Kasvismoussaka

Yleisön pyynnöstä tämä klassikko.                    
Tarvitaan;

"Kasvisbolognese";
3 isoa munakoisoa
2-3 perunaa
1 paketti nyhtökauraa / härkistä
2 sipulia
8 valkosipulinkynttä
2 purkkia tomaattimurskaa
2 pikkupurkia tomaattipyreetä
Hunajaa
Tummaa balsamicoa

Mustapippuria, 1 kasvisliemikuutio, 1 rkl basilikaa, 1 rkl oreganoa

Bechamel;
7 dl maitoa, mantelimaitoa tai kauramaitoa
Vehnäjauhoja / maizenasuurustetta.

Täytteet ja kuorrutteet;
1 mozzarellapallo

2 pss. tai ~350g juustoraastetta (mikä vaan kä, itselläni oli Pirkka emmental - mozzarellaraastetta)

Oliiviöljyä

Aloita pesemällä munakoisot, viipaloi ne pitkittäin ~1 cm paksuisiksi siivuiksi. Suolaa viipaleet molemmin puolin ja asettele ne lävikköön pystyssä "itkemään" tunniksi puoleksitoista, ei ole niin tarkkaa.

Laita uuni kuumenemaan ~230 asteeseen.

Pese perunat ja kuori ne, mikäli et uskalla syödä perunankuoria. Viipaloi ne 2-3mm viipaleiksi, eli ohuiksi viipaleiksi. Ryöppää ne nopeasti suolatussa vedessä ja valuta sekä jäähdytä.

Hienonna sipuli ja valkosipuli, laita kasariin oliiviöjyä ja kuullottele sipuleita siinä miedolla lämmöllä tovi. Lisää tomaattipyree ja paista tovi. Lisää sitten 1 rkl tummaa balsamicoa ja saman verran hunajaa. Paista vielä tovi, lisää 2 tölkkiä tomaattimurskaa ja murskaa yksi kasvisliemikuutio sekaan.

Alenna lämpöä ja anna kastikkeen hiljaa poreillen kiehua vähän kasaan. Lisää yrtit sekä mausteet ja lopuksi nyhtis/härkis.

Huuhtele munakoisoviipaleet huolellisesti ja taputtele ne kuivaksi talouspaperilla. Talouspaperia menee paljon, tiedän. Aseta uuninpellille leivinpaperi ja lorota siihen oliiviöljyä raidoiksi. Asettele munakoisoviipaleet vieri viereen pellille ja lorauta niiden päälle vielä vähän öljyä. Munakoisoa pitää paistaa uunissa n. 10-15 min per puoli jonka jälkeen ne käännetään jotta saadaan molemmat puolet kauniin ruskeiksi. Itselläni meni vähän reilu 15min per munakoisojen puoli, mutta minulla onkin onneton kaasu-uuni.

Munakoisot voi myös paistaa pannulla, tai kahdella jos taidot riittävät. Tästä on usein seurauksena helvetillinen sotku ja päivätolkulla kestävä saatanallinen rasvankäry joka saa naapurinne luulemaan, että asunnossanne on laiton kreikkalainen ravintola.

Valkokastike, eli bechamel, syntyy samalla kun munakoisot ovat uunissa. Kaada kattilaan useampi ruokalusikallinen öljyä tai voita ja lisää jauhoja. Tavoite on saada aikaiseksi vajaa desi jauho-rasva -mömmöä. Paista tätä sotkua varovasti, ettei se ruskistu ja ota siitä noin puolet talteen lautaselle. Jauho-rasvasuurus on sitten perkeleen kuumaa ja pitää lämmön todella pitkään!

Lisää kattilaan vaadittu määrä haluttua maitoa ja ryhdy kuumentamaan sitä samalla sekoittaen, ettei se pala pohjaan. Kun kastikkeenalku on niin kuumaa, että siitä lähtee höyryä, voit lisäillä siihen talteen ottamaasi jauho-rasvasuurusta nokare kerrallaan. Vatkaa suurus rivakasti kastikkeeseen ja jatka kuumentamista kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Bechamel saa olla todella paksua, vaan ei tönkköä. Jos tuntuu, että soosi vetää liian kiinteäksi niin voit lisätä siihen vettä tai maitoa. Mutta ei olutta tai punaviiniä.

Mausta bechamel suolalla ja raastetulla muskottipähkinällä.

Passelin isoon uunivuokaan levitetään pohjalle yksi kerros perunaviipaleita, tämän päälle ohuelti kasvisbolognesea ja sen päälle vähänlaisesti bechamelia. Sitten asetellaan paistettuja munakoisoviipaleita, joiden päälle tulee lisää kasvisboloa ja bechamelia. Sitten tulee taas kierros perunaa, jonka päälle bolognesea ja viipaloitu mozzarella. Ja munakoisoa. Toista kerrosten rakentamista kunnes pääsi sekoaa, ruoka-aineet loppuvat tai uunivuoassa tulee reunat vastaan. Viimeiseksi tulee kuitenkin bechamelia jonka päälle reilusti juustoa.

Paista uunissa, 180 astetta ja 30-45 min kunnes juusto on kauniin ruskeaa.

ps. Musaka on kuten kaalilaatikko, eli paranee vain kun saa levätä yön yli. Tosi proot tekevätkin suuritöisen musakan jo edellisenä iltana ja vain lämmittävät sen seuraavana päivänä.

Valitse Paavo. Paavo on totuus.

Eilisen iltakävelyn lomassa menin tapojeni vastaisesti katsomaan vaalimainoksia. Siellä ne samat ahneet sosiopaatit olivat hymyilevinä pahviin ikuistettuna, lupaamassa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Mutta sitten. Yksi mainos muiden lomassa. Paavo.

Paavo the great

En edes tiennyt, että Paavo olisi ehdolla näissä vaaleissa?

Vaalimainokseksi pahvi oli muutenkin outo, siinä ei ollut Paavon nimeä eikä ehdokasnumeroa. Ainoastaan jokin hämärä viite ”seitsemän tähden liikkeeseen”.

Pohdin tätä numerottomuutta ja nimeämättömyyttä koko kotimatkan, kunnes yhden pimeän nurkan kohdalla tajusin, että ei koko kansan Paavo tarvitse nimeään mainokseensa saati kampanjanumeroa, sillä Paavon voi laskea samaan seuraan kuin Jeesuksen, Che Gueravan tai Alfred Hitchcockin – hänet tunnistetaan jo pelkästä siluetista!

Suomalaisessa politiikassa on harha, että Jussi Halla-aho olisi ”Mestari”. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Mestari – isolla ämmällä – on Paavo. Häneen verrattuna Jussi on korkeintaan kisälli tai pikemminkin pelkkä finninaamainen tet-harjoittelija!

Menneiden aikojen reliikeistä ei ole enää mitään jäljellä. Poissa ovat Kekkonen, Matti Nykänen ja Neuvostoliitto. Uudenvuoden paukuista kaikki ikonisimmat on EU-kieltänyt, huoltoasemilta ei saa enää huoltoa, lounaskuppiloiden makkaraan perustuvat ruokalistat ovat vaihtuneet avokadopastaa tyrkyttäviin menyihin ja Itä-Saksa elää enää vain harvojen sydämissä.

Noista ajoista meillä on kuitenkin jäljellä vielä Paavo, joka on ja pysyy kuten peruskallio tai räkä samettitakin rinnuksissa.

Ken uskoo Paavoon ja siihen, että hänet kruunataan elinikäiseksi Presidentti-pääministeriksi, voi suden hetkellä yöllä kuulla, miten jalasmökissään uinuva Paavo uneksii ja kuiskailee sinulle ajan ja avaruuden yli, muinaisilla jo unohdetuilla kielillä, valmistaen sinua uuteen maailmanjärjestykseen.

Ja aamulla, on kaikkien tosiuskovaisten postilaatikkoon ilmestynyt Paavo-muki valinnan merkiksi.

Ph'nglui mglw'nafh Paavo Ummum wgah'nagl fhtagn!

Taping cameras and fooling around with stickers

As the sun starts to shine more and more and it's officially spring all us photography nerds wake up and dust our old-as-dirt cameras and start looking for the season of mythical street photography.

Street photography is nature photography but the subjects are humans in the city. Some people don't like street photography. Usually the people who are on the "business side" of the camera (in front of the lens).

In order to take photos but avoid ancient finnish martial arts "turpiinveto" some people try to mask their cameras. Like my friend Pekka who I have met once.

Pekka is a self proclaimed photography wunderkind mostly spending his days plagiarising the works of real photographers like Henri Cartier-Bresson and Robert Doisneau and fiddling around with his really, really, expensive Leica camera.


Pekka wrote in his actually quite good blog about taping the shit out of Leicas in order to avoid attention on the streets. It's an old trick to mask the infamous red Leica dot on the camera or use some black magic marker on your black cameras white details.

Oh did I mention that you should only own black cameras?

Black cameras are way cooler than chrome plated. Or god forbid, red.

Black cameras also take better pictures and keep their value better. If you don't believe me, check out this black Olympus Mju-II from Kameratori.

But there's a risk using too much of that black gaffers tape. A couple of feets too much and you end up looking like Miroslav Tichý. A raggedy man with a homemade camera. Try to sneak amongst the people looking like Santa Claus on a two month bender? Not much luck catching those iconic pictures of children leaping over puddles. Or womens skirts.

Too much gaffers tape, paracord, bandages, crow feathers, Wunderbaum air fresheners, gayish soft release buttons and womens undergarments and you too will look like poor Pek.. I mean Miroslav!

"OK gimme a clue how to decorate my goddamn camera?!" I hear you crying for help.

The answer is simple.

The laptophippies knew it.

The mountainbikers and skateboarders knew it

The punkrockers knew it.

The answer is:

Ugly mofugging stickers and Dymo texttapes with obscure pop culture references and one liners like;

Charlie don't surf

I'm afraid, Dave

Soylent green is made from people 

Party on Wayne

Wax on - wax off

Do the truffle shuffle!

You killed the car

Ohhh, sexy girlfriend!... Bonzai!

No more yankie my wankie

The Donger need food! 

You can also use album names of 70's progressive rock-scene.

 
Adding seemingly random text to your camera will make you stand out from the grey mass of everyday photographers and tenfold your intellect and make you a true auteur amongst street photographers!