Vain pultsarielämää

Tämän syksyn mielenkiintoisimmassa uutuusohjelmassa tuttu formaatti on väännetty uuteen uskoon!

Nykyisessä taloustilanteessa julkkikset ja luksus yhdistetään helposti hyväveliverkostoon ja "eliittiin" jossa korruptio jyllää. Tavalliset ihmiset haluavat nähdä tavallisia ihmisiä, mieluiten sellaisia joilla menee vähän huonommin kuin itsellä.

Vain pultsarielämää sarjassa seurataan seitsemän "työpaikkojen väliin" tipahtaneen Reiskan ja Riitan elämää itä-helsinkiläisessä elementtikerrostalolähiössä.

Jaksoissa käydään läpi yksitellen kaikki seitsemän ihmistä, kukin saa itse päättää kuinka paljon kertoo vuosistaan päihteiden sumussa, työttömyydestä ja mielenterveysongelmistaan tai pompottelustaan yhteiskuntamme rattaissa. Luvassa on riipaisevia tarinoita työmarkkinatuen loppumisesta tai KELA-tukien takaisinperinnästä, mutta myös aitoja onnen hetkiä kun muistellaan mm. kuinka ikävä anoppi tippui järveen tai vaarin perintömoottorikelkka saatiin lasten nimiin, ettei ulosottomies voinut viedä sitä.

Oleellinen osa sarjaa on ruokailu, päähenkilöt kestitsevät vuorotellen toisiaan toistensa vuokrayksiöissä, yömajassa tai sillan alla. Toisin kuin Vain elämää sarjan Satulinnassa, sapuskat eivät tule täysin varustellusta keittiöstä ja tuotantoyhtiön sponssaamana vaan luovuutta vaaditaan! Usein ruuanvalmistus alkaa sen hankkimisella. Päähenkilöt keräilevät kotoaan tai asumuksestaan tyhjiä panttitölkkejä sekä sohvatyynyjen väliin tipahtaneita kolikoita, tai ehkä he ovat malttaneet säästää sossun ruokakupongin jolla maksaa.

Ruoka ei ole mitään mahtailevaa ranskankielistä huttua vaan samaa perusruokaa mitä 99% kansasta syö, einespizzaa, eineslihapullia. Ruokajuomapuolella on vahvasti edustettuna halvin bulkkilager, Huttunen, Valdemar väkevä viini sekä Gambina. Craft beer-hipstereitä kosiskellaan sarjassa nähtävillä erilaisilla kiljuilla, mm. harmaakilju ja appelsiinikilju.

Illallisen jälkeen menojalka vipattaa itse kullakin, niillä joilla se vipattaa liikaa soitetaan miekkataksi, kun muut käyvät palauttamassa tyhjät tölkkinsä ostarin Alepaan. Panttirahoilla ja taskunpohjalla olevilla kolikoilla päästään yleensä edellämainitun ostarin karaokeravintolaan jossa päähenkilömme tulkitsevat herkällä otteella suomalaisia ikivihreitä balladeja - kyyneleiltä ei voida välttyä!