso kolmonen, mesta on rempattu viimeksi silloin kun presidentti valittiin valitsijamiesten toimesta, kokki on ruma, kiroileva ja viinalta haiseva lihava mies ja tiskin takana on keski-ikäinen rouvashenkilö joka pitää asiakaskunnan kurissa ja herran nuhteessa, samalla puntaten höyhenenkevyesti päälle viisikymmenkiloisia laatikoita.
Kun tämmöinen ehta keskiolutputka löytyy, kannattaa taapertaa syvemmälle salin hämärään. Trendipellehipstereiden ja ylipäätänsä muiden luomupinjansiementen perään itkevien homppeleiden seassa saattaa istua vielä vanhan kansan karjuja. Kunnon miehiä jotka tekevät oikeaa työtä, painavat yli sata kiloa ja syövät kokolihaa. Miehiä joilla on väsyneet silmät, mutta hymy herkässä. Kallis kello ranteessa ja kulahtaneet purkkarit jaloissa.
Biff Rydberg
Nyrkin-kahden kokoinen biitti hyvälaatuista naudanpaistia
2 pientä tai yksi iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
Kaksi kourallista keitettyjä, kiinteitä, perunoita
Suolaa, mustapippuria
Kuutioitua punajuurta sekä maustekurkkua
Sinappia ja kananmunankeltuainen
Voita. Älä edes ajattele sitä margariiniasi
Kuutioi naudanpaisti (oikeasti fileekin kävisi), siirrä syrjään.
Hienonna sipulit ja ryhdy kuullottelemaan niitä voissa.
Kuutioi perunat.ja lisää kuullotetun sipulin joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valkosipuli saa jopa hieman paahtua.
Kun perunat ovat valmiit, sillä välin voit kuutioida etikkapunajuuret ja suolakurkut, nosta ne syrjään ja paista nautakuutiot ripeästi kuumalla pannulla pienessä rasvamäärässä. Tarkoitus on saada jokainen kuutio jäämään roséksi sisältä, joten älä ylikypsennä. Älä myöskään kippaa koko lihasatsia kerralla pannulle, muuten pannu jäähtyy liikaa ja päädyt keittämään lihoja. Pannu siis liki savuavan kuumaksi!!!
Mausta lihat suolalla ja pippurilla.
Yhdistä lihat ja peruna lautaselle, asettele sekaan punajuuret ja suolakurkku. Nosta annoksen keskelle kananmunankeltuainen ja reunoille hyvälaatuista dijonilaista sinappia.
Rydäri kuuluu ehdottomasti nauttia napsun ja jääkylmän bissen kanssa.
Heteromiehen hedelmäsalaattia.
Tästä tulee monelle mieleen pyttipannu, mitä se ei todellakaan ole. Ei todellakaan.
Rydäri on hienoa ruokaa, sitä syödään joko aamulla krapulassa tai illalla nälkään jossain rasvaisen kapakan takapöydässä. Ipadillaan itsensä väsyneeksi näppäilleet marjanpoimijat, käytäväkiitäjät ja neiti-ihmiset saattavat varovaisesti nakertaa jotain halloumisalaattia ja haikailla keskustan muotiboutiqueiden välissä olevaan luomuherkkukauppaan jossa hinnat ovat viisinkertaiset K-kauppaan verrattuna ja jossa espoolaiset pikkurouvat työntävät kolmen tonnin alumiinilastenvaunuja, jätettyään ensin leasing-katumaasturimersunsa poikittain invapaikalle.
Kunnon ihmiset sen sijaan syövät kunnon ruokaa. Rehtiä ja konstailematonta. Tosimies uskoo luottokokkinsa sanaan lihan alkuperästä ennemmin kuin kadulla olevaan A-ständiin joka huutaa kaikissa sateenkaaren väreissä "meillä myytävän lihan olevan hiilineutraalia, luomua, hyvänmielen ja reilunkaupan". Vielä toistaiseksi on mahdollista löytää näitä hivenen nuhruisia, mahdollisesti kokolattiamattoa ja laattalattiaa yhdisteleviä paikkoja, jossa myydyin drinksu on iso kolmonen, mesta on rempattu viimeksi silloin kun presidentti valittiin valitsijamiesten toimesta, kokki on ruma, kiroileva ja viinalta haiseva lihava mies ja tiskin takana on keski-ikäinen rouvashenkilö joka pitää asiakaskunnan kurissa ja herran nuhteessa, samalla puntaten höyhenenkevyesti päälle viisikymmenkiloisia laatikoita.
Kun tämmöinen ehta keskiolutputka löytyy, kannattaa taapertaa syvemmälle salin hämärään. Trendipellehipstereiden ja ylipäätänsä muiden luomupinjansiementen perään itkevien homppeleiden seassa saattaa istua vielä vanhan kansan karjuja. Kunnon miehiä jotka tekevät oikeaa työtä, painavat yli sata kiloa ja syövät kokolihaa. Miehiä joilla on väsyneet silmät, mutta hymy herkässä. Kallis kello ranteessa ja kulahtaneet purkkarit jaloissa.
Biff Rydberg
Nyrkin-kahden kokoinen biitti hyvälaatuista naudanpaistia
2 pientä tai yksi iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
Kaksi kourallista keitettyjä, kiinteitä, perunoita
Suolaa, mustapippuria
Kuutioitua punajuurta sekä maustekurkkua
Sinappia ja kananmunankeltuainen
Voita. Älä edes ajattele sitä margariiniasi
Kuutioi naudanpaisti (oikeasti fileekin kävisi), siirrä syrjään.
Hienonna sipulit ja ryhdy kuullottelemaan niitä voissa.
Kuutioi perunat.ja lisää kuullotetun sipulin joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valkosipuli saa jopa hieman paahtua.
Kun perunat ovat valmiit, sillä välin voit kuutioida etikkapunajuuret ja suolakurkut, nosta ne syrjään ja paista nautakuutiot ripeästi kuumalla pannulla pienessä rasvamäärässä. Tarkoitus on saada jokainen kuutio jäämään roséksi sisältä, joten älä ylikypsennä. Älä myöskään kippaa koko lihasatsia kerralla pannulle, muuten pannu jäähtyy liikaa ja päädyt keittämään lihoja. Pannu siis liki savuavan kuumaksi!!!
Mausta lihat suolalla ja pippurilla.
Yhdistä lihat ja peruna lautaselle, asettele sekaan punajuuret ja suolakurkku. Nosta annoksen keskelle kananmunankeltuainen ja reunoille hyvälaatuista dijonilaista sinappia.
Rydäri kuuluu ehdottomasti nauttia napsun ja jääkylmän bissen kanssa.
torstai 26. heinäkuuta 2012
Naudanpihviä piparjuurella, paprika-sipulipaistosta, uusia perunoita ja bearnaise
Ei kai tässä mitään reseptiä tarvita?
Leikkaa pihvit, taputtele, mausta suolalla ja mustapippurilla.
Viipaloi yksi sipuli ja yksi paprika sekä 4 valkosipulinkynttä. Hauduta voissa yrttien kanssa makeahkoksi.
Keitä perunat.
Tee bearnaise (tai tee kuten minä ja vedä se vakuumitetrasta, monter au beurre....)
Kasaa annos lautaselle ja nosta lihan päälle tuoretta raastettua piparjuurta.
Yhdistä kamat ja nauti hyvän vinkun kanssa; meillä "testiajossa" ranskalainen Le Berger 2010.
Leikkaa pihvit, taputtele, mausta suolalla ja mustapippurilla.
Viipaloi yksi sipuli ja yksi paprika sekä 4 valkosipulinkynttä. Hauduta voissa yrttien kanssa makeahkoksi.
Keitä perunat.
Tee bearnaise (tai tee kuten minä ja vedä se vakuumitetrasta, monter au beurre....)
Kasaa annos lautaselle ja nosta lihan päälle tuoretta raastettua piparjuurta.
Yhdistä kamat ja nauti hyvän vinkun kanssa; meillä "testiajossa" ranskalainen Le Berger 2010.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Kesäloman oluttärppejä
Raapustin ylös parit muistiinpanot kesällä juomistani oluista. Siis muista kuin Koffin kolmosesta.
Forst sixtus dobbelbock
Tumma ja väkevä, ihan hyvä bisse italiaanoksi. Ollut hyvään 4€/plo hintaan tyrkyllä joten on tullut jokunen lipiteltyä. Maku on ehtaa dobbelbockia, mutta brenkku ei maistu liikaa läpi, suutuntuma on lähempänä mämmiä kuin mitään juotavaa kamaa. Rehti ja ryhdikäs, ostan jatkossakin.
Fuller's Black Cab stout
Ravintola Oljenkorresta (Intiankatu 18) bongasin tämän. Mustaa ja tuhtia, aivan kuten etiketissä tyylitelty muhkea "Lontoon taksi". Alkoholia maltillisesti. Hyvää, ostan jatkossakin (jos vaimo antaa luvan).
Robinson's Old Tom - the World's Best Ale
Etiketti lupaa maailman parhainta pintahiivaa, joten luonnollisesti suhtaudun erittäin skeptisesti tähän. Kolmasosalitran pullosta pyydetään liki 9€ ravintola Oljenkorressa ja syykin selviää, voltteja on yli kasin. Koska tuote on tuntematon, päädyn ostamaan maistelupullon Alkosta jossa hintakin on alle kipurajan ~3,6€. Maistelutuokio on pettymys, englantilaiset tummat alet ovat vain niin ohuita. Luulin saavani sellaista tönkköä Chimay-tyyppistä vetoa, mutta tämä painii makusfäärinsä kanssa samassa luokassa tumman Krusovicen kanssa. Korkea alkoholiprosentti aiheuttaa lievää sikunamaisuutta jälkimakuun. Ei lämmitä, en osta toiste.
A le Coq Porter
Saku Porter oli järisyttävä pettymys, maanmiehensä korjaa tilanteen! Kukkoportterissa on sitä jotain, samaa kuin brittiläisissä porttereissa. Rikas ja rehevä makumaailma, kunnon suutuntuma. Tätä kun hörppää niin tuntuu poskissa asti. Hintakaan ei ole paha ravintolassa, Alkossa tämä ei ole (vielä) osunut silmiin. Hyvä tuote, ostan taatusti jatkossa.
Prykmester luomu pils
Ehtaa parhautta. Tykkään pils-tyyppisistä voimakkaasti humaloiduista oluista liki yhtä paljon (ellen enemmän) kuin portereista. Vakka-Suomen panimon tuotteet ovat ennenkin yllättäneet positiivisesti, kuten chilimakkaroissa, myös oluissa pienten toimijoiden tuotteet erottuvat edukseen. Näin voimakkaasti humaloitua tuotetta ei bulkkilaageria syytävät panimot ikinä raijaisi Alepaan. Tuote on raikas ja suorastaan kirpeästi humaloitu, ostaisin jatkossa ellemme olisi inttikaverin kanssa juoneet kaikkia pois lähikuppilasta.
Alkoholittomat vedot
Kävin kaverin mökillä kääntymässä ja Suomaan ahdasmielisestä lainsäädännöstä johtuen en voinut lipittää oikeaa olutta vaan jouduin tyytymään "holittomiin". Koska harvemmin tulee holittomia juotua, vedin maistelusetin Karhulan S-marketista.
Rainbow vaalea lager 0,0%
Ensimmäinen huikka maistuu ruisleipäoksennukselta, meinaan jo heivata koko tölkin luiskaan, mutta rohkaisen mieleni ja tissuttelen tölkin loppuun. Maussa on olutta, mutta samalla myös kuvottavaa makeutta. Voisin kuvitella tämän menevän 4 asteisena ja limettisiivulla ryyditettynä. En osta toiste jos ei ole pakko, vaalea holiton Nikolai on parempaa.
Rainbow tumma lager 0,0%
Jos mahdollista, niin tämä on vielä pahempaa kuin edellinen. Melkein kuin joisi myrkytettyä kusta joka olisi maustettu paskalla. Ruisleipätaikinan makeus jyllää pahemmin ja pahemmin jokaisella huikalla, grillimaisterina hääriessäni olut pääsee jo varttitunnissa lämpenemään ratkaisevat pari astetta liikaa ja tölkin viimeinen kolmannes lentää lupiinipuskaan. Lupiiniraukat. En ostaisi edes anopille.
Lasso alkoholiton vaalea lager
Vähän parempaa kuin Rainbowin vaalea, painii samassa sarjassa Nikolain ja Bucklerin kanssa. Tasapaksu ja tasapainoinen, alkoholittomien oluiden Toyota corolla; kukaan ei ole kiihkeästi puolesta tai vastaan. Voin ostaa toistekin.
Krombacher holiton weißbier
Muistaakseni olen tätä kerran aikaisemmin juonut jossain pubissa Herttoniemenrannassa. Mutta vain muistaakseni.
Puolen litran pullo, hintaa karvan yli 2€, painii siis samassa hintaluokassa Rainbow pinttilagerin kanssa.
Tässä on jo yritystä, makea limppumaisuus joka vaivaa halpisholittomia loistaa poissaolollaan. Kunnolla jäähdytettynä tämä maistuu juuri siltä miltä pitääkin, saksalaiselta vehnäoluelta! Tuote on kunnolla samea ja ainoa makeus on sellainen hellän banaaninen vivahde. Ostan jatkossakin, maku on niin kohdillaan, ettei alkoholittomuus haittaa!
Forst sixtus dobbelbock
Tumma ja väkevä, ihan hyvä bisse italiaanoksi. Ollut hyvään 4€/plo hintaan tyrkyllä joten on tullut jokunen lipiteltyä. Maku on ehtaa dobbelbockia, mutta brenkku ei maistu liikaa läpi, suutuntuma on lähempänä mämmiä kuin mitään juotavaa kamaa. Rehti ja ryhdikäs, ostan jatkossakin.
Fuller's Black Cab stout
Ravintola Oljenkorresta (Intiankatu 18) bongasin tämän. Mustaa ja tuhtia, aivan kuten etiketissä tyylitelty muhkea "Lontoon taksi". Alkoholia maltillisesti. Hyvää, ostan jatkossakin (jos vaimo antaa luvan).
Robinson's Old Tom - the World's Best Ale
Etiketti lupaa maailman parhainta pintahiivaa, joten luonnollisesti suhtaudun erittäin skeptisesti tähän. Kolmasosalitran pullosta pyydetään liki 9€ ravintola Oljenkorressa ja syykin selviää, voltteja on yli kasin. Koska tuote on tuntematon, päädyn ostamaan maistelupullon Alkosta jossa hintakin on alle kipurajan ~3,6€. Maistelutuokio on pettymys, englantilaiset tummat alet ovat vain niin ohuita. Luulin saavani sellaista tönkköä Chimay-tyyppistä vetoa, mutta tämä painii makusfäärinsä kanssa samassa luokassa tumman Krusovicen kanssa. Korkea alkoholiprosentti aiheuttaa lievää sikunamaisuutta jälkimakuun. Ei lämmitä, en osta toiste.
A le Coq Porter
Saku Porter oli järisyttävä pettymys, maanmiehensä korjaa tilanteen! Kukkoportterissa on sitä jotain, samaa kuin brittiläisissä porttereissa. Rikas ja rehevä makumaailma, kunnon suutuntuma. Tätä kun hörppää niin tuntuu poskissa asti. Hintakaan ei ole paha ravintolassa, Alkossa tämä ei ole (vielä) osunut silmiin. Hyvä tuote, ostan taatusti jatkossa.
Prykmester luomu pils
Ehtaa parhautta. Tykkään pils-tyyppisistä voimakkaasti humaloiduista oluista liki yhtä paljon (ellen enemmän) kuin portereista. Vakka-Suomen panimon tuotteet ovat ennenkin yllättäneet positiivisesti, kuten chilimakkaroissa, myös oluissa pienten toimijoiden tuotteet erottuvat edukseen. Näin voimakkaasti humaloitua tuotetta ei bulkkilaageria syytävät panimot ikinä raijaisi Alepaan. Tuote on raikas ja suorastaan kirpeästi humaloitu, ostaisin jatkossa ellemme olisi inttikaverin kanssa juoneet kaikkia pois lähikuppilasta.
Alkoholittomat vedot
Kävin kaverin mökillä kääntymässä ja Suomaan ahdasmielisestä lainsäädännöstä johtuen en voinut lipittää oikeaa olutta vaan jouduin tyytymään "holittomiin". Koska harvemmin tulee holittomia juotua, vedin maistelusetin Karhulan S-marketista.
Rainbow vaalea lager 0,0%
Ensimmäinen huikka maistuu ruisleipäoksennukselta, meinaan jo heivata koko tölkin luiskaan, mutta rohkaisen mieleni ja tissuttelen tölkin loppuun. Maussa on olutta, mutta samalla myös kuvottavaa makeutta. Voisin kuvitella tämän menevän 4 asteisena ja limettisiivulla ryyditettynä. En osta toiste jos ei ole pakko, vaalea holiton Nikolai on parempaa.
Rainbow tumma lager 0,0%
Jos mahdollista, niin tämä on vielä pahempaa kuin edellinen. Melkein kuin joisi myrkytettyä kusta joka olisi maustettu paskalla. Ruisleipätaikinan makeus jyllää pahemmin ja pahemmin jokaisella huikalla, grillimaisterina hääriessäni olut pääsee jo varttitunnissa lämpenemään ratkaisevat pari astetta liikaa ja tölkin viimeinen kolmannes lentää lupiinipuskaan. Lupiiniraukat. En ostaisi edes anopille.
Lasso alkoholiton vaalea lager
Vähän parempaa kuin Rainbowin vaalea, painii samassa sarjassa Nikolain ja Bucklerin kanssa. Tasapaksu ja tasapainoinen, alkoholittomien oluiden Toyota corolla; kukaan ei ole kiihkeästi puolesta tai vastaan. Voin ostaa toistekin.
Krombacher holiton weißbier
Muistaakseni olen tätä kerran aikaisemmin juonut jossain pubissa Herttoniemenrannassa. Mutta vain muistaakseni.
Puolen litran pullo, hintaa karvan yli 2€, painii siis samassa hintaluokassa Rainbow pinttilagerin kanssa.
Tässä on jo yritystä, makea limppumaisuus joka vaivaa halpisholittomia loistaa poissaolollaan. Kunnolla jäähdytettynä tämä maistuu juuri siltä miltä pitääkin, saksalaiselta vehnäoluelta! Tuote on kunnolla samea ja ainoa makeus on sellainen hellän banaaninen vivahde. Ostan jatkossakin, maku on niin kohdillaan, ettei alkoholittomuus haittaa!
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Janssonin kiusaus, nopeasti ja halvalla.
"Jönssöni" eli janssonin kiusaus.
Tämä on helppoa ja halpaa, budjettipöperöä.
Vedä kaupasta kilon pussi Rainbow sipuliperunasotkua, purkillinen tai kaksi anjovisfileitä (itse tykkään näistä oudoista suikeroista) sekä nippu kevätsipulia. Ja purkki kermaa.
Tyhjennä puolet perunasipulipussista uunivuokaan.
Tarkista anjovisten (eli maustesilakan) koko, pieni isoimpia fileitä. Lado fileet perunan päälle. Kaada purkkien liemi astiaan. Silppua puolet kevätsipulista tasaisesti vuokaan ja rouhi vielä mustapippuria sekaan.
Kaada loppu perunasipuli koko komeuden päälle, pilko päälle vielä lisää kevätsipulia (ja mustapippuria). Hämmennä vähän sormilla ja taputtele tasaiseksi.
Heivaa vuoka lämmitettyyn uuniin ~180 astetta. Anna vuo'an olla uunissa n.10 minuuttia ja lisää sitten kerma. Anna olla uunissa vajaa tunti. Nauti snapsin ja punajuurten kera.
Annoksesta ei ole valokuvaa, koska kaikki tietävät miltä janssonin kiusaus näyttää.
Tämä on helppoa ja halpaa, budjettipöperöä.
Vedä kaupasta kilon pussi Rainbow sipuliperunasotkua, purkillinen tai kaksi anjovisfileitä (itse tykkään näistä oudoista suikeroista) sekä nippu kevätsipulia. Ja purkki kermaa.
Tyhjennä puolet perunasipulipussista uunivuokaan.
Tarkista anjovisten (eli maustesilakan) koko, pieni isoimpia fileitä. Lado fileet perunan päälle. Kaada purkkien liemi astiaan. Silppua puolet kevätsipulista tasaisesti vuokaan ja rouhi vielä mustapippuria sekaan.
Kaada loppu perunasipuli koko komeuden päälle, pilko päälle vielä lisää kevätsipulia (ja mustapippuria). Hämmennä vähän sormilla ja taputtele tasaiseksi.
Heivaa vuoka lämmitettyyn uuniin ~180 astetta. Anna vuo'an olla uunissa n.10 minuuttia ja lisää sitten kerma. Anna olla uunissa vajaa tunti. Nauti snapsin ja punajuurten kera.
Annoksesta ei ole valokuvaa, koska kaikki tietävät miltä janssonin kiusaus näyttää.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Uunitomaatit kätevänä lisäkkeenä
Jo vakioksi muodostuneiden kimppakavereiden habanerokabanossin ja
paistettujen aurajuustoperunoiden seuraksi veivasin eilen
uunitomaatteja.
Uunitomaatit on helkkarin käteviä, niitä kannattaa tehdä samalla vaivalla isompi satsi. Kuvassa näkyvät tomskut on maustettu jollain italianpojan ihmemausteeella, basilikaa, oreganoa, mustapippuria, suolaa ja parmesaaniraetta.
Aterialta ylijääneet uunitomaatit voi iltasella sörssiä paahdetun leipäviipaleen päälle ja aateloida koko komeuden hyvällä oliiviöljyllä.
Uunitomaatit on helkkarin käteviä, niitä kannattaa tehdä samalla vaivalla isompi satsi. Kuvassa näkyvät tomskut on maustettu jollain italianpojan ihmemausteeella, basilikaa, oreganoa, mustapippuria, suolaa ja parmesaaniraetta.
Aterialta ylijääneet uunitomaatit voi iltasella sörssiä paahdetun leipäviipaleen päälle ja aateloida koko komeuden hyvällä oliiviöljyllä.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Darrapannu
Joskus tulee otettua vähän reippaammin. Esimerkiksi jouluna,
juhannuksena ja vappuna. Joskus ihan vain siksi, että verottaja vie
tuhkatkin munista rahoittaakseen kreikkalaisten nauhakenkäbonukset.
Silloin kun tullut napattua vähän enempi märkää, enemmän kuin että henki haisisi ja kaatuilisi, saattaa aamulla olla hivenen tönkkö olo. Toisin sanoen, on sellainen buuttis, että oksat pois ja pala latvaa.
Silloin tulee ravita itseään jollain rasvaisella ja suolaisella.
Kuten esimerkiksi tällaisellä darrapannulla!
Annos on improvisoitu jääkaapista löytyvistä peruselintarvikkeista! Jos samaa ei löydy, muista ostaa tavarat valmiiksi ennen ryyppäjäisiä!
Ota talon isoin paistinpannu ja aseta se liedelle, lämpöä kehiin.
Ryhdy paistamaan pekonia pannulla, paista pekonit oikein rapeiksi! Samalla silppua pikapikaa pari isohkoa sipulia. Kun pekonit ovat valmiita, nosta ne lautaselle ja viskaa sipulit pekoninrasvaan tekeytymään, lisää reilu nokare voita!
Pilko pari valkosipulinkynttä pannuun, varo etteivät sipulit pala. Kuullota sipulit makeiksi.
Nosta vähän lämpöä ja pilko pannuun eiliseltä ylijäänyttä keitettyä perunaa, laita runsaasti. Ryhdy ottamaan pottuihin väriä. Itse lisäsin vielä kourallisen pilkottuja herkkusienen jalkoja jotka olivat jääneet yli edellispäivän aurajuustotäytteisistä, pekoniin käärityistä herkkusienistä (oli muuten helvetin hyvää).
Lopuksi lisää vielä kourallinen tai kaksi kuutioitua grillimakkaraa tms. lihatuotetta. Mausta suolalla ja mustapippurilla - runsaasti! Murenna paistetut pekonit vielä joukkoon!
Pyörittele tovi pannulla, samalla riko 10 kananmunaa astiaan ja vatkaa rakenne rikki. Nosta lämpöä ja kippaa munamassa pannulle. Nostele ja hämmentele varovaisesti, jotta koko roska kypsentyy varmasti.
Nautitaan heti kuuman kahvin kanssa, jos on sunnuntai voi kahvin seuraksi ottaa vielä pienen viskituikun!
Silloin kun tullut napattua vähän enempi märkää, enemmän kuin että henki haisisi ja kaatuilisi, saattaa aamulla olla hivenen tönkkö olo. Toisin sanoen, on sellainen buuttis, että oksat pois ja pala latvaa.
Silloin tulee ravita itseään jollain rasvaisella ja suolaisella.
Kuten esimerkiksi tällaisellä darrapannulla!
Annos on improvisoitu jääkaapista löytyvistä peruselintarvikkeista! Jos samaa ei löydy, muista ostaa tavarat valmiiksi ennen ryyppäjäisiä!
Ota talon isoin paistinpannu ja aseta se liedelle, lämpöä kehiin.
Ryhdy paistamaan pekonia pannulla, paista pekonit oikein rapeiksi! Samalla silppua pikapikaa pari isohkoa sipulia. Kun pekonit ovat valmiita, nosta ne lautaselle ja viskaa sipulit pekoninrasvaan tekeytymään, lisää reilu nokare voita!
Pilko pari valkosipulinkynttä pannuun, varo etteivät sipulit pala. Kuullota sipulit makeiksi.
Nosta vähän lämpöä ja pilko pannuun eiliseltä ylijäänyttä keitettyä perunaa, laita runsaasti. Ryhdy ottamaan pottuihin väriä. Itse lisäsin vielä kourallisen pilkottuja herkkusienen jalkoja jotka olivat jääneet yli edellispäivän aurajuustotäytteisistä, pekoniin käärityistä herkkusienistä (oli muuten helvetin hyvää).
Lopuksi lisää vielä kourallinen tai kaksi kuutioitua grillimakkaraa tms. lihatuotetta. Mausta suolalla ja mustapippurilla - runsaasti! Murenna paistetut pekonit vielä joukkoon!
Pyörittele tovi pannulla, samalla riko 10 kananmunaa astiaan ja vatkaa rakenne rikki. Nosta lämpöä ja kippaa munamassa pannulle. Nostele ja hämmentele varovaisesti, jotta koko roska kypsentyy varmasti.
Nautitaan heti kuuman kahvin kanssa, jos on sunnuntai voi kahvin seuraksi ottaa vielä pienen viskituikun!
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Vaimon aurajuustoperunat
Nyt tuleekin resepti tosimiehistä parhaimmalta, Räyhäpetterin vaimolta Lemmyltä!
Otetaan reilu kourallinen eiliseltä jääneitä, keitettyjä, uusia perunoita.
Viipaloidaan ne krouvisti.
Pannaan paistinpannulle 50/50-suhteessa voita ja öljyä.
Kuumenna pannu, heivaa pannulle valkosipulia ja hienonnettua chiliä.
Kuullottele ripeästi, lisää perunat.
Paista perunat kullanruskean rapeiksi.
Kippaa perunat lautaselle, rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa.
Lopuksi murenna perunan päälle aurajuustoa ja sekoita nostellen varovasti jotta ainekset sekoittuvat.
Otetaan reilu kourallinen eiliseltä jääneitä, keitettyjä, uusia perunoita.
Viipaloidaan ne krouvisti.
Pannaan paistinpannulle 50/50-suhteessa voita ja öljyä.
Kuumenna pannu, heivaa pannulle valkosipulia ja hienonnettua chiliä.
Kuullottele ripeästi, lisää perunat.
Paista perunat kullanruskean rapeiksi.
Kippaa perunat lautaselle, rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa.
Lopuksi murenna perunan päälle aurajuustoa ja sekoita nostellen varovasti jotta ainekset sekoittuvat.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Välimerellinen herkuttelulautanen
Piiitkän tauon jälkeen pannaan taas safkapuolelle viestiä.
Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!
Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).
Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.
- Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!
Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.
Sit vaan!
Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!
Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).
Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.
- Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!
Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.
Sit vaan!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kampelaa, parsaa, perunaa...
Leivitettyjä kampelafileitä, bearnaise, parsaa ja uusia perunoita.
Tämän osaa tehdä kuka tahansa, joten en laita reseptiä.
Tämän osaa tehdä kuka tahansa, joten en laita reseptiä.
torstai 3. toukokuuta 2012
Kuukauden drinkkiniksi
Makedonialainen hulabaloo
Pieneen lasiin ~5cl anisviinaa
Koristeeksi cocktailtikkuun lävistetty, valkosipulilla täytetty kalamata-oliivi
Tämä resepti on omistettu Pekka Puskalle.
Pekka, vedä itsesi vessasta alas.
Pieneen lasiin ~5cl anisviinaa
Koristeeksi cocktailtikkuun lävistetty, valkosipulilla täytetty kalamata-oliivi
Tämä resepti on omistettu Pekka Puskalle.
Pekka, vedä itsesi vessasta alas.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Pihvi sisäpaistista, parsaa ja bearnaise
Bongaa jostain edullista ja laadukasta naudan sisäpaistia, leikkaa se pihveiksi.
Suorita "mekaaninen mureutus" eli piäksäjäiset. Ei kun taputtele piffejä nyrkeilläsi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kuori ja kiehauta parsat. Olen laiskalla tuulella ja viittaan itse omaan tekstiini, sen sijaan että kirjoittaisin oikeat ohjeet. ---> http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/05/parsaa.html
Ovatko parsat kiehuneet? Keksi tapa pitää tovi lämpiminä, itse laitoin voinokareen kanssa uunivuokaan ja ~50 asteiseen uuniin. Tässä vaiheessa pihvipannunkin pitäisi olla lämmin.
Paista pihvit, lämmitä samalla kattilassa yksi tetrallinen Portti-tuoteperheen bearnaise-kastiketta.
Jep, minähän en veivaa bearnaisea alusta loppuun ennenkuin Suomessa on alkot auki sunnuntaisin. Sitäpaitsi tuo Portin soosi on ihan hyvää, kun sitä parantaa voinokareella.
Sitten kaikki lautaselle ja syömään! Muista raastaa vähän parmesania tai pecorinoa parsojen päälle!
Suorita "mekaaninen mureutus" eli piäksäjäiset. Ei kun taputtele piffejä nyrkeilläsi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kuori ja kiehauta parsat. Olen laiskalla tuulella ja viittaan itse omaan tekstiini, sen sijaan että kirjoittaisin oikeat ohjeet. ---> http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/05/parsaa.html
Ovatko parsat kiehuneet? Keksi tapa pitää tovi lämpiminä, itse laitoin voinokareen kanssa uunivuokaan ja ~50 asteiseen uuniin. Tässä vaiheessa pihvipannunkin pitäisi olla lämmin.
Paista pihvit, lämmitä samalla kattilassa yksi tetrallinen Portti-tuoteperheen bearnaise-kastiketta.
Jep, minähän en veivaa bearnaisea alusta loppuun ennenkuin Suomessa on alkot auki sunnuntaisin. Sitäpaitsi tuo Portin soosi on ihan hyvää, kun sitä parantaa voinokareella.
Sitten kaikki lautaselle ja syömään! Muista raastaa vähän parmesania tai pecorinoa parsojen päälle!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Sienipastaa, tryffelillä tai ilman!
Hei! Tässähän on jotain vihreitäkin! |
Tässä voi säveltää ihan rohkeasti, käyttää mitä sieniä tahansa joita on tottunut käyttämään. Itse satuin saamaan pussukallisen kuivattuja tatteja.
Tarvitaan;
- Kourallinen sieniä
- 1 pienisipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- 2dl kermaa
- 2 rkl creme fraichea
- Nokare voita
- Paketti tuorepastaa tai vastaava määrä kuivaa kamaa (tagliatelle)
- Perusmausteet
Liota sienet, tai älä. Pieni ne haarukkapalaa pienemmiksi. Pieni myös sipulit.
Kuullottele sipulia matalalla lämmöllä tovi, lisää valkosipuli.
Laita pastavesi kiehumaan.
Lisää sienet sipuleiden joukkoon ja nosta lämpöä reilusti, hämmennä kapustalla. Mausta mustapippurilla. Juuri ennenkuin sienet palavat, lisää kerma. Kun seos kiehuu, lisää creme fraiche.
Heivaa pastat kattilaan. Keitä sienikastiketta kasaan samalla, juuri ennenkuin pasta on valmista, nosta kauhalla ~desin verran pastan keitinvettä kastikkeeseen. Nyt kastikkeessasi on sekä suola, että saostava ainesosa (=pastasta irronnut tärkkelys).
Sammuta liesi, valuta pastat ja yhdistä kastikkeen kanssa. Jos olet hifistelijä, kuten allekirjoittanut. Nostat toisen paistinpannun liedelle, johon laitat nokareen voita. Kun voi on sulanut ja alkaa juuri ja juuri ruskistua, heivaa pastat pannulle ja hämmennä niin maan saatanasti. Kippaa soosi niskaan ja lennokkaasti veivaa seosta muutamalla ranneliikkeellä ympäri. Tässä vaiheessa voi lisätä ihanaa tryffeliöljyä jos sellaista sattuu löytymään.
Nostele kastikoitu pasta lautaselle, heivaa kylkeen lisäkesalaattia ja raasta parmesaania annoksen päälle (älä käytä sitä valmisraastetta, sahajauhoa saa halvemmalla puutavaraliikkeestä!). Nauti punkun kanssa.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Sananen suomalaisesta ruokakulttuurista
Suomessa ei ole ruokakulttuuria. Ei ainakaan kunnon ruokaa tai kulttuuria.
Kepulaisen propagandan mukainen lautasmalli on 70-luvun jälkeen vajaassa 40 vuodessa saatu kipattua pizzaan ja kebabbiin päin kallelleen. Sillä erotuksella, että kebab on korppujauho-jauhelihaseosta vailla kunnon mausteita ja pizzakin valju aavistus siitä mitä se voisi olla.
Suomessa liha vedetään läpikypsänä maitolasin kera joten on ymmärrettävää, että pizza on valkoista pullamussua jonka päällä on koko alepan säilykehylly ja jotain paskaa jota kehdataan sanoa juustoksi.
Maassa jossa Juha Vuorinen on kirjailija ja Putous hyvää viihdettä, voidaan aivan mainiosti leikkiä, että Rosso/Chicos/ABC ovat "oikeita" ravintoloita.
Fy fan.
Koko ajatus ruokakulttuurista Suomessa on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. On helpompaa muuttaa johonkin oikeaan maahan keski-eurooppaan kuin toivoa pastöroimatonta juustoa tai tuoretta rocotoa johonkin Öllölän Saleen. Puhumattakaan, että joku joskus uskaltaisi näitä eksoottisia ja vieraita tuotteita ostaa - ja miksi ostaisikaan kun EU-rahoilla subventoitu bulkkiskeida on halvempaakin!
Vasta ulkomaille mentäessä voi omin silmin todeta kuinka suomalaiset ovat hannarikansaa safkan suhteen. Pankaas merkille mitä härmäläiset vetävät perusravintona ulkomaanreissuilla;
1. Pizza
2. Wienerleike
3. Pizza
4. Lihapullat muusilla
5. Lehtipihvi
6. Pizza
Tosi gourmandit osaavat toki erottua perusjuntista tilaamalla lehtipihvin mediumina.
Ja maidon tilaaminen ravintolassa ruokajuomaksi pitäisi tulkita eroanomukseksi ihmiskunnasta.
Usein tulee täällä kotimaassa notkuttua etnisissä ravintoloissa. Kyllä on facepalmit lähellä kun Kämäräisen perhe tulee syömään, ensin tiedustellaan erikoisuudet läpi, sitten etniset safkat. Lopuksi päätetään, ettei kebabbeja ja falafelejä uskalleta kokkeilla. Pizzaa ja lehtipihviä kaikille, perheen 14-vuotiaalle kelpaa kuitenkin vain nakit ja muusi. Ruokajuomaksi maitoa, iskälle menisi ehkä olut, mutta kun tultiin autolla niin eihän sitä voi...
Sarvikuonojen maa.
Suomalaiset ymmärtävät klassisesta ranskalaisesta keittiötaiteesta suurin piirtein yhtä paljon kuin orava avaruussukkulasta. Maissa jossa ei olla laskeuduttu puusta 60-luvulla, ruokakulttuuri on osa tapakasvatusta. Täällä Suomaassa ruoka nähdään ensisijaisesti polttoaineena, kulinaristinen orgasmi saavutetaan "mätön" muodossa, kun pizzan päälle vedetään koko Alepan säilyketölkkikavalkadi. Kaikki muu on "heinät ristiin"-pelleilyä jolle nauretaan avoimesti, "fiinimpiin" ravintoloihin mennään vain jos työnantaja tarjoaa, jos illallinen ei mene tyystin sikailuksi ja ryyppäämiseksi (=juhlitaan) aterointi on ylijäykkää, muodollista ja koetaan hankalaksi. Jälkikäteen muistelu ei lämmitä mieltä, kun koko illallisen ajan on jännätty ikenet kireenä.
Ottaen huomioon, että Suomi on käytännöllisesti katsoen maatalousyhteiskunta ja vielä pari sukupolvea sitten kaikki syötävä saatiin suurinpiirtein omasta pellosta. Kaupungistuminen keski-eurooppalaiseen tapaan ja sen seurauksena riippumattomuus omasta maatilkusta, joka ruokkisi sitä omistavan henkilön on Suomessa niin uusi juttu, että on synti ja häpeä, että meillä on parikymppisiä jotka eivät osaa perunoita keittää. Kaikki kunnia tosin suomalaiselle einesteollisuudelle, itsekin vanhana kapitalistina mieluummin vaikka kieltäisin hellat ja kattilat ihmisiltä ja myisin pelkkää einespizzaa ja mikroaaltouuneja!
Kepulaisen propagandan mukainen lautasmalli on 70-luvun jälkeen vajaassa 40 vuodessa saatu kipattua pizzaan ja kebabbiin päin kallelleen. Sillä erotuksella, että kebab on korppujauho-jauhelihaseosta vailla kunnon mausteita ja pizzakin valju aavistus siitä mitä se voisi olla.
Suomessa liha vedetään läpikypsänä maitolasin kera joten on ymmärrettävää, että pizza on valkoista pullamussua jonka päällä on koko alepan säilykehylly ja jotain paskaa jota kehdataan sanoa juustoksi.
Maassa jossa Juha Vuorinen on kirjailija ja Putous hyvää viihdettä, voidaan aivan mainiosti leikkiä, että Rosso/Chicos/ABC ovat "oikeita" ravintoloita.
Fy fan.
Koko ajatus ruokakulttuurista Suomessa on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. On helpompaa muuttaa johonkin oikeaan maahan keski-eurooppaan kuin toivoa pastöroimatonta juustoa tai tuoretta rocotoa johonkin Öllölän Saleen. Puhumattakaan, että joku joskus uskaltaisi näitä eksoottisia ja vieraita tuotteita ostaa - ja miksi ostaisikaan kun EU-rahoilla subventoitu bulkkiskeida on halvempaakin!
Vasta ulkomaille mentäessä voi omin silmin todeta kuinka suomalaiset ovat hannarikansaa safkan suhteen. Pankaas merkille mitä härmäläiset vetävät perusravintona ulkomaanreissuilla;
1. Pizza
2. Wienerleike
3. Pizza
4. Lihapullat muusilla
5. Lehtipihvi
6. Pizza
Tosi gourmandit osaavat toki erottua perusjuntista tilaamalla lehtipihvin mediumina.
Ja maidon tilaaminen ravintolassa ruokajuomaksi pitäisi tulkita eroanomukseksi ihmiskunnasta.
Usein tulee täällä kotimaassa notkuttua etnisissä ravintoloissa. Kyllä on facepalmit lähellä kun Kämäräisen perhe tulee syömään, ensin tiedustellaan erikoisuudet läpi, sitten etniset safkat. Lopuksi päätetään, ettei kebabbeja ja falafelejä uskalleta kokkeilla. Pizzaa ja lehtipihviä kaikille, perheen 14-vuotiaalle kelpaa kuitenkin vain nakit ja muusi. Ruokajuomaksi maitoa, iskälle menisi ehkä olut, mutta kun tultiin autolla niin eihän sitä voi...
Sarvikuonojen maa.
Suomalaiset ymmärtävät klassisesta ranskalaisesta keittiötaiteesta suurin piirtein yhtä paljon kuin orava avaruussukkulasta. Maissa jossa ei olla laskeuduttu puusta 60-luvulla, ruokakulttuuri on osa tapakasvatusta. Täällä Suomaassa ruoka nähdään ensisijaisesti polttoaineena, kulinaristinen orgasmi saavutetaan "mätön" muodossa, kun pizzan päälle vedetään koko Alepan säilyketölkkikavalkadi. Kaikki muu on "heinät ristiin"-pelleilyä jolle nauretaan avoimesti, "fiinimpiin" ravintoloihin mennään vain jos työnantaja tarjoaa, jos illallinen ei mene tyystin sikailuksi ja ryyppäämiseksi (=juhlitaan) aterointi on ylijäykkää, muodollista ja koetaan hankalaksi. Jälkikäteen muistelu ei lämmitä mieltä, kun koko illallisen ajan on jännätty ikenet kireenä.
Ottaen huomioon, että Suomi on käytännöllisesti katsoen maatalousyhteiskunta ja vielä pari sukupolvea sitten kaikki syötävä saatiin suurinpiirtein omasta pellosta. Kaupungistuminen keski-eurooppalaiseen tapaan ja sen seurauksena riippumattomuus omasta maatilkusta, joka ruokkisi sitä omistavan henkilön on Suomessa niin uusi juttu, että on synti ja häpeä, että meillä on parikymppisiä jotka eivät osaa perunoita keittää. Kaikki kunnia tosin suomalaiselle einesteollisuudelle, itsekin vanhana kapitalistina mieluummin vaikka kieltäisin hellat ja kattilat ihmisiltä ja myisin pelkkää einespizzaa ja mikroaaltouuneja!
torstai 26. huhtikuuta 2012
Kännissä on kivaa
Tai ei ole. Joskus on, yleensä.
Pienessä nousuhumalassa ainakin on erittäin lystiä. Viime tiistaina keksimme kaverini "Jugin" kanssa kikkailla kännykkäkameralla. Mitään varsinaista älypuhelinta minulla ei ole, sen sijaan tunarinkestävä Samsung Xcover. Perinteinen halkomalli, tosin IP67-luokituksella ja NATO-sertifikoidulla ruudulla.
Siihenkin tosin olen onnistunut hoitamaan pari naarmua.
Puhelimessa on jonkinlainen alkeellinen videokuvaus mahdollisuus 2 megapikselin kameralla, hauska lelu. Kamera toimii still-kuvissa huomattavasti paremmin, tosin silloin vaaditaan melkoista valaistusta, salamavaloa luurissa kun ei ole.
Summa summarum; ohesssa nousuhumalassa väännetty 11 sekunnin huumoripitoinen klippi. Toivomme Jugin kanssa, että se saa yli miljoona katselukertaa ja pääsemme Neloselle tekemään talk- tai ruokashowta. Olemme niin loppuunpalaneita, ettemme voi ajatellakaan "oikeita töitä". Media-ala, täältä tullaan!
Pienessä nousuhumalassa ainakin on erittäin lystiä. Viime tiistaina keksimme kaverini "Jugin" kanssa kikkailla kännykkäkameralla. Mitään varsinaista älypuhelinta minulla ei ole, sen sijaan tunarinkestävä Samsung Xcover. Perinteinen halkomalli, tosin IP67-luokituksella ja NATO-sertifikoidulla ruudulla.
Siihenkin tosin olen onnistunut hoitamaan pari naarmua.
Puhelimessa on jonkinlainen alkeellinen videokuvaus mahdollisuus 2 megapikselin kameralla, hauska lelu. Kamera toimii still-kuvissa huomattavasti paremmin, tosin silloin vaaditaan melkoista valaistusta, salamavaloa luurissa kun ei ole.
Summa summarum; ohesssa nousuhumalassa väännetty 11 sekunnin huumoripitoinen klippi. Toivomme Jugin kanssa, että se saa yli miljoona katselukertaa ja pääsemme Neloselle tekemään talk- tai ruokashowta. Olemme niin loppuunpalaneita, ettemme voi ajatellakaan "oikeita töitä". Media-ala, täältä tullaan!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Terävä veitsi
Terävä veitsi, tai terävät veitset ovat ruoanvalmistuksen kulmakivi. Joskus olen vieraisilla ja minua on pyydetty "väsäämään" jotain ruokaa. Pääsääntöisesti minulle on ojennettu kämmenen kokoinen, koppurainen ja piloille viillelty leikkuulauta sekä jonkinlainen teräase, pahoittelujen kera.
"Joo mulla taitaa olla vähän tylsät veitset.."
Tämä on ihmeellinen toteamus. Toimisitko kaverisi kuskina, kaverisi autolla jos parkkipaikalla paljastettaisiin, että autosta puuttuu ratti ja puolet polkimista?
Selityksiä on yhtä paljon kuin ihmisiä, teroittaminen on kuulemma "vaikeaa" (ei ole), "ei ole aikaa" (paskapuhetta) ja "veitsi on muutenkin huono" (kai nyt kun se on päästetty liian tylsäksi). Typerin perustelu kaikista on se, että tylsä veitsi on turvallinen. Yleensä samanlaisia perusteluja kuulee kun Helsingin keskustassa asuva käytäväkiitäjä tahtoo pitää kiinni leasing-katumaasturi-munanjatkeestaan sillä verukkeella, että jos lapsia pitää viedä harrastuksiin.
Kammottavia viiltohaavoja liki jokaiseen sormeeni ja raajaani saaneena en voi kuin liputtaa terävien, mieluiten hel-ve-tin terävien veitsien puolesta. Terävä veitsi viiltää kauniisti ja helposti - siksi sen käytössä ei tarvita voimaa - ja siksi jos se lipeää, se ei mene kämmenestä läpi. Yrittäkää joskus päästä vierailulle peruskoulun keittiöön tai mihin tahansa Amican tai Sodexhon lounas"ravintolaan". Siellä itäsaksalaisten kuulantyöntäjien habituksella varustetut kylmäköt pilkkovat sipulia salaattipöytään; verisuonet pullistelevat käsivarsissa ja jokaisella "viillolla" kuuluu pahaenteinen *KRUNTS*. Tuo rutisevan narahtava ääni sipulia pilkkoessa kertoo, että veitsi on todella tylsä. Niin tylsä, että sen saa enää tahkolla teräväksi. Miettikää miten käy kun veistä kammetaan sadan kilon voimalla leikkuulautaa kohden ja sitten sipuli lipsahtaakin? Sirkkelisahureiden suosimat kolmen sormen sormikkaat saattavat olla ensi talven muotia!
Veitsien teroittaminen ei myöskään ole vaikeaa. Hanki sellainen Fiskarssin muovijuttu josta veistä vedellään läpi. Jos olet hifistelijä, osaat teroittaa veitsesi kivellä. Nuo kahdella teroitinkivellä olevat "viritykset" ovat siitä käteviä, että veitsessä säilyy oikeahko teräkulma lähes itsestään. Arkikäytössä riittää, kun veitsen teroittaa kahdesti kuussa tuollaisella. Kaveriksi voi vielä hoitaa ns. teroituspuikon, jota pitkin veistä vedellään 4-6 kertaa per puoli teroituksen jälkeen. Nämä puikot eivät paljoa maksa ja niitä saa liki jokaisesta hypermarketista.
Millainen on sitten terävä veitsi? Itse testaan veitseni vetämällä vasempaa käsivartta hellästi myötäkarvaan, jos ihokarvat pomppivat irti kuin partaveitsellä, kelpaa veitsi paprikankin pilkkomiseen. Minulla onkin eri hauska karvaton läntti vasemmassa käsivarressani! Klassinen terävän veitsen happotesti on, että veitsi viiltää tomaattia omalla painollaan. Käsi tekee vain sahausliikkeen.
Parasta terävässä veitsessä on kuitenkin, että kun kerran pääsee kokkaamaan oikeasti hyvällä ja terävällä veitsellä, ei ole paluuta anoppimallin mökkipuukkoihin!
Koostin pienen videon aiheesta, jos jollakulla on vaikeuksia uskoa, että tomaatti viipaloituu veitsen omalla painolla.
"Joo mulla taitaa olla vähän tylsät veitset.."
Tämä on ihmeellinen toteamus. Toimisitko kaverisi kuskina, kaverisi autolla jos parkkipaikalla paljastettaisiin, että autosta puuttuu ratti ja puolet polkimista?
Selityksiä on yhtä paljon kuin ihmisiä, teroittaminen on kuulemma "vaikeaa" (ei ole), "ei ole aikaa" (paskapuhetta) ja "veitsi on muutenkin huono" (kai nyt kun se on päästetty liian tylsäksi). Typerin perustelu kaikista on se, että tylsä veitsi on turvallinen. Yleensä samanlaisia perusteluja kuulee kun Helsingin keskustassa asuva käytäväkiitäjä tahtoo pitää kiinni leasing-katumaasturi-munanjatkeestaan sillä verukkeella, että jos lapsia pitää viedä harrastuksiin.
Kammottavia viiltohaavoja liki jokaiseen sormeeni ja raajaani saaneena en voi kuin liputtaa terävien, mieluiten hel-ve-tin terävien veitsien puolesta. Terävä veitsi viiltää kauniisti ja helposti - siksi sen käytössä ei tarvita voimaa - ja siksi jos se lipeää, se ei mene kämmenestä läpi. Yrittäkää joskus päästä vierailulle peruskoulun keittiöön tai mihin tahansa Amican tai Sodexhon lounas"ravintolaan". Siellä itäsaksalaisten kuulantyöntäjien habituksella varustetut kylmäköt pilkkovat sipulia salaattipöytään; verisuonet pullistelevat käsivarsissa ja jokaisella "viillolla" kuuluu pahaenteinen *KRUNTS*. Tuo rutisevan narahtava ääni sipulia pilkkoessa kertoo, että veitsi on todella tylsä. Niin tylsä, että sen saa enää tahkolla teräväksi. Miettikää miten käy kun veistä kammetaan sadan kilon voimalla leikkuulautaa kohden ja sitten sipuli lipsahtaakin? Sirkkelisahureiden suosimat kolmen sormen sormikkaat saattavat olla ensi talven muotia!
Veitsien teroittaminen ei myöskään ole vaikeaa. Hanki sellainen Fiskarssin muovijuttu josta veistä vedellään läpi. Jos olet hifistelijä, osaat teroittaa veitsesi kivellä. Nuo kahdella teroitinkivellä olevat "viritykset" ovat siitä käteviä, että veitsessä säilyy oikeahko teräkulma lähes itsestään. Arkikäytössä riittää, kun veitsen teroittaa kahdesti kuussa tuollaisella. Kaveriksi voi vielä hoitaa ns. teroituspuikon, jota pitkin veistä vedellään 4-6 kertaa per puoli teroituksen jälkeen. Nämä puikot eivät paljoa maksa ja niitä saa liki jokaisesta hypermarketista.
Millainen on sitten terävä veitsi? Itse testaan veitseni vetämällä vasempaa käsivartta hellästi myötäkarvaan, jos ihokarvat pomppivat irti kuin partaveitsellä, kelpaa veitsi paprikankin pilkkomiseen. Minulla onkin eri hauska karvaton läntti vasemmassa käsivarressani! Klassinen terävän veitsen happotesti on, että veitsi viiltää tomaattia omalla painollaan. Käsi tekee vain sahausliikkeen.
Parasta terävässä veitsessä on kuitenkin, että kun kerran pääsee kokkaamaan oikeasti hyvällä ja terävällä veitsellä, ei ole paluuta anoppimallin mökkipuukkoihin!
Koostin pienen videon aiheesta, jos jollakulla on vaikeuksia uskoa, että tomaatti viipaloituu veitsen omalla painolla.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Pizzaa pannussa!
Onko se sitten pannupizzaa?
En tiedä..
Muotoile pannun kokoinen pizzapohja, nakkaa se lämpenevään pannuun. Kasaa nopeasti täytteet päälle. Paista vajaa minuutti ja heitä 250 asteiseen uuniin n. 8 minuutiksi. Nopeampi ja helpompi kuin pizzakivi!
En tiedä..
Muotoile pannun kokoinen pizzapohja, nakkaa se lämpenevään pannuun. Kasaa nopeasti täytteet päälle. Paista vajaa minuutti ja heitä 250 asteiseen uuniin n. 8 minuutiksi. Nopeampi ja helpompi kuin pizzakivi!
torstai 12. huhtikuuta 2012
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Thin Lizzy - Live & dangerous
Ehkä maailman paras livelevy. Eikä ainoastaan minun mielestä, vaan ympäri maailman musiikkipiireissä arvostettu platta.
Vuosina 77-78 äänitetty ja 1978 julkaistu Live & Dangerous pitää sisällään koko pläjäyksen Thin Lizzyn aikaisempien levyjen hittejä, jos levyhyllystä löytyy vielä tuplalive Life - Live on käsissäsi melkoinen Thin Lizzyn best of the best.
Vaikka Thin Lizzy onkin bändi, jonka tuotantoa ei välttämättä kannata ostaa kokoelmina vaan yksittäisinä albumeina, ei Live & Dangerousta voi pitää minkäänlaisena rahastuksena. Levy on perkeleen kova, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Äänikuvaltaan levy saattaa suurimman osan 2000-luvun musiikista syvään häpeään. Tänä päivänä ei osata edes studiossa äänittää yhtä puhtaasti kuin 70-luvun lopulla livekeikoilla. Autotunetettu tumppupaska lentää luiskaan kuin punaviinioksennus vappuna, kun tätä levyä kuuntelee. Levyn kitarasankarointi ja verbaaliakrobatia maalaa sellaisia kuvia, että tähän verrattuna kaikenmaailman Lauri "Lettunaama" Tähkät, Arttu Wiskarit, Robinit ja koko amerikkalainen "kevyen musiikin" scene on silkkaa skeidaa.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Pastaa, kampasimpukkaa..pastaa frutti di mare? TAAS?
Innostuin kun näin S-marketissa pakastettua kampasimpukkaa! Siis pelkkää lihaa. Eikä hintakaan ollut paha!
Tarvitaan;
Kampasimpukoita
Jokiravun pyrstöjä
Surimia
Tuplakonsentroitua tomaattipyrettä
Paseerattua tomaattia
Sipulia
Valkosipulia
Voita
Pastaa
Mustapippuri, suola, siirappi
Valkoviiniä/valkkarietikkaa
Basilikaa, oreganoa
Ota kampasimpukat sulamaan, tai käytä ne jäisinä. Huomioi, että tuote on raakapakaste! Kampasimpukat pitää kypsentää läpikotaisin, kuten muutkin äyriäiset!
Laita pastavesi kiehumaan, ja muista pastankeitossa reilu suola! Pärskeet saavat kuivuttaan jättää hennon suolarannun!
Silppua sipulit ja ryhdy kuulloittamaan niitä laakeassa paistinpannussa voissa. Kun sipulit alkavat olla läpikuultavaisia, lisää ruokalusikallinen tai kaksi tomaattipyrettä. Freesaile tätä satsia tovi.
Tässä vaiheessa pastat voi jo kaataa kattilaan.
Lisää kampasimpukat ja paista pari minuuttia lisää. Hulauta pannuun vajaa desi valkoviiniä tai ruokalusikallinen valkkarietikkaa. Anna kiehahtaa ja lisää ~2dl paseerattua tomaattia. Mausta mustapippurilla. Alenna lämpöä ja anna hautua.
Kun tuntuu, että pasta on "puolivälissä" kypsymistään, nappaa kauhalla pari desiä keitinlientä paistinpannulle. Nosta lämpöä ja kiehauta soosi kertaalleen. Nyt pastankin pitäisi olla valmista, joten sammuta liesi, lisää pannulle vielä pilkotut surimit ja kokonaiset jokiravunpyrstöt. Pyöräytä kaksi kertaa myötäpäivään, mutta ei enempää, etteivät surimit hajoaisi rumasti!
Valuta pastat ja törötä koko roska lautaselle. Nauti vinkun kanssa.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Oeuf Cocotte
(eli kokotin munia, eli kokotteja....)
Munaa pääsiäisen kunniaksi! Vähän eri tavalla toki.
Tarvitaan;
4 - X kpl pieniä 1½-2 dl vetoisia keramiikkavuokia
Saman verran kananmunia
Creme fraichea
Täytteitä
Mustapippuria ja suolaa
ja voita..
Voitele keraamiset vuoat (puhu ramekineista jos haluat tehdä vaikutuksen).
Nosta teelusikallinen ranskankermaa ramekinin pohjalle.
Nosta kaksi teelusikallista täytettä* ranskankerman päälle.
Riko jokaiseen vuokaan varovaisesti yksi muna.
Nosta vielä nokare ranskankermaa vuokaan, rouhaise mustapippuria päälle ja nosta vuoat isompaan vuokaan. Kaada vuokaan kuumaa tai peräti kiehuvaa vettä, niin että vedenpinta on vähän yli vuokien puolenvälin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, se pitää voida nostaa vielä uuniin. Vaihtoehtoisesti vesihauteen voi tehdä syvälle uuninpellille.
Esilämmitä uuni 170 asteeseen ja nosta vesihaudevuoka ramekineineen uuniin. Kokotit ovat valmiita kun valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vähän juoksevaa (maun mukaan). Tähän menee reilu 10min.
* Täytteet
Täytteeksi käy melkein mikä tahansa mikä kuulostaa hyvältä. Hyviä täytteitä ovat mm.
- Lohi
- Ravunpyrstöt
- Hummerinliha
- Erilaiset sienet
- Duxelles-massa
- Paahdettu paprika
- Tryffeli
- Jamon serrano tms.
Hyvää pääsiäistä!
Munaa pääsiäisen kunniaksi! Vähän eri tavalla toki.
Tarvitaan;
4 - X kpl pieniä 1½-2 dl vetoisia keramiikkavuokia
Saman verran kananmunia
Creme fraichea
Täytteitä
Mustapippuria ja suolaa
ja voita..
Voitele keraamiset vuoat (puhu ramekineista jos haluat tehdä vaikutuksen).
Nosta teelusikallinen ranskankermaa ramekinin pohjalle.
Nosta kaksi teelusikallista täytettä* ranskankerman päälle.
Riko jokaiseen vuokaan varovaisesti yksi muna.
Nosta vielä nokare ranskankermaa vuokaan, rouhaise mustapippuria päälle ja nosta vuoat isompaan vuokaan. Kaada vuokaan kuumaa tai peräti kiehuvaa vettä, niin että vedenpinta on vähän yli vuokien puolenvälin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, se pitää voida nostaa vielä uuniin. Vaihtoehtoisesti vesihauteen voi tehdä syvälle uuninpellille.
Esilämmitä uuni 170 asteeseen ja nosta vesihaudevuoka ramekineineen uuniin. Kokotit ovat valmiita kun valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vähän juoksevaa (maun mukaan). Tähän menee reilu 10min.
* Täytteet
Täytteeksi käy melkein mikä tahansa mikä kuulostaa hyvältä. Hyviä täytteitä ovat mm.
- Lohi
- Ravunpyrstöt
- Hummerinliha
- Erilaiset sienet
- Duxelles-massa
- Paahdettu paprika
- Tryffeli
- Jamon serrano tms.
Hyvää pääsiäistä!
torstai 5. huhtikuuta 2012
Tunnustus "puutarhablogista"
Blogini voi olla inspiroiva, mutta ei ehkä aivan puutarha-aiheinen?
Sain Lilleniltä (http://chiliblogini-lillen.blogspot.com/) tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista. Ne jotka lukevat tätä blogia ruokahorinoiden takia, eivät välttämättä tiedä viherpeukalointiharrastuksestani. Pidän varsinaista "puutarhablogia", eli kasvatuspäiväkirjaa chilifoorumin keskustelupalstalla. Aina välillä toki raapustan tännekin jotain chileihin tai orkideoihin liittyvää.
Diplomin ehtoihin kuuluu vastaaminen kolmeen kysymykseen ja nähtävästi voi vielä vapaamuotoisesti kiittää niitä puutarhablogeja jotka ovat toimineet inspiraationa.
1) Miten puutarhainnostus ja puutarha blogin pitäminen syntyivät?
Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja luonnontieteistä, eläimistä ja kasveista. Nuorempana oli jos jonkinsorttista lemmikkiä, myöhemmin erilaisia kasveja. Kaktuksista en koskaan innostunut, helppohoitoisia toki mutta vaativat sellaista pitkäjänteisyyttä jota nuorella miehellä ei ollut. Kärpäsloukkukin otti ja kuoli, silloin ei ollut internettiä josta hakea tietoa eikä kirjastostakaan osannut lainata.
Varsinaista puutarhaa minulla ei olekaan. Ainoastaan parveke. Mutta nimitän sitä rehvakkaasti kasvihuoneeksi! Varsinaisen viherpeukaloinnin aloitin jo edellisessä asunnossani 2009, olin juuri viipaloinut ison läjän punaista Pirkka-merkkistä chiliä papukaijoillemme ruoaksi ja ryhtynyt lukemaan Helsingin Sanomien viikkoliitettä. Lehdessä kerrottiin eräästä Jukka "Fatalii" Kilpisestä joka oli jonkinlaisen ahaa-elämyksen johdosta tunkenut mm. mangon ja chilin siemeniä itämään. Nopeasti innostuvana kaverina näin heti mielessäni suunnattomat säästöt, mikäli pappareille voisi kasvattaa itse omat ruoat. Ja olihan moinen ikkunanlautaviljely aika muodikasta (ja on edelleen).
Samoihin aikoihin sain myöskin hankittua tietokoneen ja siihen internetin (uskomatonta mutta totta, elin lähes 3 vuotta ilman minkäänlaista ATK-laitettta. Ja ei, en ollut vankilassa tai koomassa ;) ryhdyin ottamaan selvää, mikä ero oikeastaan on habanerolla ja Pirkka-chilillä, ainoilla silloin tuntemillani chililajeilla. Nopean googlailun jälkeen huomasin päätyväni toistuvasti Infernon chilitietokantaan etsiessäni vastauksia. Sitten huomasin, että Suomessa on ihan chiliyhdistyskin! Tässä vaiheessa rupesin jo ottamaan kierroksia, aavistin, että chilissä on sitä jotain. Eipä aikaakaan kun löysin chilifoorumin. Luin sitä aikani, useita kuukausia. Lopulta päätin rekisteröityä sinne, lähinnä helpottaakseni uusien viestien lukemista. Luettuani muutaman kuukauden ryhdyin pikkuhiljaa kirjoittamaan vastauksiakin. Ja pitämään päiväkirjaa - tietysti!
Nyt kolme vuotta myöhemmin chilejä on lähemmäs 70 kappaletta, joista toki ~50kpl taimia joista osan lahjoitan eteenpäin. Siemeniä on kerääntynyt mapillinen. Kolme vuotta sitten tiesin habaneron ja "pirkkachilin", geneerisen capsicum annuumin. Nyt olen kasvattanut yli 40 lajia ja tiedän varmasti, että niitä on olemassa tuhansia ja taas tuhansia. Samalla olen oppinut roppakaupalla erilaisista kasvualuistoista, ruukuista, lannotteista, biologiasta, kemiasta. Chilien myötä olen tutustunut myös muihin kasveihin, kuten erilaisiin orkideoihin.
2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Näistä voisi kirjoittaa pienen kirjan. On vaikea nimetä suosikkia. Rakastan Aji Cristalin ja PI-585267:n, eli Turbo Puben, makua. Diggaan isosti tapaa miten Capsicum Lanceolatum kasvaa ja rehottaa ja valtaa koko ikkunan. Villichili Tepin on myös mahtava planttu, kasvaa rehoittaa sekin! Phalaenopsis-orkideat ovat kauniita ja mahtavia kasvattaa! Kolmivuotias ja sohvan kokoinen habanero on erittäin komea. Cajamarca on ehdottoman erikoinen, karvainen capsicum chinense jonka raa'at marjat värjääntyvät antosyaaneista. Peikonlehti kököttää hallitsevana olohuoneen nurkassa. Enkelinsiipikin on kaunis. Capsicum Flexuosum edustaa taas harvinaisempaa päätä. On vaikea valita. Valitsen kaiken.
3) Millainen on puutarhafilosofiasi?
Repostelen usein olevani "luomu", mutta se ei pidä paikkaansa. Käytän apulantaa, kanankakkaa ja merileväuutetta. Mielestäni rehujen kanssa puljaaminen pitää hoitua ilman suurempia stressejä. Kasvatan mullassa, perinteiseen tyyliin. Vesiviljelyihmisillä tuntuu olevan monensorttista ongelmaa, milloin vesi on liian hapanta, milloin sitä milloin tätä. En myöskään usko mihinkään järjettömiin lisävaloihin tai kasvatustelttoihin. Jos ikkunalauta/parveke ei riitä, kannattaa miettiä kasvattelun mielekkyys. Taimet, jotka laitan itämään aina tammikuussa, saavat jonkinlaista lisävaloa. Oikeammin keinovaloa, pyrin vähentämään valaistusta heti maaliskuussa jotta saan "rumat" lamppuviritykset poistettua. Orkideat tarvitsevat jonkinlaisen apuvalon talven pimeimmille kuukausille, mutta ne ovatkin kauniita kasveja jotka mielellään valaisee! Jos pitäisi tiivistää kasvatusfilosofiani yhteen lauseeseen, sanoisin että "vedän rennosti".
Laitetaan tähän loppuun vielä erikoiskiitos minua inspiroineille kasvattajille, linkit tässä tapauksessa chilifoorumin puolelle;
Aji Inferno
Fatalii
Lillen
Jaolsten ja Ylöjärven polte
Inkrose
Bluesman
Toni susirajalta
ja pari blogimaailmasta;
Chilivaari
Chilipark
Varsinaisen tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista tahtoisin antaa chilifoorumin nimimerki ABK. Perusteluina asiantuntemus viherpeukaloinnin saralla, erinomainen kuvamateriaali kasvatustarinoiden yhteydessä sekä hämmästyttävän jäsennelty toiminta nuorelta ihmiseltä!
ABK:n kausi 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Pistonhead lager
Yleensä pyrin välttämään tällaisia selvästi tietylle ihmisryhmälle profiloituja tuotteita. Hippusen ällöttää tämä metalli & kromi ja lowride-fuusio. Melkein voisi kuvitella tölkin kylkeen vielä jonkin custom prätkäpajan logon, näitä chopshop-juttuja joita näköradio tuuttaa ihmisten rauhalliseen arkeen. Yäk. Jostain syystä mainoskampanaja, joka oli ainakin S-ryhmän kanta-asiakaslehdessä, ei ole purrut. Voisi melkein kuvitella miten Leatherheavenin mainosmaailmassa elävät, vaakunaleijonakarjut "Kiitos 1939-1945"-paidoissaan kantaisivat tätä rock'n'roll-bisseä selkä vääränä himaan.
Pieni naurunkiherrys pääsee suupielestä kun kaupan bissehyllyjen välissä tutkii tuotetta joka ammentaa visuaalisen ilmeensä George Lucasin American Graffitista ja Grateful Deadista, onkin RUOTSALAINEN! Ja vielä RUOTSALAISEN SUURPANIMON TUOTE! Jossain määrin siis pyhäinhäväistys? Ennenkuin puritaasimmat sielut repivät ihokkaansa, siirrytään positiivisiin puoliin.
Bisse on nimittäin hyvää. Kunhan sivuuttaa americanaa tihkuvan etiketin, takaetiketistä käy jopa ilmi käytetyt humalalajikkeet! Massabulkkituotteessa! Määriä tai katkeroainepitoisuuksia ei ilmoiteta, mutta kukapa niitä tuijottaisikaan jossain prisman olutosastolla? Kunhan pääsee kotiin ja saa tölkin auki voi jo hymyillä leveästi, tässä oluessa on potentiaalia! Maitokauppabisseksi yllättävät humalaista, ei Kukko pilsin tasolla eikä tässä ole runkoakaan samalla tavalla kuin Laitilan tuotteissa, mutta hakkaa kevyesti kotimaiset bulkkilagerit!
Ei maailman paras tuote, mutta ostan jatkossakin ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
ps. Kummallista, että vielä tänä päivänä voi kauppaan eksyä olut joka mainostaa kyljessään; "Pistonhead Low Ridin' Lager is a smooth brew for the laid-back hot rodder. Loaded with hops to give it just the right finish. Stay low and slow!"
Siis mitä! Onko tämä autoilijan olut?! Smooth brew for the laid-back hot rodder? Missä ovat holhousyhteiskunnan perään itkevät ämmät, Pekka Sauri ja Tannte Astrid? Tekstihän pitää heti muuttaa a) suomeksi ja b) sellaiseen muotoon, että ettei moottoriajoneuvot vaan tulisi missään muodossa mieleen kun bisseä kittaa.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Patonkia uppomunalla, pekonilla ja chilimajoneesilla
Sepelvaltimot, sepelvaltimot!!
Tymäkkä, tymäkkä setti täynnä makua ja rasvaa. Jos diggaa chilimajoneesista ja pekonista, diggaa myös tästä. Minulla on sellainen muistikuva, että tämä resepti on osittain lainattu (eli varastettu) Hans Välimäeltä, sori Hans, haasta oikeuteen!
Tarvitaan;
2 patonkia
6 munaa (näistä uppomunia)
Paketti pekonia
Pikamajoatm
Itse käytin Rainbow-raakapaistopatonkeja, paiston ne ensin. Samalla käristin Kevinit (pekonit) ja vasurilla hoitelin pressopannulla sumppia. On kivaa kun uskonnollinen vakaumus sallii viskin nauttimisen samanaikaisesti pekonin paistamisen kanssa (taustamusiikkia). Siirrä pekonit syrjään ja ryhdy tekemään uppomunia. Chilimajoneesinhan teit jo eilen, että se ehtii maustua?
Kaada laakeaan paistinpannuun vettä n.4-6cm syvyydeltä, lisää sekaan reilu loraus valkoviinietikkaa, tai kolme korkillista väkiviinaetikkaa. Itse keitän veden ensin vedenkeittimellä ja sitten pyrin pitämään veden pannussa kevyesti poreilevana, kuplia ei saisi juuri tulla. Kikkailen siis jatkuvasti säätäen prolemallin sähköliettäni vuorotellen kolmoselle ja neloselle. Hankalaa, mutta toimii! Kippaa munat varovasti, esimerkiksi kauhan avulla pannulle. Varo ettei munien rakenne mene rikki. Asiaa voi auttaa käyttämällä stansseja, eli metallivanteita pannussa.
Tuijota miten muna kovenee (tirsk!) keltuaisten hyytymistä voi varovasti kokeilla sormella, älä anna mennä täysin kypsäksi, mutta älä myöskään jätä keltuaista täysin juoksevaksi. Kuivuneen munankeltuaisen kaapiminen parrasta ei ole parasta puhdetyötä sunnuntaiaamulle - varsinkaan jos on ankara krapula!
Nostele kypsähköt uppomunat lautaselle jossa on liina/talouspaperi imemässä ylimääräiset nesteet.
Halkaise patongit mielesi mukaan, voitele chilimajoneesilla molemmin puolin. Nostele kevinit ja munat vuorotellen leiville ja yritä saada leivät pysymään kasassa. Nautitaanviskin kahvin kanssa. Ihanaa!
Tymäkkä, tymäkkä setti täynnä makua ja rasvaa. Jos diggaa chilimajoneesista ja pekonista, diggaa myös tästä. Minulla on sellainen muistikuva, että tämä resepti on osittain lainattu (eli varastettu) Hans Välimäeltä, sori Hans, haasta oikeuteen!
Tarvitaan;
2 patonkia
6 munaa (näistä uppomunia)
Paketti pekonia
Pikamajoatm
Itse käytin Rainbow-raakapaistopatonkeja, paiston ne ensin. Samalla käristin Kevinit (pekonit) ja vasurilla hoitelin pressopannulla sumppia. On kivaa kun uskonnollinen vakaumus sallii viskin nauttimisen samanaikaisesti pekonin paistamisen kanssa (taustamusiikkia). Siirrä pekonit syrjään ja ryhdy tekemään uppomunia. Chilimajoneesinhan teit jo eilen, että se ehtii maustua?
Kaada laakeaan paistinpannuun vettä n.4-6cm syvyydeltä, lisää sekaan reilu loraus valkoviinietikkaa, tai kolme korkillista väkiviinaetikkaa. Itse keitän veden ensin vedenkeittimellä ja sitten pyrin pitämään veden pannussa kevyesti poreilevana, kuplia ei saisi juuri tulla. Kikkailen siis jatkuvasti säätäen prolemallin sähköliettäni vuorotellen kolmoselle ja neloselle. Hankalaa, mutta toimii! Kippaa munat varovasti, esimerkiksi kauhan avulla pannulle. Varo ettei munien rakenne mene rikki. Asiaa voi auttaa käyttämällä stansseja, eli metallivanteita pannussa.
Tuijota miten muna kovenee (tirsk!) keltuaisten hyytymistä voi varovasti kokeilla sormella, älä anna mennä täysin kypsäksi, mutta älä myöskään jätä keltuaista täysin juoksevaksi. Kuivuneen munankeltuaisen kaapiminen parrasta ei ole parasta puhdetyötä sunnuntaiaamulle - varsinkaan jos on ankara krapula!
Nostele kypsähköt uppomunat lautaselle jossa on liina/talouspaperi imemässä ylimääräiset nesteet.
Halkaise patongit mielesi mukaan, voitele chilimajoneesilla molemmin puolin. Nostele kevinit ja munat vuorotellen leiville ja yritä saada leivät pysymään kasassa. Nautitaan
Kuva on helvetin epäesteettinen, myönnettäköön, mutta maku on kohdillaan! |
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Paistista pihvejä ja kasvishässäkkää
Hihi! Kaikkea sitä nälissää kokkaa!
Naudan sisäpaistia ja kasvishässäkkää!
Tarvitaan; naudan sisäpaistia 400-600g, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Sekä sortimentti perusmausteita!
Leikkaa paistista sellaiset kämmenen kokoiset ja 2,5cm paksut pihvit. Nuiji niitä rystysillä kevyesti Kur Moo Tuksen pyhien oppien mukaan.
Hiero pintaan;
Mustapippuria
Suolaa
Chipotle-tabascoa
Vähän tandoori masalaa
Ripaus curryä
Savustettua paprikajauhetta
sekä kuivattua chiliä
Anna tekeytyä hetki, tällä välin voi kätevästi itkettää munakoisot ja kesäkurpitsat. Viipaloi ne, ripottele päälle suolaa ja aseta lävikköön valumaan.
Viipaloi paprika ja sipuli, paista oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Siirrä syrjään.
Huuhtele kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet.
Paista kesäkurpitsaviipaleet ja laita ne johonkin jossa niistä voi valua ylimääräinen öljy pois. Vaimon kesäleninki imee aika lailla tuota kärtsännyttä oliiviöljyä.
Tee sama munakoisoille.
Paista pihvit kuumalla ja kuivahkolla pannulla, jätä sisältä reilusti roseeksi, kypsä liha sopii HOK-elannon "ravintoloihin".
Nostele veget kerroksittain lautaselle, läski kylkeen ja jos jaksat niin voihan jotain kastikettakin olla. Tällä kertaa tein (taas) perus viherpippuri-kermasoosia jonka ohjetta en jaksa jälleen naputtaa.
Bon eko...
Naudan sisäpaistia ja kasvishässäkkää!
Tarvitaan; naudan sisäpaistia 400-600g, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Sekä sortimentti perusmausteita!
Leikkaa paistista sellaiset kämmenen kokoiset ja 2,5cm paksut pihvit. Nuiji niitä rystysillä kevyesti Kur Moo Tuksen pyhien oppien mukaan.
Hiero pintaan;
Mustapippuria
Suolaa
Chipotle-tabascoa
Vähän tandoori masalaa
Ripaus curryä
Savustettua paprikajauhetta
sekä kuivattua chiliä
Anna tekeytyä hetki, tällä välin voi kätevästi itkettää munakoisot ja kesäkurpitsat. Viipaloi ne, ripottele päälle suolaa ja aseta lävikköön valumaan.
Viipaloi paprika ja sipuli, paista oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Siirrä syrjään.
Huuhtele kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet.
Paista kesäkurpitsaviipaleet ja laita ne johonkin jossa niistä voi valua ylimääräinen öljy pois. Vaimon kesäleninki imee aika lailla tuota kärtsännyttä oliiviöljyä.
Tee sama munakoisoille.
Paista pihvit kuumalla ja kuivahkolla pannulla, jätä sisältä reilusti roseeksi, kypsä liha sopii HOK-elannon "ravintoloihin".
Nostele veget kerroksittain lautaselle, läski kylkeen ja jos jaksat niin voihan jotain kastikettakin olla. Tällä kertaa tein (taas) perus viherpippuri-kermasoosia jonka ohjetta en jaksa jälleen naputtaa.
Bon eko...
Missä perunat?!?!? |
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Valkosipulia leivän päällä
Tämä on helppoa!
Tarvitaan;
Valkosipulia
Ruisleipää
Suolaa, pippuria
Ripaus oliiviöljyä ja vähän voita
ja uuni!
1. Levitä leivänpalat ritilälle.
2. Ryhdy viipaloimaan valkosipuleita. Metodi on vapaa, voit käyttää veistä, partakoneenterää, voimaa tai mandoliinia. Itse vetelin mandolla. Valkosipulista pitää saada todella ohuita siivuja, yhtä ohuita kuin Antti Kaikkosen valheet!
Taputtele valkkarisiivut ruisleipäviipaleille, ropsi mausteet niskaan ja pari ihan ohutta siivua voita sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Paista nopsaan grillivastuksen alla, kunnes sekä leipä, että valkkari ovat rapeita. (Tähän ei mene montaa minuuttia!)
Tarvitaan;
Valkosipulia
Ruisleipää
Suolaa, pippuria
Ripaus oliiviöljyä ja vähän voita
ja uuni!
1. Levitä leivänpalat ritilälle.
2. Ryhdy viipaloimaan valkosipuleita. Metodi on vapaa, voit käyttää veistä, partakoneenterää, voimaa tai mandoliinia. Itse vetelin mandolla. Valkosipulista pitää saada todella ohuita siivuja, yhtä ohuita kuin Antti Kaikkosen valheet!
Taputtele valkkarisiivut ruisleipäviipaleille, ropsi mausteet niskaan ja pari ihan ohutta siivua voita sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Paista nopsaan grillivastuksen alla, kunnes sekä leipä, että valkkari ovat rapeita. (Tähän ei mene montaa minuuttia!)
Hei tää yks on palanut... |
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Pihviä, punajuurta ja pippurista kermakastiketta
Eilen tuli taas kokattua sisäpaistista pihviä, valmiiksi renssattua
hyvää lihaa 20€/kg! Tällä kertaa jotain vähän erilaista, lihaan tehtiin
ristiviiltoja ja lisukkeeksi valikoitui pippurikermakastike sekä
paahdetut punajuuret vuohenjuustolla!
Otetaan liha, eli sisäpaistin kärkiosa. Leikataan siitä sellaisia ~2cm paksuja pihvejä. Taputellaan kädellä vähän tasaisemmaksi ja tehdään pintaan 3mm ristikkokuvio terävällä veitsellä, ei tarvitse olla syviä viiltoja, sellainen 2-3mm riittää. Lopuksi nuiji pihvejä kevyesti nyrkillä.
Seuraavaksi hienonna 6 valkosipulinkynttä, nosta silppu pieneen kattilaan ja ota sieltä reilu hyppysellinen jokaisen pihvin päälle. Rouhi jokaiselle pihville mustapippuria, ripaus suolaa ja jotain kuivattua chiliä. Lopuksi pirskottele chipotletabaa ja hiero koko mausteseos pinnan viiltoihin. Toista toiselta puolelta. Kun pihvit on maustettu, ne voi nostaa yhteen läjään lautaselle vartomaan.
Lohko punajuuret, heivaa ne uunivuokaan ja törpöttele päälle suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, 2tl siirappia ja ripaus oreganoa. Käännä uuniin 180-200'C ja kokeile tunnin päästä kypsyysastetta. Juuri ennen kuin ne ovat kypsiä, murra sormin reilusti vuohenjuustoa niiden päälle. (Nyt tuli mieleeni, että valmiin lisäkkeen päälle voisi vielä nostella lusikalla hunajaa...)
Kastike syntyy siinä sivussa. Nyt viime aikoina olen luopunut jauhoilla suurustamisesta ja siirtynyt tyystin Maizen....JA PASKAT! siirtynyt keittämään kermaa kasaan! (Vaimon käskystä).
Muistatko sen kattilan, jonne käskin nostaa valkosipulisilpun? Toivottavasti sinne jäi vähän! Murskaa sormissasi ruokalusikallinen (tai kaksi) viherpippuria ja yksi ruokalusikallinen rosépippuria, heivaa nekin kattilaan. Kattilaan voi laittaa myös pienen nokareen voita. Sitten päivän kikkaan; omaa laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi keittää lihalientä, olenkin satunnaisesti ostanut litran pahvipakkauksessa lihalientä ja kotona kaatanut sen jääpalapusseihin! Näistä pusseista on kätevä puristaa melko tarkka määrä puljonkia pataan! Kuvassa olenkin jo hyvissä ajoin heittänyt viisi nappulaa kattilan pohjalle sulamaan.
Ei muuta kuin lämpöä alle ja kun lihaliemi on kondensoitunut alle puoleen, lisätään 3 dl kermaa. Keitä tätä kasaan vartin verran ja lisää purkki smetanaa. Keitä vielä kunnes konsistenssi alkaa olla miellyttävä, käännä lämpö pois ja vatkaa sekaan kaksi sormenpään kokoista voinokaretta.
Paista pihvit pannulla, nosta punajuuret kylkeen, kastike niskaan ja ääntä kohden!
Otetaan liha, eli sisäpaistin kärkiosa. Leikataan siitä sellaisia ~2cm paksuja pihvejä. Taputellaan kädellä vähän tasaisemmaksi ja tehdään pintaan 3mm ristikkokuvio terävällä veitsellä, ei tarvitse olla syviä viiltoja, sellainen 2-3mm riittää. Lopuksi nuiji pihvejä kevyesti nyrkillä.
Seuraavaksi hienonna 6 valkosipulinkynttä, nosta silppu pieneen kattilaan ja ota sieltä reilu hyppysellinen jokaisen pihvin päälle. Rouhi jokaiselle pihville mustapippuria, ripaus suolaa ja jotain kuivattua chiliä. Lopuksi pirskottele chipotletabaa ja hiero koko mausteseos pinnan viiltoihin. Toista toiselta puolelta. Kun pihvit on maustettu, ne voi nostaa yhteen läjään lautaselle vartomaan.
Lohko punajuuret, heivaa ne uunivuokaan ja törpöttele päälle suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, 2tl siirappia ja ripaus oreganoa. Käännä uuniin 180-200'C ja kokeile tunnin päästä kypsyysastetta. Juuri ennen kuin ne ovat kypsiä, murra sormin reilusti vuohenjuustoa niiden päälle. (Nyt tuli mieleeni, että valmiin lisäkkeen päälle voisi vielä nostella lusikalla hunajaa...)
Kastike syntyy siinä sivussa. Nyt viime aikoina olen luopunut jauhoilla suurustamisesta ja siirtynyt tyystin Maizen....JA PASKAT! siirtynyt keittämään kermaa kasaan! (Vaimon käskystä).
Muistatko sen kattilan, jonne käskin nostaa valkosipulisilpun? Toivottavasti sinne jäi vähän! Murskaa sormissasi ruokalusikallinen (tai kaksi) viherpippuria ja yksi ruokalusikallinen rosépippuria, heivaa nekin kattilaan. Kattilaan voi laittaa myös pienen nokareen voita. Sitten päivän kikkaan; omaa laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi keittää lihalientä, olenkin satunnaisesti ostanut litran pahvipakkauksessa lihalientä ja kotona kaatanut sen jääpalapusseihin! Näistä pusseista on kätevä puristaa melko tarkka määrä puljonkia pataan! Kuvassa olenkin jo hyvissä ajoin heittänyt viisi nappulaa kattilan pohjalle sulamaan.
Ei muuta kuin lämpöä alle ja kun lihaliemi on kondensoitunut alle puoleen, lisätään 3 dl kermaa. Keitä tätä kasaan vartin verran ja lisää purkki smetanaa. Keitä vielä kunnes konsistenssi alkaa olla miellyttävä, käännä lämpö pois ja vatkaa sekaan kaksi sormenpään kokoista voinokaretta.
Paista pihvit pannulla, nosta punajuuret kylkeen, kastike niskaan ja ääntä kohden!
perjantai 17. helmikuuta 2012
Poronlihapullat, pippurijuustokastike ja muusi
Tuli kokkailtua pikkaisen humalassa, joten en mitannut mitään. En kyllä yleensäkään mittaile..
Poron jauhelihaa oli sellainen ~1 litran minigrippiin mahtuva määrä, ehkä 300g. Muita kamoja;
- 300g poro
- 400g naudan jauheliha
- 2 kananmunaa
- Ehkä 1 dl korppujauhoja
- Mustapippuria
- Sipuli
- 6 valkosipulinkynttä
- 1 tl nestesavua
- 75 g ranskankermaa (eli purkillinen)
- 1 rkl paprikajauhetta, itse käytin unkarilaista "tulista" jauhetta
- Kaksi fingerporillista lipstikkaa
- Suolaa ja ripaus sokeria
Silppua sipulit, yhdistä nestemäisten ainesten kanssa. Lisää korppujauhot ja anna turvota, konsistenssin pitäisi olla kuin paksua puuroa. Lisää lihat, sekoita ja paista koepala. Jos maku on kohdillaan, tee tasakokoisia pyöryköitä ja paista uunissa pellillä 200'C kunnes kypsiä, itsellä meni reilu vartti.
Kastike:
~75 g voita
~1 dl vehnäjauhoja
~3 dl lihalientä
2 rkl ranskankermaa
½ dl kermaa
Kokonainen Valion Mustapekka, mustapippurijuusto.
Suolaa maun mukaan.
Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja ruskista - älä polta! Sekoita kuumennettu lihaliemi ja perään kermat. Kuumenna ja hämmennä samalla, lopuksi lisää paloiteltu juusto. Tarkista maku sekä juoksevuus.
Perunamuusi:
Keitä perunat ja muusaa voin sekä kerman kanssa. Mausta suolalla.
Poron jauhelihaa oli sellainen ~1 litran minigrippiin mahtuva määrä, ehkä 300g. Muita kamoja;
- 300g poro
- 400g naudan jauheliha
- 2 kananmunaa
- Ehkä 1 dl korppujauhoja
- Mustapippuria
- Sipuli
- 6 valkosipulinkynttä
- 1 tl nestesavua
- 75 g ranskankermaa (eli purkillinen)
- 1 rkl paprikajauhetta, itse käytin unkarilaista "tulista" jauhetta
- Kaksi fingerporillista lipstikkaa
- Suolaa ja ripaus sokeria
Silppua sipulit, yhdistä nestemäisten ainesten kanssa. Lisää korppujauhot ja anna turvota, konsistenssin pitäisi olla kuin paksua puuroa. Lisää lihat, sekoita ja paista koepala. Jos maku on kohdillaan, tee tasakokoisia pyöryköitä ja paista uunissa pellillä 200'C kunnes kypsiä, itsellä meni reilu vartti.
Kastike:
~75 g voita
~1 dl vehnäjauhoja
~3 dl lihalientä
2 rkl ranskankermaa
½ dl kermaa
Kokonainen Valion Mustapekka, mustapippurijuusto.
Suolaa maun mukaan.
Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja ruskista - älä polta! Sekoita kuumennettu lihaliemi ja perään kermat. Kuumenna ja hämmennä samalla, lopuksi lisää paloiteltu juusto. Tarkista maku sekä juoksevuus.
Perunamuusi:
Keitä perunat ja muusaa voin sekä kerman kanssa. Mausta suolalla.
Missä vihreät? Jätetään salaatit kaneille. |
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Pannukak..eikun lett..eikun pannulettuja?
Jos ne eivät ole pannukakkuja, eivätkä lettuja, ne ovat pannulettuja. Onko ymmärretty?
45 g voita
1½ dl kookoskermaa
75 g (eli puolisen purkkia) creme fraichea
½ dl maitoa
1 dl sokeria
2 dl jauhoja
1 tl soodaa
ripaus suolaa
2 kananmunaa
Sekoita kuiva-aineet keskenään, sulata voi ja lisää samaan astiaan kookoskerma, ranskankerma ja maito. Yhdistä nämä ja sekoita.
Vaahdota munat ja lisää munavaahto taikinaan.
Paista pannuletut voissa.
Tässä taikinassa ei ole samanlaista sitkoa kuin perinteisissä letuissa tai pannareissa, paista niitä siksi hivenen matalammassa lämmössä kuin missä paistaisit tavallisia räiskäleitä. "Pannulettujen" koko ei myöskään saisi olla kämmentä isompi, muutoin tulee ongelmia kääntämisen kanssa.
Näiden kanssa voi vetää vaikka mitä, monet suosivat vaahterasiirappia. Omasta mielestäni vaahtis on hivenen valjua joten käytän brutaalisti tavallista siirappia, hyvää sekin.
45 g voita
1½ dl kookoskermaa
75 g (eli puolisen purkkia) creme fraichea
½ dl maitoa
1 dl sokeria
2 dl jauhoja
1 tl soodaa
ripaus suolaa
2 kananmunaa
Sekoita kuiva-aineet keskenään, sulata voi ja lisää samaan astiaan kookoskerma, ranskankerma ja maito. Yhdistä nämä ja sekoita.
Vaahdota munat ja lisää munavaahto taikinaan.
Paista pannuletut voissa.
Tässä taikinassa ei ole samanlaista sitkoa kuin perinteisissä letuissa tai pannareissa, paista niitä siksi hivenen matalammassa lämmössä kuin missä paistaisit tavallisia räiskäleitä. "Pannulettujen" koko ei myöskään saisi olla kämmentä isompi, muutoin tulee ongelmia kääntämisen kanssa.
Näiden kanssa voi vetää vaikka mitä, monet suosivat vaahterasiirappia. Omasta mielestäni vaahtis on hivenen valjua joten käytän brutaalisti tavallista siirappia, hyvää sekin.
Hei, lettuja | ! |
maanantai 13. helmikuuta 2012
Näin meitä huijataan
Heinzilta on tullut markkinoille (ties milloin) Hot Chili sauce. Soosi on silmämääräisesti arvioituna ketsuppia jossa on jotain rämmäleitä mukana.
Kansipahvit lupaavat tässä olevan jalapeñoa, tarkemmin ottaen jalapeñopippuria, mitä ei ole olemassakaan. Vihertävät rämmäleet ovatkin paprikaa, jalapeñoa tässä tuotteessa on 0,1%. Aika hyvin. Chiliäkin tässä on, peräti 0,5%. Litrassa soosia on siis gramma jalapeñoa?
Melko tulista myrkkyä, varokaa etteivät lapset ja vanhukset tukehdu tähän.
Uskomatonta shittiä.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Kermaan muhennettu chilipyttipannu
Taas näitä pakastelokeron aarteita. Vaan kiirettä pukkaa bloginpitäjällä ja päivittäinen ruokailu on hoidettu keskioluen ja grandiosan voimin. En ole edes tuunannut pakastekiekkoja millään, uskokaa huv.
2 pussia Oolannin pyttipannua
2 dl ruokakermaa
6 (tai enempi) kynttä valkosipulia
curryä
mustapippuria
Tuoretta nagaa, habaneroa tai jotain miedompia baccatumeja
Paista pyttikset 3 erässä pannulla öljyssä ja voissa rapeahkoiksi. Viimeiseen erään heitä silputut chilit ja valkosipuli, kippaa pannulliset isohkoon kattilaan.
Siirrä kattila kuumalle levylle/liekille, kaada 2 rkl curryä niskaan ja mustapippuria sen verran kuin uskallat.
"Huljuta" kunnes kamat ovat kunnolla sekaisin ja alenna samalla lämpöä. Tämä vaihe vie vajaan minuutin.
Kaada ruokakerma niskaan ja kääntele valitsemallasi työkalulla. Suosittelen paistinlastaa.
Parin minuutin kuluttua kerma on imeytynyt ja safka näyttää keltaiselta koiranoksennukselta.
Nosta syrjään ja anna seistä pari minuuttia.
Kauho lautasille (reseptistä syö 2 ihmistä tai 1 siperialainen valjakkokoira talvisaikaan) ja nauti oluen kera.
2 pussia Oolannin pyttipannua
2 dl ruokakermaa
6 (tai enempi) kynttä valkosipulia
curryä
mustapippuria
Tuoretta nagaa, habaneroa tai jotain miedompia baccatumeja
Paista pyttikset 3 erässä pannulla öljyssä ja voissa rapeahkoiksi. Viimeiseen erään heitä silputut chilit ja valkosipuli, kippaa pannulliset isohkoon kattilaan.
Siirrä kattila kuumalle levylle/liekille, kaada 2 rkl curryä niskaan ja mustapippuria sen verran kuin uskallat.
"Huljuta" kunnes kamat ovat kunnolla sekaisin ja alenna samalla lämpöä. Tämä vaihe vie vajaan minuutin.
Kaada ruokakerma niskaan ja kääntele valitsemallasi työkalulla. Suosittelen paistinlastaa.
Parin minuutin kuluttua kerma on imeytynyt ja safka näyttää keltaiselta koiranoksennukselta.
Nosta syrjään ja anna seistä pari minuuttia.
Kauho lautasille (reseptistä syö 2 ihmistä tai 1 siperialainen valjakkokoira talvisaikaan) ja nauti oluen kera.
Rumaa mutta hyvää! |