lauantai 21. maaliskuuta 2020

Sauris ja Räyhis seikkailevat, osa 1


Kaukana toisessa ajassa ja paikassa. Ehkä 15 minuuttia eteen tai taaksepäin siitä hetkestä missä me elämme, rinnakkaisessa universumissa, erillisessä aikajatkumossa, maailma ja todellisuus eroavat vähän mutta kuitenkin paljon siitä mitä sinä ja minä pidämme normaalina.

Tuossa todellisuudessa lähes kaikki on kuten meillä; Helsinki on Suomen pääkaupunki, jäätelö on hyvää kun yksin syö ja Alec Baldwin on upea näyttelijä. Yksi pieni asia on kuitenkin eri tavalla. Maailmassa on miehenkokoinen anomalia joka erottaa nämä maailmat toisistaan kuin Omo color erottaa ruohotahrat farkkujen polvista.

Tässä maailmassa Pekka Sauri ei ole samalla tavalla arvostettu työelämäprofessori, entinen apulaiskaupunginjohtaja ja poliitikko. Vaan jotain ihan muuta.

Jotain suurempaa.


”Pistät nyt ne puukengät jalkaan!” Pekka puhisi tuohtuneena bändikaverilleen, jonka farkkutakin tahroille veti vertoja vain hänen tukkansa takut. ”Me ollaan kohta myöhässä.”

Likainen hippi katseli arvioivasti pappatunturia, jota Pekka oli laittanut pieteetillä kuntoon äitinsä kellarissa. Kone kävi epätasaisesti ja levitti ympärilleen epämääräistä käryä, oli amatöörillekin ilmiselvää, että ilmajäähdytteinen kone kävi liian kuumana. Johanneksen kirkon puistikko oli alkanut peittyä siniseen savuun.

”Tota.. siis ethän sä laittanut tätä käymään sillä nitrometaanilla mitä pöllittiin Poweparkista?” hippi kysyi peruuttaen samalla varovasti viisi metriä.

Pekka katsoi toveriaan ja huokaisi raskaasti; ”Siis nyt tuhannen kerran. Nitrometaani on täysin turvallinen, hyvä ja ekologinen polttoaine. Plus sitä oli nyt saatavilla.”

”Joo emmä sillä, mutta eikös tuollaisia modauksia varten pitäisi olla jotain teknillisiä opintoja takana?” hippi tohti epäillä ääneen toveriaan.

”MINULLA ON TEKNILLISIÄ OPINTOJA TAUSTALLA!” karjahti Pekka syvästi loukkaantuneena.

”Sä olet ollut TKK’lla siivoajana, sulla on vanhaksi menneet radioamatöörin luvat ja sä olet kerran korjannut trabantin ikkunan ja sekin hajosi” likainen hippi huuteli ääni uhmaa täynnä nyt jo turvallisen matkan päästä ja auton takaa minne oli kyyristynyt pappatunan joutokäynnin muututtua hivenen äänekkäämmäksi...




Jatkuu huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti