Näin sankarimme
siis kiisivät alati kiihtyvällä nopeudella alas Korkeavuorenkatua,
yli Pohjois Esplanadin, ja suoraan Espan puistoon. Hipin puukengät
vain kolahtivat rotvalliin kun nitrometaanin vauhdittama, nyt jo
punahehkuinen pappatuna syöksyi pussikaljaporukoiden välistä
suoraan ruusunmarjapensaaseen, jossa vauhti koki äkkikuoleman
juhannusruusun tukevaa runkoa vasten, saaden sankarimme lentämään
kulkuvälineensä kanssa ilmassa kuin dynamiitilla laukaistuna.
”Pekka mie
kuolen!” huuto likaisen Röhnö-Petterin suusta olisi värisyttänyt
silminnäköijen selkäpiitä mikäli he olisivat kuulleet sen
punarajalle vedetyn pappatunan moottorin ulvonnan yli, turvallinen
kierroslukumäärä oli ylitetty jo kauan aikaa sitten ja vanhusmopon
moottorin venttiilit eivät enää pysyneet perässä vaan kelluivat
enimmän osan työtahdista, raakaa nitrometaania päätyi jatkuvalla
syötöllä punahehkuiseen pakosarjaan jossa se räjähteli
huumaavasti paukahdellen. Puolessavälissä ilmalentoa mopo syttyi
lopulta tuleen ja räjähti.
Räjähdyksen
jättämä sienipilvi ja järkähtämätön hiljaisuus hellivät
Esplanadin puistoa, kaikki nurmikoilla olleet seurasivat nyt
hiekkakäytävällä olevan kraaterin ympäristöä.
Ruusupuskasta
sojottivat törkyiset mokkasiinit kalpeissa nilkoissa,
lentäjänlakkinsa menettänyt Pekka Sauri oikaisi itsenään
pystympään, hamusi maasta viereltään meksikolaistyyliset
aurinkolasinsa ja asetti ne nenälleen väärinpäin.
”Helvetti Pekka,
ryhdistäydy nyt vähän. Jukuliste” hän suomi itseään ja
kauhukseen huomasi vääntyneen peltisen huumorirekisterikilven,
missä luki ”Risto” sojottavan tahraisen kauluspaitansa
rintamuksesta!
”RÖHJÄ-PÖNTTÖRI!
LÄÄKINTÄMIES! MINUUN ON OSUNUT SRAPNELLI!” Pekka huusi
keuhkojensa pohjalta ja rojahti selälleen ruusupuskaan.
”Donnerwetter! Zum
Teufel! AAAAAAAARGHH!” kaikui puskista kun Pekka tykitti menemään
parhaalla korkkarisaksallaan.
”Eikö kukaan auta
haavoittunutta yöelämäprofessoria?” kuului vielä riipaiseva
huudahdus puskista ja varmuuden vuoksi likaiset mokkasiinit heiluivat
ilmassa. Puistossa olevat pussikaljoittelijat lähestyivät
ruusupuskaa, jossa ilmiselvästi liikuttunut Pekka teki tiliä
synneistään, valmiina tapaamaan luojansa;
”Kerran huijasin
pokerissa, no okei joka kerta. Myös silloin kun pelattiin
räsypokkaa, vaikka hävisinkin. NO OLKOOT HÄVISIN TAHALLANI! Ehkä
minussa on eksihibitionistinen puoli johon olisi pitänyt tutustua?
Ja varastin Röpö-Petskun tupakat. Ja kyllä se oli oreganoa mitä
niille koululaisille myytiin. Voi kun pääsisi vielä Saurin mamman
poika laskemaan Suurkirkon portaita lasagnevuoalla Niinistön
kanssa….nyyyyyh”
jatkuu huomenna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti