Uusimaa on nyt ollut
eristettynä muusta Suomesta 18 vuorokautta, eli miltei kolme
viikkoa. Moni on ollut huolissaan miten tämä vaikuttaa meihin,
kuinka me urbaanit uusimaalaiset ja erityisesti hesalaiset (sic)
selviämme kun yhteys tervehenkiseen maaseutuun, eheyttävine
ilmastoineen, on poliisin ja puolustusvoimien toimesta katkaistu.
Voin vakuuttaa, että
Uudenmaan eristys ei ole juurikaan vaikuttanut arkeemme. Emme ole
joutuneet tinkimään herraskaisesta sivistyksestä vaikka Cafe
Succesin korvapuusteja ei pääse puraisemaan, ihmisten flash mob
-ryhmän jäsenet eivät enää keräänny Oodin aulaan
keskustelemaan avokadotoasteista ja vapaarattaattomilla polkupyörillä
ei enää pyrähdetä lähimpään artesaanipubiin tiedustelemaan
”onk teil mitä ipoja hanassa?”
Yllättävän vähän
arki on muuttunut. Toki myönnän, että oloni oli hieman levoton
vielä kaksi viikkoa sitten kun söimme viimeisen vessapaperirullan
eikä ollut tietoa mistä saisimme seuraavaksi ruokaa. Lähin Prisma
oli enää savuavia raunioita kiitos viimeisen suuren käsidesisodan.
Onneksi olin kuullut naapureiltani, joiden ihmisnimeä en enää
muista, että kustavilaiset kalastajat möivät uudenkuun aikaan
kotipolttoista käsidesiä Sompasaaren laiturissa, kiskurihintaan
toki, mutta silti hinta oli halpa kun kuukauden käsidesit irtosivat
Hondan kesärenkailla ja vaimon kultakoruilla.
Töiden määrä on
luonnollisesti vähentynyt hieman, mutta vapaa-aika ei juurikaan ole
lisääntynyt sillä kotitöihin menee nykyään enemmän aikaa.
Ylivoimaisesti suurin aikarosvo on auton varustaminen keihäillä,
kuolleiden eläinten pääkalloilla ja sirkkelin terillä.
Puhumattakaan loppumattomasta polttoaineen hamstraamisesta.
Huvit ovat myös
harvassa, lähinnä kyse on autoilla järjestettävistä
turnajaisista Espan puistossa jossa liekit loimottavat ja ihmiset
juopuvat käsidesistä. Kilvoitteluissa hävinneiden kallot on
hilattu ravintola Teatterin lipputankojen nuppeihin tuomaan kunniaa
Suurelle Karhulle ja takaamaan runsaat ohrasadot tulevan vuoden
käsidesejä varten.
Mutta muuten arki
rullaa kuten ennenkin. Naapurit, joiden sivistysnimet olen unohtanut,
lähtivät ensimmäisen karanteeniviikon jälkeen yön turvin
polkupyörällä Mäntyharjun mökilleen. Eilen minä ja parhaat
pääkallonmetsästäjäni Blaargh ja Thaurnil (Risto & Pekka)
murtauduimme heille ja iloksemme löysimme suuret varastot
hernekeittoa ja käsidesiä. Teimme lattialaminaateista suuren kokon
lattialle ja juhlimme aamuun asti. Sitten teurastimme heidän IKEA
Karlstadt-sohvan ja teimme sen istuinpäällisestä lannevaatteet
koko heimolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti