Horinaa ja safkareseptejä: marraskuuta 2018

Smena 8M. Tuo kaikkien arvostama moduulikamera, ”neukkulan leica” kavereiden kesken. Tästä on varmasti jokaisella mielipide, sen ei tarvitse perustua konkreettiseen kokemukseen, sillä jo laitoksen ylevä muotokieli on omiaan herättelemään tunteita.


Smena 8M

Kamera edustaa itänaapurille ominaista ”built for purpose” -muotoilusuuntaa, jota voitaisiin pitää ehkä täydellisenä vastakohtana italialaiselle tyylille jossa esteettiset arvot usein menevät teknisen toimivuuden edelle. Smena 8M istuu huomaamattomasti tyylillisten kavereidensa seuraan, joita ovat mm. betoniporsas, harjateräs, Lada Niva ja Pohjois-Karjalan Prikaatin Los Vekaroksen lomaparatiisi.

Kamera on valmistettu kaikkien rakastamassa Neuvostoliitossa LOMO’n tehtailla (tehtaan nimi tulee muuten sanoista Loistavan Onnistuneet Mustavalkoiset valOkuvat. Tämä tarina on tosi.)

Kameran runko on muovia? Se voi myös olla bakeliittia, nyt tarvittaisiin joku vanha ihminen paikalle tunnustelemaan. Muovikuoret natisevat liitoksissaan tavalla joka kertoo, että kameran suunnitellut taho on todennäköisesti tutissut vodkakrapuloissaan piirtopöytänsä ääressä, mutta myös että pudotessaan lattialle kuori joustaa eikä kamera räjähdä tusinan paskaksi, turvallisuusominaisuus joka otettiin huomioon myös legendaarisessa Nokia 3310’ssä.

Smena 8M on muodostunut minulle jonkinlaiseksi fetiŝŝiksi ja pakkomielteeksi ja huomaan, että minun on pakko maistaa tätä kameraa. Maku on muovinen ja likainen, mukana on halpaa keinokuitua sekä hiilikaivosten savusumua. Suureksi hämmästyksekseni kamerassa ei ole ollenkaan ”ryssän hajua”, mikä yleensä kuuluu asiaan näiden neukkukameroiden kanssa. Zorkit ja Fedit on pitänyt perinteisesti kääriä isoisän suojeluskuntamantteliin ja asettaa Mannerheimin muotokuvan eteen vähintään kolmeksi viikoksi, ennen kuin perunasopan, mahorkan ja pesemättömän perseen haju on tyystin kadonnut niistä!

Kamerassa on lehtisuljin joka muuten synkkaa salaman jokaisella ajalla, eipä löydy näin hienoja toimintoja kapitalistisista rappiokameroista (no löytyy mutta innostuin), lisätarvikekiinnike eli tuttavallisemmin salamakenkä, jalustaruuvi, kirkas etsin ilman sommittelua haittaavia mittareita ja muita vinkuleluja ja erilliset käyttökytkimet niin sulkimelle, filmin siirrolle ja laukaisijalle. Laukasijaan saa kierrettyä kiinni vitkalaukaisimen tai lankalaukaisimen.

Kirkkaasta etsimestä tahdon mainita vielä sen verran, että se mitä linssiin on satsattu on selkeästi otettu pois etsimestä. Etsin on muovia ja sen läpi tiiratessa maailma on harmaa ja synkkä ja jotenkin oudolla tavalla vääristynyt, aivan kuin ruotsinlaivalla kun kerran sait tyrmäystippoja.

Muovisessa kamerassa on tuntemattomasta metallista valmistettu kiinteä objektiivi ”T-43”, polttoväliltään 40mm ja valovoimaltaan f4. Suljinajat löytyvät portaattomasti haarukalla B-1/250s. Tarkennus tapahtuu tieteellisellä arvausmetodilla. Objektiivin lasipinnat ovat ilmeisesti päällystettyä mallia, en tiedä onko niissä radioaktiivista lanthaniumia kuten Industar-61 obiskoissa.

Mutta kyllä Smenakin säteilee. Säteilee hyviä viboja!!

Kuvaaminen on helppoa ja hauskaa kuin nukkuvan lapsen lyöminen! Peukalorullalla siirretään filmiä aina kuvanoton jälkeen jotta saadaan tuoretta emulsiopintaa valoitettavaksi tai jätetään siirtämättä jos halutaan hullunhauska kaksoisvalotus. Seuraavaksi viritetään suljin (cock the shutter on muuten suomeksi sulkimen kyrpäyttäminen), määritellään aukko & aika, arvata..arvioidaan tarkennusetäisyys, sommitellaan kuva ja painetaan laukaisijaa. Sulkijan virityshana tarraa yleensä sormeen kiinni jos niitä erehtyy pitämään kameran etupuolella jolloin kuva sekä ylivalottuu, että tärähtää roimasti. Tätä ”taiteellista efektiä” arvostetaan suuresti degeneroituneiden yksilöiden parissa. Smenan kanssa kannattaakin opetalla NPKE-kuvausmetodi (=Nakit Pois Kameran Etupuolelta).

Yleisen tiedon mukaan Smenojen laukaisunappi pitää painaa aina pohjaan asti, vaikka suljin kävisi vähemmälläkin painamisella. Jos laukaisijaa ei paineta aivan pohjaan asti, ei filmiä pääse rullaamaan seuraavaan ruutuun. Itselleni ei tämmöistä ongelmaa ole vielä eteen tullut, sillä olen niin kovakourainen, että intisssä hajosivat niin rynkky, tetsari kuin kenttäkeitinkin. Peruskoulun liikuntatunnilla en saanut työntää kuulaa kun opettaja pelkäsi, että särjen sen.

Filmi kelaantuu kameran sisällä ”kelauspuolalle” johon filmin alkupää pitää syöttää. Perinteinen filmiliideri ei tähän sovi vaan alkupää pitää saksilla muotoilla sellaiseksi, että keskellä sojottaa sellainen kieli joka sopii kelauspuolan hahloon. Kokeilemalla oppii.

Filmi kelataan takaisin painamalla laukaisunappi pohjaan ja kiertämällä filminkelausvipua.

Smena 8M parhaita puolia on ehdottomasti sen koko ja paino. Objektiivi törröttää rungosta jonkin verran, joten tätä ei ihan laiteta kansitakin povariin kuten paljekameraa tai modernia pokkaria, mutta farkkutakin povariin tai talvitakin taskuun tämä sujahtaa jokseenkin kivuttomasti. Painoa laitteella on (ilman filmiä) 263 grammaa, eli kymmenisen grammaa enemmän kuin modernilla älypuhelimella.

Koska filmin siirto ei viritä suljinta, voi filmin siirtää joka kuvan jälkeen eteenpäin valmiiksi ja kamera on aina valmiina ottamaan seuraavan tärähtäneen ja huonosti sommitellun kuvan, kunhan sulkimen hanan vain vääntää ala-asentoon ensin!

Smena 8M on sympaattinen kamera, se on kuin kameroiden kuin rättisitikka. Kaunis se ei ole, mutta siitä tulee hyvälle tuulelle.

Vein kameran jopa testiin josta kovin monen kameran kanssa ei olla selvitty, testin nimi on Tuleeks turpaan -testi – jossa siis mennään yleiselle paikalle ottamaan valokuvia ja katsotaan miten kansalaiset reagoivat, mainittakoon että Nikonilla tai Canonilla kuvatessa dunkkuun tulee lähes aina. Eilen otin Smenan mukaan ja painuin suoraan soittoruokalaan, jossa oli karaoke. Perillä kytkin kameraan helvetin ison, kääntyväpäisen Sunpak -salamavalon ja kävin ottamassa lähipotretin paikallisesta kultakurkusta.

Ei mitään reaktioita. Joku jopa näytti peukkua. Tämän lyhyen testin päätöksellä voin todeta, että rivikansalainen suhtautuu Smenalla kuvaajaan samalla positiivisuudella ja riemulla kuin Ruotsin häviöön jääkiekon MM-kisojen finaalissa.

Nastaa alkavaa työviikkoa kaikille! Ohessa Smenalla otettuja kuvia! Kehitys Rodinalissa 1:100, 60min.

Kirjoittaja on liikemies ja sekakäyttäjä.