Biff Rydberg

Eli "rydäri". Legendaarisen Backfickanin legendaarinen safka.

Heteromiehen hedelmäsalaattia.

Tästä tulee monelle mieleen pyttipannu, mitä se ei todellakaan ole. Ei todellakaan.

Rydäri on hienoa ruokaa, sitä syödään joko aamulla krapulassa tai illalla nälkään jossain rasvaisen kapakan takapöydässä. Ipadillaan itsensä väsyneeksi näppäilleet marjanpoimijat, käytäväkiitäjät ja neiti-ihmiset saattavat varovaisesti nakertaa jotain halloumisalaattia ja haikailla keskustan muotiboutiqueiden välissä olevaan luomuherkkukauppaan jossa hinnat ovat viisinkertaiset K-kauppaan verrattuna ja jossa espoolaiset pikkurouvat työntävät kolmen tonnin alumiinilastenvaunuja, jätettyään ensin leasing-katumaasturimersunsa poikittain invapaikalle.

Kunnon ihmiset sen sijaan syövät kunnon ruokaa. Rehtiä ja konstailematonta. Tosimies uskoo luottokokkinsa sanaan lihan alkuperästä ennemmin kuin kadulla olevaan A-ständiin joka huutaa kaikissa sateenkaaren väreissä "meillä myytävän lihan olevan hiilineutraalia, luomua, hyvänmielen ja reilunkaupan". Vielä toistaiseksi on mahdollista löytää näitä hivenen nuhruisia, mahdollisesti kokolattiamattoa ja laattalattiaa yhdisteleviä paikkoja, jossa myydyin drinksu on iso kolmonen, mesta on rempattu viimeksi silloin kun presidentti valittiin valitsijamiesten toimesta, kokki on ruma, kiroileva ja viinalta haiseva lihava mies ja tiskin takana on keski-ikäinen rouvashenkilö joka pitää asiakaskunnan kurissa ja herran nuhteessa, samalla puntaten höyhenenkevyesti päälle viisikymmenkiloisia laatikoita.

Kun tämmöinen ehta keskiolutputka löytyy, kannattaa taapertaa syvemmälle salin hämärään. Trendipellehipstereiden ja ylipäätänsä muiden luomupinjansiementen perään itkevien homppeleiden seassa saattaa istua vielä vanhan kansan karjuja. Kunnon miehiä jotka tekevät oikeaa työtä, painavat yli sata kiloa ja syövät kokolihaa. Miehiä joilla on väsyneet silmät, mutta hymy herkässä. Kallis kello ranteessa ja kulahtaneet purkkarit jaloissa.


Biff Rydberg

Nyrkin-kahden kokoinen biitti hyvälaatuista naudanpaistia
2 pientä tai yksi iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
Kaksi kourallista keitettyjä, kiinteitä, perunoita
Suolaa, mustapippuria
Kuutioitua punajuurta sekä maustekurkkua
Sinappia ja kananmunankeltuainen
Voita. Älä edes ajattele sitä margariiniasi


Kuutioi naudanpaisti (oikeasti fileekin kävisi), siirrä syrjään.
Hienonna sipulit ja ryhdy kuullottelemaan niitä voissa.
Kuutioi perunat.ja lisää kuullotetun sipulin joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valkosipuli saa jopa hieman paahtua.
Kun perunat ovat valmiit, sillä välin voit kuutioida etikkapunajuuret ja suolakurkut, nosta ne syrjään ja paista nautakuutiot ripeästi kuumalla pannulla pienessä rasvamäärässä. Tarkoitus on saada jokainen kuutio jäämään roséksi sisältä, joten älä ylikypsennä. Älä myöskään kippaa koko lihasatsia kerralla pannulle, muuten pannu jäähtyy liikaa ja päädyt keittämään lihoja. Pannu siis liki savuavan kuumaksi!!!

Mausta lihat suolalla ja pippurilla.

Yhdistä lihat ja peruna lautaselle, asettele sekaan punajuuret ja suolakurkku. Nosta annoksen keskelle kananmunankeltuainen ja reunoille hyvälaatuista dijonilaista sinappia.

Rydäri kuuluu ehdottomasti nauttia napsun ja jääkylmän bissen kanssa.

Naudanpihviä piparjuurella, paprika-sipulipaistosta, uusia perunoita ja bearnaise

Ei kai tässä mitään reseptiä tarvita?

Leikkaa pihvit, taputtele, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Viipaloi yksi sipuli ja yksi paprika sekä 4 valkosipulinkynttä. Hauduta voissa yrttien kanssa makeahkoksi.

Keitä perunat.

Tee bearnaise (tai tee kuten minä ja vedä se vakuumitetrasta, monter au beurre....)

Kasaa annos lautaselle ja nosta lihan päälle tuoretta raastettua piparjuurta.

Yhdistä kamat ja nauti hyvän vinkun kanssa; meillä "testiajossa" ranskalainen Le Berger 2010.

Kesäloman oluttärppejä

Raapustin ylös parit muistiinpanot kesällä juomistani oluista. Siis muista kuin Koffin kolmosesta.

Forst sixtus dobbelbock
Tumma ja väkevä, ihan hyvä bisse italiaanoksi. Ollut hyvään 4€/plo hintaan tyrkyllä joten on tullut jokunen lipiteltyä. Maku on ehtaa dobbelbockia, mutta brenkku ei maistu liikaa läpi, suutuntuma on lähempänä mämmiä kuin mitään juotavaa kamaa. Rehti ja ryhdikäs, ostan jatkossakin.


Fuller's Black Cab stout
Ravintola Oljenkorresta (Intiankatu 18) bongasin tämän. Mustaa ja tuhtia, aivan kuten etiketissä tyylitelty muhkea "Lontoon taksi". Alkoholia maltillisesti. Hyvää, ostan jatkossakin (jos vaimo antaa luvan).


Robinson's Old Tom - the World's Best Ale
Etiketti lupaa maailman parhainta pintahiivaa, joten luonnollisesti suhtaudun erittäin skeptisesti tähän. Kolmasosalitran pullosta pyydetään liki 9€ ravintola Oljenkorressa ja syykin selviää, voltteja on yli kasin. Koska tuote on tuntematon, päädyn ostamaan maistelupullon Alkosta jossa hintakin on alle kipurajan ~3,6€. Maistelutuokio on pettymys, englantilaiset tummat alet ovat vain niin ohuita. Luulin saavani sellaista tönkköä Chimay-tyyppistä vetoa, mutta tämä painii makusfäärinsä kanssa samassa luokassa tumman Krusovicen kanssa. Korkea alkoholiprosentti aiheuttaa lievää sikunamaisuutta jälkimakuun. Ei lämmitä, en osta toiste.

A le Coq Porter
Saku Porter oli järisyttävä pettymys, maanmiehensä korjaa tilanteen! Kukkoportterissa on sitä jotain, samaa kuin brittiläisissä porttereissa. Rikas ja rehevä makumaailma, kunnon suutuntuma. Tätä kun hörppää niin tuntuu poskissa asti. Hintakaan ei ole paha ravintolassa, Alkossa tämä ei ole (vielä) osunut silmiin. Hyvä tuote, ostan taatusti jatkossa.

Prykmester luomu pils
Ehtaa parhautta. Tykkään pils-tyyppisistä voimakkaasti humaloiduista oluista liki yhtä paljon (ellen enemmän) kuin portereista. Vakka-Suomen panimon tuotteet ovat ennenkin yllättäneet positiivisesti, kuten chilimakkaroissa, myös oluissa pienten toimijoiden tuotteet erottuvat edukseen. Näin voimakkaasti humaloitua tuotetta ei bulkkilaageria syytävät panimot ikinä raijaisi Alepaan. Tuote on raikas ja suorastaan kirpeästi humaloitu, ostaisin jatkossa ellemme olisi inttikaverin kanssa juoneet kaikkia pois lähikuppilasta. 

Alkoholittomat vedot

Kävin kaverin mökillä kääntymässä ja Suomaan ahdasmielisestä lainsäädännöstä johtuen en voinut lipittää oikeaa olutta vaan jouduin tyytymään "holittomiin". Koska harvemmin tulee holittomia juotua, vedin maistelusetin Karhulan S-marketista.

Rainbow vaalea lager 0,0%
Ensimmäinen huikka maistuu ruisleipäoksennukselta, meinaan jo heivata koko tölkin luiskaan, mutta rohkaisen mieleni ja tissuttelen tölkin loppuun. Maussa on olutta, mutta samalla myös kuvottavaa makeutta. Voisin kuvitella tämän menevän 4 asteisena ja limettisiivulla ryyditettynä. En osta toiste jos ei ole pakko, vaalea holiton Nikolai on parempaa.

Rainbow tumma lager 0,0%
Jos mahdollista, niin tämä on vielä pahempaa kuin edellinen. Melkein kuin joisi myrkytettyä kusta joka olisi maustettu paskalla. Ruisleipätaikinan makeus jyllää pahemmin ja pahemmin jokaisella huikalla, grillimaisterina hääriessäni olut pääsee jo varttitunnissa lämpenemään ratkaisevat pari astetta liikaa ja tölkin viimeinen kolmannes lentää lupiinipuskaan. Lupiiniraukat. En ostaisi edes anopille.

Lasso alkoholiton vaalea lager
Vähän parempaa kuin Rainbowin vaalea, painii samassa sarjassa Nikolain ja Bucklerin kanssa. Tasapaksu ja tasapainoinen, alkoholittomien oluiden Toyota corolla; kukaan ei ole kiihkeästi puolesta tai vastaan. Voin ostaa toistekin.

Krombacher holiton weißbier
Muistaakseni olen tätä kerran aikaisemmin juonut jossain pubissa Herttoniemenrannassa. Mutta vain muistaakseni.

Puolen litran pullo, hintaa karvan yli 2€, painii siis samassa hintaluokassa Rainbow pinttilagerin kanssa.

Tässä on jo yritystä, makea limppumaisuus joka vaivaa halpisholittomia loistaa poissaolollaan. Kunnolla jäähdytettynä tämä maistuu juuri siltä miltä pitääkin, saksalaiselta vehnäoluelta! Tuote on kunnolla samea ja ainoa makeus on sellainen hellän banaaninen vivahde. Ostan jatkossakin, maku on niin kohdillaan, ettei alkoholittomuus haittaa!

Janssonin kiusaus, nopeasti ja halvalla.

"Jönssöni" eli janssonin kiusaus.

Tämä on helppoa ja halpaa, budjettipöperöä.

Vedä kaupasta kilon pussi Rainbow sipuliperunasotkua, purkillinen tai kaksi anjovisfileitä (itse tykkään näistä oudoista suikeroista) sekä nippu kevätsipulia. Ja purkki kermaa.

Tyhjennä puolet perunasipulipussista uunivuokaan.

Tarkista anjovisten (eli maustesilakan) koko, pieni isoimpia fileitä. Lado fileet perunan päälle. Kaada purkkien liemi astiaan. Silppua puolet kevätsipulista tasaisesti vuokaan ja rouhi vielä mustapippuria sekaan.

Kaada loppu perunasipuli koko komeuden päälle, pilko päälle vielä lisää kevätsipulia (ja mustapippuria). Hämmennä vähän sormilla ja taputtele tasaiseksi.

Heivaa vuoka lämmitettyyn uuniin ~180 astetta. Anna vuo'an olla uunissa n.10 minuuttia ja lisää sitten kerma. Anna olla uunissa vajaa tunti. Nauti snapsin ja punajuurten kera.

Annoksesta ei ole valokuvaa, koska kaikki tietävät miltä janssonin kiusaus näyttää.