Heiluriportit ja niiden jälkeen metri puolitoista karsinaa. Siihen se jää. Tuntomerkit: metabolinen oireyhtymä, halvat vaatteet ja suu auki. Se on suomalainen, ja hän on jäänyt miettimään, että missä on ja miksi. Kerrosneliöitä voi olla neljästä sadasta aina 45 tuhanteen, mutta suomalainen jää siihen ahtaimpaan aukkoon arpomaan. Jotkut aloittavat tämän jo kärryparkissa, kärryjä on yhtä tai kahta sorttia, silti niiden ääressä arvotaan, kuin oltaisiin ratkaisemassa Rubikin paskakuutiota. Polettilaite on kuurakettiin verrattava ihme.
Miksi suomalaiset eivät osaa käydä ruokakaupassa?
Jos näille kuhnijoille huomauttaa, että maailmassa on muitakin ihmisiä, alkaa tuhahtelu. Parhaimmillaan on tupeksijan kunniaa loukattu ja äänekäs paheksunta alkaa. Näiden viskoosiaivojen selässä soisi lukevan heidän työpaikkansa yhteystiedot, että voisin mennä sinne käytäville makaamaan tai tunniksi vessaan. Mikäli heillä sattuisi silloin olemaan hoppu, voisin riemukkaasti hihkua ”mihin sitä kiire valmiissa maailmassa?”
Lehmä tekee ihmiselle maitoa, hevonen vetää auraa ja marsu kokeilee ihmisen shampoon, en tiedä omaa rooliani universumissa, mutta tasan varmasti se ei ole Prismassa jonkun turvenuijan selän takana odottelu, sillä välin kun tämä yrittää keksiä kuinka ostoslista taitellaan auki. Tai jos on, niin Jumala on sadisti.
Itsepalvelukassojen piti vapauttaa meidät perusälykkäät, laskutaidottomien analfabeettien ikeestä, mutta toisin kävi. Harva se kerta, kun kirmaan ostoskärryjeni kanssa itsepalvelukassalle, törmään hievahtamattomaan lihamuuriin, joka mongertaa ääneen seinässä olevaa tekstiä ”itse palvelu kassa?” Täpötäydet ostoskärryt tungetaan karsinakujaan, poikittain tietenkin, kuten kaikkialla muuallakin kaupassa. Kärryt asetetaan aina hyllyjen suuntaisesti ja vasta sitten alkaa tuotteiden etsiminen tavalla, joka saa jokaisen sisälukutaitoisen tahtomaan, että se meteoriitti putoaisi taivaalta tasan juuri nyt. Sitten ostetaan se sama tuote, joka ostetaan joka kauppareissulla. Jostain syystä sen etsiminen on aina yhtä vaikeaa.
Nopeudella, jota ei näe kuin katsomalla italialaisia taide-elokuvia hidastettuna, ryhtyy suomalainen siirtämään tuotteita yksi kerrallaan ostoskärryistä lukijan lasersilmän eteen. Nosto, tarkistus, että varmasti oikea tuote on tullut ja vain yhteen kertaan, tuotteen lasku tasolle ja toisto. Pystyn itse vetämään linjastosta läpi 45 tuotetta kuuteenkymmeneen sekuntiin, toiset saavat samassa ajassa kaksi maitoa. Ja joutuvat molemmilla kerroilla etsimään viivakoodin tölkistä, aloittaen pohjasta ja kannesta, joissa se ei ikinä ole.
Parhaimmassa tapauksessa joudut odottamaan vuoroasi niin kauan, että parta on polviin ja kotona eläkepaperit putoavat postiluukusta, kun juntti on saanut kaikki tuotteensa syötettyä, ja sitten kuulet ne sanat, jotka tarkoittavat, että tulet kuolemaan vanhuuteen siellä automarketissa ”jaa mihin mää nää setelit ja koliket sittem laitam?”
Miksi suomalaiset eivät osaa käydä ruokakaupassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti