Katuvalokuvausta Helsingissä

Joskus syykuussa kampesimme Aake-sedän kanssa Bulevardin Taidesalonkiin katsomaan Saarivaaran Veikon näyttelyä. Olin jo ehtoolla pakannut olohuoneen pöydännurkalle neuvostoliittolaisen mittaetsinkameran ja viereen rullat väri- ja mustavalkofilkkaa, kelistä riippuen piti kameraan laittaa jompaa kumpaa.

Aamu valkeni, tai ei valjennut, synkkänä ja sateisena. Laitoin siis mv-filmin kameraan ja starttasimme suuren seikkailun Stadin keskustaan ykkösen spårapysäkiltä, jossa silkkaa uhmakkuuttamme vedimme rintasavut amerikkalaistyylisestä filttersavukkeesta katoksen alla, saaden paheksuvia katseita kanssamatkustajilta.

Keskustaan päästyämme sumu oli tiivistynyt tihkusateeksi, sellaiseksi joka enimmäkseen satoi ylhäältä alas, mutta myös vaakasuuntaan ja alhaalta ylös. Oli märkää ja pimeää ja koska on kyse Helsingistä, oli joka nurkalla myös jonkinlainen katutyö joka pakotti meidät poukkoilemaan edestakaisin pitkin Mannerheimintietä.

Tihkusade tukki silmälasini ja oli hyvää vauhtia kylmettämässä sormenpäitäni, mutta sitkeästi olin päättänyt saada edes pari kuvaa keskustasta, nyt kun olin tuonne epämukavuusalueelleni päässyt. 

Hyvin pian en nähnyt enää mitään, sormeni olivat tunnottomat öljykangastakkini pohjattomissa taskuissa, Aake-setäkin oli hävinnyt jonnekin ja sade yltymässä.

Nappasin kuitenkin pari nopeaa kuvaa kadulta, nopea viritys rissasta, objektiivi ulos, aukko f8, aika 1/60 ja tarkennus numeroiden perusteella niin, että kaikki parista metristä äärettömään oli terävyysalueen sisällä. Märät rillit suusta roikkumaan, hupparin huppua vähän pois silmiltä, kamera tilalle ja räps.

Kamera jäi työpöydälle odottamaan lisäkuvien ottoa ja loppujen 30 ruudun valottaminen ottikin sitten aikaa. Toissa yönä pääsin kehittämään filmin ja tarkastelemaan lopputulosta.

Näistä parista syyskuussa otetussa kuvassa ehdoton suosikkini on tämä.

Kuka on tuo cooli kaveri kuvan oikealla?

Kaikki muut kulkevat pää painuksissa, osa on turvautunut jopa sateenvarjoon taistelussa tihkusadetta vastaan vaikka he kaikki kulkevat Sokoksen lipan alla. Mutta coolia kaveria ei pieni sade haittaa, hänen askelluksena on röyhkeän dynaamista, hän kulkee pystypäin ja rotsi auki kuin olisi vastikään ostanut Belgian hedelmäpelivoitoillaan eikä hänellä ole huolta huomisesta?

Vai onko hän jonkinlainen professorismies, pohtiiko hän Higgsin bosonia ja avaruuden äärettömyyttä sellaisella intensiteetillä, että pieni sade ei vain pysty haittaamaan häntä?

Käsittämättömän cooli kaveri!!!