Tekoäly on hanurista ja
väärin monestakin syystä, mutta eniten siksi, että sillä tehdään kovin
vähän mitään hyödyllistä. Sen sijaan sillä pyritään tekemään kaikki se
hyödytön tekeminen, jonka tekeminen tekee meistä inhimillisiä. Oppiminen
perustuu toistoon, luovuus perustuu tylsyyteen. Tekoälyn avulla
yritetään poistaa nämä ja tätä markkinoidaan meille lipevästi ”asioiden
sujuvoittamisena”.
Nyt tekoälyä ollaan
tuomassa työelämään mukaan ”sujuvoittamaan asioita”, aivan kuin
yritysten tehtävänä olisi tarjota työntekijöilleen mukavaa ja helppoa
ajanvietettä, eikä suinkaan tuoda omistajilleen voittoa.
Näen
tekoälyssä paljon samanlaista pahaa kuin einesruokien esiinmarssissa
kymmeniä vuosia sitten. Niidenkin piti vain ”sujuvoittaa arkea”,
nopeuttaa ruoanvalmistusta, joka piti äkkiä markkinoida hankalana,
sottaisena ja ennen kaikkea aikaa vievänä toimena, pakkopullana.
Ihmisellä on kumma tarve säästää aikaa, sitä ainoaa asiaa, jota ei voida
säästää. Einesruoat sujuvoittivatkin lähinnä ihmisten lihomista,
kokkaustaidon ja siihen liittyvän maalaisjärjen rappiota. Autojenkin
piti vain sujuvoittaa asioita, mutta niistä tuli statussymboleita ja
niiden syrjäyttämät polkupyörät kokivat arvonalennuksen lasten
leikkikaluiksi.
Tekoälyn tuputtaminen
joka paikkaan alkaen tietokoneohjelmoinnista aina kauppalistojen
tekemiseen on valtava karhunpalvelus koko ihmiskunnalle. Meillä on jo
nyt useampi sukupolvi, joiden aivot ovat pippuroitu pikasomen
dopamiinikoukuilla ja äänikirjojen ”lukeminen” joutavoinnin taustahälynä
tukee tätä kehityssuuntaa, missä keskittymisen polttopiste seilaa
laidasta laitaan, koskaan pysähtymättä. Tulevaisuus, jossa tekoäly
käsikirjoittaa tarkasti optimoituja viihdespektaakkeleita, jotka tekoäly
vielä näyttelee, on aivan nurkan takana. Nopeus, jolla tuo nurkka
saavutetaan, riippuu oleellisesti siitä, miten nopeasti ymmärretään,
että tietokoneen lastuilta kyhätyt virtuaalinäyttelijät eivät lakkoile,
sairasta tai jää kiinni housut kintuista.
Tekoälyn
käyttö ihmisten korvaajana työelämässä, eli voittojen maksimointi
passittamalla kaikki luovat ihmiset kilometritehtaalle, on epämoraalista
ja -eettistä siinä missä pikamuodin käyttökin. Konesalit eivät pyöri
pyhällä hengellä, vaan vaativat megawattitolkulla sähköä. Kun
kuvageneraattori rakentaa sitä Picasson tyyliä muistuttavaa ”maalausta”
jossa kirahvi syö bonsaipuuta zikkuratin päällä, on toki säästetty
hieman värikyniä ja paperia paikallisesti, mutta jossain muualla
voimalaitos tuprauttaa savua taivaalle.
Butlerin jihad. Nyt.
Satunnaisia huomioita elämästä, raapustelua harrastuksista ja ei-niin-ryppyotsaisia-ruokareseptejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti